Auttavatko teidän lapsettomat sisaruksenne lastenhoidossa?

Lapset yökyläilevät yleenssä mummuloissa, mutta jos ollaan yhdessä jossain, auttavat lastenhoidossa, leikittävät ja huolehtivat. Ovat myös tulleet tarpeen vaatiessa meille hoitamaan lapsia.



Autoin samaan tyyliin omia sisaruksiani kun heidän lapsensa olivat pieniä. Nyt olen kyllä vähän katkera kun he eivät mitenkään tarjoudu auttamaan meitä, vaikka saatoin opiskelijana asua siskoni luona viikon ja hoitaa lapset, tehdä ruuat ja siivota... Toisaalta se oli niin mukavaa, että ei sillä niin väliä! Ajattelen, että kosminen oikeus kuitenkin tapahtuu kun nyt saamme apua toisaalta.

Ovat lapsenlikkana joskus pari tuntia kerrallaan. Ehkä kerran kolmessa kuukaudessa.

Ei siis paljoa, mutta eipä sitä voi valittaa, eihän se ole kenenkään pakko toisten lapsia hoitaa.

Itse olen kyllä sellainen, että jos he joskus lapsia saavat niin hoitasin kyllä paljon mielellään ihan vapaaehtoisesti! =)

Minulla on yksi veli, joka asuu 700 km päässä.



Eli emme saa. Enkä sitä odotakaan :)

asuvat 20km päässä:(

sisareni ja hänen miehensä luona - he ovat lapsettomia

poika tykkää olla heillä, ovat aktiivisia liikkujia ja heillä myös koiranpentu...

Asuvat kaukana, mutta en oleta, että muutenkaan kiinnostaisi. Toisen veljen perheeseen on toivottu omaa vauvaa jo vuosia, eikä minusta olisi kohtuullista odottaa heidän olevan kauhean kovasti meidän katraamme perään, ja toinen veli on sellainen peräkamarinpoika, joka kyllä mielellään touhuaa ja pelailee lasten kanssa, mutta ei ole muutenkaan mitenkään vakiintunut.

Oma siskoni on lapseton sinkku ja hoitaa todella mielellään meidän lapsia ja auttaa muutenkin jos on tarvis. Aivan ihanaa, että on tuollainen sisko, olen hänelle ikuisesti kiitollinen.



Viime yönä oli 3 meidän lapsista yökylässä siskollani, koska hän itse heitä sinne pyysi. Tulee myös tänne hoitamaan lapsia vaikka yöksi (ja muutenkin toki kyläilee) ja on suorastaan ylpeä, kun pärjää (ja hyvin pärjääkin) koko katraankin kanssa.

joku oikeasti pakollinen meno, niin auttavat. Eivät tarjoudu itse, mutta suostuvat jos on todella tarve. "Huvin vuoksi" kuten vanhempien vapaa-ajan vuoksi eivät viitsi/jaksa/ehdi.

Siskoni on auttanut lasten hoidossa, siitä huolimatta, että asuu 300 km päässä - on tullut pyydettäessä hoitajaksi yönkin yli, ei kai ikinä ole kieltäytynyt. Ei tarjoudu kyllä itse, mutta muutenkin on vähän vetäytyvä luonteeltaan. Emme mekään ole usein pyytäneet, 1-3 krt vuodessa.



Veljeni (2 kpl) eivät ole paljon hoitaneet, nuorempi kai kerran pari tuntia. "Hoitovalmiudessa" ovat olleet jonkun kerran, kun odoteltiin kakkosen ja kolmosen syntymää, mutta synnytys sattui kuitenkin aikaan, jolloin äitini pääsi paikalle. Periaatteessa veljenikin hoitaisivat kyllä, mutta siskoni oli ensin opiskelija, sitten työtön, ja pääsi helpommin. Jotenkin muutenkin hän hallitsee tilanteen paremmin, ehkä sen takia, että on muutenkin ollut meillä pidempiä aikoja.

Mulla on erittäin lämmin ja hellä suhde siskooni. Hän hoitaa lapsia ns. siinä missä minäkin.

Lapset ovat usein hänen luonaan viikonloppuna. Myös mieheni veli hoitaa lapsia. hän asuu lähempänä. Vie lapsia Linnanmäelle jne.



Siskoni odottaa nyt ensimmäistä lastaan, enkä malta odottaa että saan vauvan hoitooni.

Veljeni asuu nykyään 400 km:n päässä, kun asui samalla paikkakunnalla auttoi kyllä. Tuolloin oli vain yksi lapsi meillä, nyt kolme. Miehen siskolla mielenterveysongelmia, tarjoutuu kyllä lastenhoitajaksi, mutta ei pysty huolehtimaan edes itsestään niin eipä paljoa lapsia uskalla jättää hänelle. Ei kyllä kukaan muukaan suvussa ole koskaan meidän lapsia hoitanut, jonkun kerran on hätätapauksissa yritetty, mutta silloinkaan ei ole onnistunut. Mummot suostuu ehkä kerran tai pari vuodessa hoitamaan jos oikea pakottava tarve (hautajaiset, sairaalassakäynti tms.). Vanhempien muuten vain vapaan tarve ei ole oikea syy. Mll:n hoitajia on käytetty kymmenen vuotta. Sori, meni jo vähän ohi aiheen.

Molemmilla siskoja, iältään 23-27 v. Aika usein ovat lastenvahteina, jos meillä jotain menoa, tosin vauva-aikana eivät olleet (enkä edes pyytänyt), vasta sitten kun lapset osasivat puhua.

minulla on ollut vain yksi ja hän kuoli kun esikoinen oli ihan pieni

ei, vaikka lapsettomia on aika montakin. Tosi surullista. Ei oo tarjottu, niin en ole pyytänyt.

Tuntuu kyllä et nykyään on hirveen itsekästä meininkiä, shoppaillaan kaikki vapaa-ajat ja eletään itselleen, vaikka tietävät et meil on rakennusprojekti ja neljä pientä lasta, joista minä sit vastaa 24/7, silti ei oo tarjottu apua tontille tai lastenhoitoon. Kun itse olin pieni oli jotenkin yhteisöllisempää. ajat on muuttuneet.



Toisaalta mietin, et kun olin itse nuori, mun olis kauheesti tehnyt mieli mennä hoitamaan naapurin kolmea pientä lasta, mut mä en kehdannu kysyä! Voi, nyt äitinä olen katunut, kun en rohkaistunut kysymään. Tämän vuoksi olen myös itse alkanut ajattelemaan, et pitäsi vaan rohkeasti kysellä kälyiltä ja langoilta apua, ehkeivät itse halua tuputtaa??? Eiväthän he tiedä lapsettomina, miten kullan arvoista on vaikka vaan tunnin breikki kotiäidin arkeen. sit oon myös miettinyt, et jos joku tutuista suoraan kysyis multa apua lastenhoitoon vaik pariksi tunniksi, niin ottaisin ilomielin omille lapsille kaveriksi samalla.



ehkäpä avoimuus/suora kysymys tässäkin asiassa auttaisi.

Mun sisko on päiväkodissa lastenhoitaja. Kai se saa lapsista tarpeekseen siellä.