Mutta kun minun mielestä perheessä kuuluu olla tyttö ja poika, ja vieläpä siinä
järjestyksessä että ensin syntyy poika, isoveli siis, ja sitten syntyy pieni tyttö. Muunlainen tuntuu oudolta, kammoan ajatusta että olisi ensin vaikka kolme tyttöä ja sitten syntyy se hemmoteltu pojanrääpäle.
Onneksi omalla kohdallani suunnitelmat kävivät toteen, en tiedä miten muuten olisin... Kaveripiirissä on kanssa onnekkaita joilla asiat ovat kohdallaan.
Kommentit (6)
Tuli vaan mieleen että kun lapset kasvavat ja niin tuollainen asia ei tunnu enää kovin tärkeältä.
Lisäksi mietin kuuluuko AP:n mielestä pojan ja tytön olla vielä tietyn luonteisia ja pituisia? Itse olisin tyytyväinen olisi kumpia vaan kun kaikki on hyvin.
Itselläni on kaveripiirissä näitä poika-tyttö -perheitä, joita en välttämättä pidä kovin onnekkaina. Heistä parilla esikoisella on ollut ongelmia ennen kouluikää tietyn käytöksen kanssa ja koulussa sitten pojilla oppimisvaikeuksia. Toisella nuoremmalla on astma ja liikapainoa. Tälläiset asiat ovat enemmän niitä pidänkö perheitä onnekkaina, sukupuolella ei niin väliä...
t: eka lapsi poika, toinen tyttö ja kolmas tyttö vanhemmalta
Nyt odotan kolmatta tyttöä ja olen tosi onnellinen lasten puolesta!
Minä olen koulutukseltani aikuiskasvatustieteilijä ja olen opiskellut psykologiaa hyvin, hyvin paljon. Tällä palstalla oppini saavat lihaa luun päälle...
Ja vaadinkin ehdottomasti, että tehdään vielä kolmas lapsi, kun ensin meille tuli se poika ja sitten tyttö...
Terv. nim. Isoveljeen yhteys kerran vuodessa puhelimitse, ja oikein hyvin riittää
jossa oli isoveli ja pikkusisko, enkä tosiaan näe asiassa mitään erityisen positiivista ja hienoa. Paljon mieluummin olisin ottanut itselleni siskon. Onneksi aikuisiällä sen sainkin (isäni aiemmasta liitosta syntynyt, tutustuttiin vasta aikuisina)
Mun ihanne taas on useampi lapsi, ja lapset niin, että on ensin tyttö-tyttö ja sitten poika-poika. Näin ei ole omalla kohdallani käynyt, vaan mulla on kolme ihanaa pojanjässikkää.