Veljeni on spurgu. Auttakaa!
Veljeni polttaa tupakkaa, juo liikaa, syö roskaruokaa, pukeutuu nuhjuisesti, asuu sekaisessa ja täynnä rajua olevassa kämpässä, on työtön, pummaa jatkuvasti rahaa vanhemmilta, kuluttaa rahaa turhiin asioihin, hengailee ryyppyporukoissa, käyttäytyy epäkohteliaasti (ärsyyntyy helposti asioista), ei toteuta lupauksia, myöhästyy tapaamisista, hukkaa tavaroita...
Veljeni on päälle kolmekymppinen ja hänellä on ADHD (ei lääkitystä). Olen yrittänyt auttaa ehdottamalla hänelle monenlaisia ratkaisuja näihin ongelmiin, mutta se ei ole auttanut. Veljeni vain suuttuu, jos "puutun hänen asioihinsa". Olen myös puhunut asiasta vanhemmilleni (pyytänyt mm. että he lopettaisivat rahan antamisen ja epäterveellisen ruoan tuputtamisen) mutta hekään eivät ole paljoa muuttaneet käytöstään.
Pyydän, että kirjoittaisitte tähän asioita, joiden lukemisesta voisi olla apua veljelleni tai antaisitte muita vinkkejä. Kiitos!
Kommentit (18)
Jos hän ei itse näe ongelmaa tai halua muutosta niin anna olla. Se on hänen oma elämänsä. Katkaise välit, jos et halua katsoa.
Vippaa sille kakskymppii, tuo ens viikol takas
Et pysty auttamaan. Keskity huolehtimaan omasta hyvinvoinnistasi, ettei sinun elämäsi mene hukkaan toisten asioita murehtiessa.
Rahan antaminen ja kaikenlainen muu apu, joka mahdollistaa huonojen elämäntapojen jatkamisen on syytä lopettaa. Jos vanhemmat eivät tätä tajua, niin et pysty heitäkään muuttamaan.
Anna sen olla ja keskity omaan elämääsi. Muutos lähtee joko itsestä tai sitten ei.
Valitettavasti kukaan muu ei häntä voi auttaa kun hän itse. Hän katkeroituu, syyttää siitä muita ja alkaa äänestämään persuja.
Hänen halveksuntansa tulee kasvamaan muita kohtaan, niin pitkään kun hän ei itse ota itseään niskasta kiinni. Todennäköisesti hänen tulisi lopettaa dokailu ja blossittelu kokonaan. Jotkut ovat onnistuneet hyvän parisuhteen avulla saamaan elämänsä taas raiteilleen. Oikein hihhulit sitten näkevät jeesuksen kun on tarpeeksi syvälle elämänsä työntänyt, mutta se vaatii jo aivojen sulamista yli rationaalisen ajattelun rajan.
Eli parissuhde ja hyvä ammatti jossa totuttaa itseään ja itsenäistyä voisi auttaa, mutta hänen on itse ne haettava ja niitä haluttava.
Vie hänet ensin mäkkäriin ja sen jälkeen hesburgeriin.
Kysy häneltä kumpiko oli parempi?
Hyvässä seurassa, olihan Niklas Herlin samanlainen pummi.
Eksäni, yli 40 vee, on suunnilleen samassa elämäntilanteessa. Sitä on jatkunut jo melkein kymmenen vuotta, ennen kävi duunissa, piti kotinsa kunnossa ja eli kohtuullisen normaalia elämää. Olen yrittänyt auttaa ja puhua hänen kanssaan tässä vuosien aikana, kuten on muukin lähipiirinsä, mutta eipä siinä mikään auta, jos ei omaa motivaatiota ole. Ja tilanne menee koko ajan huonommaksi. Eihän se mikään ihme ole, että kun ei ole oikein mitään, niin mieliala on jatkuvasti masentunut ja viinaa menee, minkä seurauksena masentuu ennestään. En puutu enää hänen asioihinsa, koska se ei auta. Surullista seurata (täältä etäältä) siltikin.
En tiedä voiko tuossa oikein muuta, kuin pitää jonkinlaiset välit, vähän niinkuin kontaktina normaaliin elämään. Ja ehkä ilmaista hänellä, että yhteyttä voi aina ottaa, jos hän haluaa jutella tms. Rahaa ei tosiaan kannata antaa.
Olen itse lopettanut jo avun tarjoamisen, enkä pidä enää veljeeni paljoa yhteyttä. Ajattelin kuitenkin, että ehkä hän saattaisi olla vastaanottavaisempi vinkeille, jos kuulisi (tai lukisi) ne jostain muualta kuin minulta.
Tietääkö kukaan esim. Hyvää adhd- lääkitystä, jolla voisi saada alkusysäyksen elämän muutokseen?
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö kukaan esim. Hyvää adhd- lääkitystä, jolla voisi saada alkusysäyksen elämän muutokseen?
Lääkitystä ei saa ennen kuin alkoholismi on hoidossa.
Tuolla mun eksällä, josta edellä kirjoitin, on myös todennäköisesti diagnosoimaton adhd (kaikki oireet lapsuudesta lähtien täsmää). Harmi vaan, että hoitoa ei tosiaan saa, jos päihdeongelma on päällä.
Auttaa ei voi jos toinen ei apua halua. Rahan antaminen tietenkin kannattaa lopettaa. Jos hän ei saa rahaa, hän ehkä paremmin itse näkee ettei pärjää, ja alkaa haluta sitä apua. Siinä tapauksessa ensin alkoholin käytön lopetus. Joko lopettaa itse jos pystyy, tai sitten katkolle vaikka ja sen jälkeen mahdollinen seuranta hoito tarpeen mukaan. Adhd hoitoon (lääkitys ehdottomasti), ja sitä kautta elämänhallinta helpommaksi. Päiviin jotain rytmiä ja järkevää tekemistä, vaikka jotain kuntouttavaa työtoimintaa alkuun kunnes pystyy omatoimisemmin yrittämään eteenpäin. Jos hän on yhtään kiinnostunut jostain ”järkevästä” vapaa-ajan toiminnasta, niin sen pariin ohjaaminen ja tukeminen. Tässä vaiheessa kun hänellä itselläänkin jo kunnon yritystä kohentaa tilannettaan, voi mahdollisuuksien mukaan myös tukea rahallisesti. Tässä vaiheessa myös tiivis yhteydenpito ja seuran tarjoaminen / yhteinen aika on tärkeää, jottei yksinäisyys houkuttele takaisin ryyppyporukoihin.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö kukaan esim. Hyvää adhd- lääkitystä, jolla voisi saada alkusysäyksen elämän muutokseen?
Tiettyä lääkettä on vaikea nimetä. Vaihtoehtoja on monia, ja se mikä yhdelle sopii, ei välttämättä sovi toiselle. Metyylifenidaatti on yleisimmin käytetty, ja useimmiten hyvin siedetty lääke. Siitä löytyy lyhytvaikutteisia ja keskipitkävaikutteisia valmisteita. Pisimmillään vaikutusaika on 8-12h. Jos tarvitsee ympärivuorokautisen tasaisen vaikutuksen, voisi guanfasiini sopia. Tämä lääke auttaa myös mahdollisiin tic-oireisiin jos adhd:n ohella on myös niitä. Haittavaikutuksena on joillain painon nousu. On myös muitakin vaihtoehtoja, kuten vaikka atomoksetiini, tai erilaisten lääkkeiden yhdistelmät. Lääkärin kanssa kannattaa suunnitella lääkehoito, ja usein joutuu vähän hakemaan ja kokeilemaan eri vaihtoehtoja ennen kuin se paras vaihtoehto löytyy. Päihteiden käyttö on kuitenkin kontraindikaatio lääkitykselle, joten sen lopettaminen on välttämätöntä.
Itse olin samanlainen, ja lääkkeet eivät juuri tehonneet. Kun aloitin NoFapin, palautui dopamiinireseptorini ja kaikki ongelmat katosivat.
M30
Täynnä rojua, ei rajua*