Kauanko teillä meni toipua keskenmenosta?

Fyysisesti 1-2 viikkoa.

Henkisesti 1-2 kuukautta.

Pahimmat oireet meni ohi parissa päivässä, pieniä oireita oli sen jälkeen vielä pari viikkoa.

Henkisesti aloin toipumaan siinä kohtaa kun tulin uudelleen raskaaksi neljän kuukauden kuluttua ja halusin keskittyä siihen. Täydellinen toipuminen tapahtui sillä hetkellä kun sain tyttäreni syliin. Tiesin että minun piti saada juuri tämä lapsi ja siitä syystä keskenmenossa olikin yhtäkkiä ns järkeä. Jos aiempi raskaus ei olisi mennyt kesken, en olisi saanut tytärtäni.

Pari päivää oli oireita, sitten helpotti. Täysin normaali olo oli ehkä viiden päivän kuluttua. Henkinen puoli ei tarvinut toipumista, keskenmenoon on aina hyvä syy, eikä tilanteen lopputuloksena olisi voinut olla elävää lasta. Luotin todella vahvasti kehooni, enkä jaksanut murehtia keskenmenoa sen enempää.

Keskeytynyt keskenmeno havaittu viikolla 12, kehitys loppunut arviolta viikolla 6.

Fyysisesti meni ehkä 4-5 kuukautta. 3 kuukautta ennenkuin hormonit laskivat ja kuukautiset alkoivat ja sitten pari kiertoa ennenkuin kierto palautui normaaliksi.

Henkisesti ensimmäinen kuukausi oli pahin mutta edelleenkin ahdistaa ja surettaa välillä. Etenkin, kun samaan aikaan raskaana olleet ovat nyt synnyttäneet ja hehkuttavat onneaan ja itse on palannut siihen lähtöruutuun. Oman lisän tuohon suruun ja ahdistukseen on varmasti tuonut se, että äitini menehtyi ja samalla olen tullut surreeksi sitä, että hän ei koskaan saanut lapsenlapsia.

Eniten tuossa keskenmenossa ahdisti se, että keskenmeno havaittiin niin myöhään, koska mitään oireita ei ollut. Että keho petti siinä ja lopulta myös fyysisessä toipumisessakin. Jos tässä vielä raskaaksi tulee niin ehdottomasti menen ylimääräiseen varhaisultraan.

Keskenmeno oli elämäni raskain ja kivuliain kokemus. Meni pari kuukautta toipua fyysisesti ja henkistä toipumista ei ole vieläkään tapahtunut. En uskaltanut yrittää uudelleen enää tulla raskaaksi. Keskenmenosta on nyt aikaa 13 vuotta. Tuskin voisin enää ikäni puolesta edes tulla raskaaksi, joten sitä ei tarvitse enää miettiä. Ehkä se vielä joskus helpottaa.

Menetin keskenmenon myötä täysin luoton kehoani kohtaan. Ja päätin että en halua enää yrittää lasta, joten henkiset vaikutukset olivat valtavat. Fyysiset oireet kestivät muutaman kuukauden.

Meillä oli siis jo kaksi lasta joten siksi päätös oli "helppo".

Itsellä kaksi alkuraskauden keskenmenoa. Molemmat viikolla 7-9 noin. Ei ollut kuukautisia kummempia oireita. En tarvinnut edes särkylääkettä. Eka keskenmeno oli todella nuorena, 16-vuotiaana ja sain keskenmenon saman päivän aamuna kun olin menossa keskeytykseen. Olin todella helpottunut. Kaavinta tehtiin, kävin siis sairaalassa koska se keskeytysaikakin oli.

Toisen keskenmenon sain kun esikoinen oli vuoden. Toinen lapsi oli suunnitteilla muttei vielä ja raskaus oli ns vahinko. Sain keskenmenon ja olin silloinkin helpottunut vaikka lapsi päätettiinkin pitää.

Eli henkisesti en tarvinut toipumisaikaa yhtään. Molemmat keskenmenot olivat toivottuja.

Fyysisestikään ei ollut kivuliasta. Jos en olisi molemmilla kerroilla tiennyt niin en olisi kuukautisista erottanut. Olenkin miettinyt oliko molemmat tuulimunia tms koska raskausoireitakaan ei ollut?

No fyysisesti meni niin kauan kunnes ensimmäiset kuukautiset tuli keskenmenon jälkeen.

Henkisesti oli sellaista, että mielessä se pyöri useita kuukausia aina siihen saakka kunnes tulin uudelleen raskaaksi.  Tosin sen plussa testin jälkeen alkoi se puoliväliin raskautta kestänyt pelko siitä, että mitä jos sekin raskaus päättyy keskenmenoon. Kaikki meni kuitenkin hyvin, samoin kuin sen jälkeiset kaksi muutakin.

Tunnin. Lähdin sidukalle ja unohdin koko jutun.

Bläk hjumor kirjoitti:

Tunnin. Lähdin sidukalle ja unohdin koko jutun.

Oletko mies, kysyn vaan?

Pari päivää mennyt toipumiseen. Itse joutunut tekemään kolme aborttia, mikä on suurin piirtein sama kuin keskenmeno. Molemmissa kuitenkin pysähtyy se prosessi siihen. Mutta ei kannata jäädä murehtimaan sitä, elämä jatkuu :)

Fyysisesti ekasta puoli vuotta (tuli komplikaatioita) ja toisesta pari kuukautta. Henkinen puoli oireili vielä vuosia ja onnistuneet raskaudet oli henkisesti pahoja, jouduin lopulta sairauslomalle unettomuudesta. Vieläkin, vaikka ensimmäisestä keskenmenosta on 11 vuotta ne palaa mieleen. Kaksi lasta lopulta tuli, mutta keskenmenot oli merkittävä tekijä siihen ettei enempää lapsia enää tule.

Vierailija kirjoitti:

Bläk hjumor kirjoitti:

Tunnin. Lähdin sidukalle ja unohdin koko jutun.

Oletko mies, kysyn vaan?

Tietty.

Ei muutakuin uusii pulla uuniin ja uutta yritystä!