Mies lähti raivoten

Mies suuttuu melko usein lapsille ja minullekin ja on melko tiukka kodin säännöistä. Äsken isosisko ja pikkusisko leikkivät ja leikin tiimellyksessä pienempi kaatui ja sai verinaarmun käteensä. Isä suuttui isommalle ja huusi hänelle. Pienemmälle ei sanonut mitään. Isompi lapsi tästä suivaantuneena valitti, että "miksi vain mulle huudat, etkä pikkusiskolle?". Tästä isä suuttui enemmän ja mm. heitteli pöydältä paperit lattialle, kaatoi tuolin, paiskoi ovia jne. Lisäksi hän väitti isommalle lapselle, että tarkoitti molempia lapsia huutaessaan vain hänelle. Lopulta mies sanoi, että hän (siis mies itse) pilaa kaiken aina, häntä ei täällä kaivata ja, että hän lähtee pois. Paiskoi oven ja lähti menemään. Näin käy melko usein.

Eilen hän tuli viikon työmatkalta kotiin, joten tuskin on ehtinyt kyllästyä lasten remuamiseen tms. En ymmärrä häntä yhtään. Jos menettää malttinsa, eikö voisi vain myöntää sen ja pyytää anteeksi? Miksi näistä pikkuasioista tulee aina näin valtavia tunteenpurkauksia ja lopulta koko perhe on surullinen.

Vaikea ennakoida näitä tilanteita ja todella ikävää yrittää korjata tilannetta kotona miehen puolesta. Tuntuu, että ainoa keino välttää näitä raivoja on olla alistuva ja hiljaa, kun mies huutaa ja niellä kaikki mitä hän sanoo. Jos jotain sanoo vastaan, niin siitä se lähtee...