Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies lähti raivoten
Mievaan
06.09.2020 |
Mies suuttuu melko usein lapsille ja minullekin ja on melko tiukka kodin säännöistä. Äsken isosisko ja pikkusisko leikkivät ja leikin tiimellyksessä pienempi kaatui ja sai verinaarmun käteensä. Isä suuttui isommalle ja huusi hänelle. Pienemmälle ei sanonut mitään. Isompi lapsi tästä suivaantuneena valitti, että "miksi vain mulle huudat, etkä pikkusiskolle?". Tästä isä suuttui enemmän ja mm. heitteli pöydältä paperit lattialle, kaatoi tuolin, paiskoi ovia jne. Lisäksi hän väitti isommalle lapselle, että tarkoitti molempia lapsia huutaessaan vain hänelle. Lopulta mies sanoi, että hän (siis mies itse) pilaa kaiken aina, häntä ei täällä kaivata ja, että hän lähtee pois. Paiskoi oven ja lähti menemään. Näin käy melko usein.
Eilen hän tuli viikon työmatkalta kotiin, joten tuskin on ehtinyt kyllästyä lasten remuamiseen tms. En ymmärrä häntä yhtään. Jos menettää malttinsa, eikö voisi vain myöntää sen ja pyytää anteeksi? Miksi näistä pikkuasioista tulee aina näin valtavia tunteenpurkauksia ja lopulta koko perhe on surullinen.
Vaikea ennakoida näitä tilanteita ja todella ikävää yrittää korjata tilannetta kotona miehen puolesta. Tuntuu, että ainoa keino välttää näitä raivoja on olla alistuva ja hiljaa, kun mies huutaa ja niellä kaikki mitä hän sanoo. Jos jotain sanoo vastaan, niin siitä se lähtee...
Kommentit (46)
Olisit kasvattanut lapsesi. Mies on syytön sinun huonoon vanhemmuuteesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritetty on. Olen kerran saanut hänet parisuhdeterapiaan, mutta eihän nyt yhdestä kerrasta ole mitään apua. Hän ei siis lähde hakemaan ulkopuolista apua, vaikka sen hänelle järjestäisin.
Riidoissa on myös siinä mielessä sama kaava, että hän aina sanoo, kuinka minä mukamas olen niin täydellinen ja hän on täysi paska ja nolla. Eli soimaa itseään jatkuvasti. Tiedoksi, että minä en ole täydellinen ja lähden riitoihin myös joskus mukaan. Kuten sanoin, ainoa keino välttää riita, on myötäillä häntä nöyränä ja sitä en läheskään aina suostu tekemään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisit kasvattanut lapsesi. Mies on syytön sinun huonoon vanhemmuuteesi
Ja mieskö ei ole vastuussa lastensa kasvatuksesta? Oletko aivan ääliö?
Mitä tulee miehen käytökseen niin ei se kyllä ole ok ensimmäisenä räyhätä ja huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Yritetty on. Olen kerran saanut hänet parisuhdeterapiaan, mutta eihän nyt yhdestä kerrasta ole mitään apua. Hän ei siis lähde hakemaan ulkopuolista apua, vaikka sen hänelle järjestäisin.
Riidoissa on myös siinä mielessä sama kaava, että hän aina sanoo, kuinka minä mukamas olen niin täydellinen ja hän on täysi paska ja nolla. Eli soimaa itseään jatkuvasti. Tiedoksi, että minä en ole täydellinen ja lähden riitoihin myös joskus mukaan. Kuten sanoin, ainoa keino välttää riita, on myötäillä häntä nöyränä ja sitä en läheskään aina suostu tekemään.
Ap
Onko hän ennen ollut tuollainen? Teidän pitäisi istua alas jotta syy käytökseen löytyy. Normaali ihminen ei raivoa tuolla tavalla ja jos käytös on muuttunut tuollaiseksi niin sen aiheuttaa joku muu. Valmiiksi hermot kireällä tai stressiä jostain ja sitten se paha olo purkautuu kun tulee pientäkin kärhämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoin tuollaisessa kodissa, jossa elämä kutistui pelokkaaksi munankuorilla asteluksi. Nykyään vihaan paitsi isääni myös äitiäni, joka jäi ja kahlitsi meidät lapset turvattomaan lapsuuteen.
Yritän oppia häntä enemmän ja enemmän. Huomaan, että nämä "kohtaukset" tulevat usein sen jälkeen, kun hänen esikoisensa on ollut meillä viikonlopun ja lähtee äidilleen. Ymmärrän hyvin, että silloin voi olla mieli maassa, mutta en ymmärrä pätkääkään, miksi tuon tunteen pitää purkautua tuollaisena kiukutteluna, kuin pikkulapsella.
Voiko vaan olla, että hänen tunteidensäätelykykynsä ei toimi, kuten sen aikuisella pitäisi toimia?
Suhteen alussa, n. 10 v sitten, hän ehkä nauroi enemmän. Nykyään ei melkein koskaan. :( Kyllä hän silloinkin välillä raivosi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos hänellä on jotain vakavaa taustalla? Yritä löytää syy tuollaiselle käytökselle. Vai onko hän aina ollut tuollainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen raivokäytös on henkistä väkivaltaa. Jos lapsesi voisi jutella esim kuraattorin tai koulupsykologin kanssa isän käytöksestä, ovat viranomaiset velvoitettuja tekemään isästä lasun. Tuollaista raivopää-isää lasu opettaisi ja lasusta on sinulle hyötyä tulevassa huoltajuuskiistassa.
Isän käytös ei ole oikein perhettä kohtaan, tee asialle jotain. Perheenne tarvitsee apua. Voit tietysti ottaa yhteyttä lastenvalvojaan itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on persoonallisuushäiriö. Tuollaiset tyypit ovat itsekkäitä eivätkä sovi vanhemmiksi. Ottaisin eron ja yksinhuoltajuuden.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kestoprovo. Huoh
Toivottavasti on.
T: vastaavan tilanteen kokenut nykyinen yh-äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkistä väkivaltaa lapsia kohtaan, ei minkäänlaista perusturvallisuutta lapsillasi. Onneksi olkoon, annat hänen traumatisoida heidät loppuiäkseen. Upea perhe teillä.
Tätä kyllä pelkään eniten. Että joutuisimme varomaan sanojamme tai tekojamme kotona. Onneksi näin ei vielä ole ja lapsetkin uskaltaa välillä sanoa isälle vastaan, jos tilanne on heidän mielestään epäreilu.
Ap
Minnekään ei tehdä juuri nyt viikon työmatkoja, joten salli minun epäillä jutun todenmukaisuutta muutenkin.
Kyllä vaan työmatkoja tehdään. Ruotsiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Olisit kasvattanut lapsesi. Mies on syytön sinun huonoon vanhemmuuteesi
Kuka sinut sitten jätti kasvattamatta? Mitä jos jatkaisit siitä mihin hän jätti? Pyydäpä vaikka anteeksi noin alkuun?
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin tuollaisessa kodissa, jossa elämä kutistui pelokkaaksi munankuorilla asteluksi. Nykyään vihaan paitsi isääni myös äitiäni, joka jäi ja kahlitsi meidät lapset turvattomaan lapsuuteen.
Samoin. Isästäni en piittaa p*skan vertaa enää. Yritän olla olematta katkera äidille, mutta vaikeaa se on. Minä jopa pyysin häntä eroamaan, että päästäisiin arvaamattomasta, pikkuasioista räjähtelevästä, kontrolloivasta isästä. Olin joku 12-13 v. tuolloin...
Ap:lle sanoisin: lähde lasten kanssa pois. Niin on loppujen lopuksi kaikille parasta. Miehesi ei selvästi ole isäksi ja aviomieheksi sopiva ja koska ei suostu hakemaan apuakaan, ei myönnä, että hänellä olisi siihen tarvetta. Tilanne ei tuosta itsekseen muutu kuin pahemmaksi.
Alue: Aihe vapaa
Sano miehelle, että hakee apua vihanhallintaongelmiinsa. Myrkyttää kotona koko ilmapiirin. Kysy, että haluako lasten muistavan hänet räyhäävänä isänä. Itsekin vaikutat liian kiltiltä kun annat kaiken tapahtua.