Lue keskustelun säännöt.
Ajatteleeko terapeutit koskaan asiakkaastaan
23.08.2020 |
että taas tätä turhanpäiväistä valitusta siitä että kukaan ei tykkää?
Kommentit (62)
Ei, me saamme rahaa, joten on ihan sama mitä samaa paskaa taas sieltä tulee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti he välillä turhautuvat asiakkaan juttuihin, ihmisiä hekin ovat. Mutta ammattilainen ei anna sen näkyä.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti he välillä turhautuvat asiakkaan juttuihin, ihmisiä hekin ovat. Mutta ammattilainen ei anna sen näkyä.
Kyllä sen huomaa mikroilmeistä, metakommunikoinnista ja kehonkielestä. Suurin osa yksityisistä terapeuteista rahastaa kylmästi ihmisten kärsimyksellä.
Hän tekee työtään, joten moni joutuu peittämään tunteensa, ikävät ja mukavat. Ei voi vaatia olemaan aina innostunut työstään tai asiakkaistaan.
Vierailija kirjoitti:
Hän tekee työtään, joten moni joutuu peittämään tunteensa, ikävät ja mukavat. Ei voi vaatia olemaan aina innostunut työstään tai asiakkaistaan.
100 euroa tunnilta voi - ja tulee vaatia ihan juuri sitä. Muussa tapauksessa: next.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tekee työtään, joten moni joutuu peittämään tunteensa, ikävät ja mukavat. Ei voi vaatia olemaan aina innostunut työstään tai asiakkaistaan.
100 euroa tunnilta voi - ja tulee vaatia ihan juuri sitä. Muussa tapauksessa: next.
Ap kysyi ajatuksista, eli oikeasti ei voi olla aina innostunut, vaikka joutuukin teeskentelemään. Juuri tuon tuntitaksan takia.
Terapeutti on valinnut väärän työn jos ei jaksa kuunnella ihmisten valituksia ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun terapeuttini näytti kerran -vahingossa tosin - suoraan kuinka paljon ja syvästi minua halveksi, ja kuinka epämiellyttävä ja mitätön olin elämineni hänen mielestään. Se yksi kerta riitti tuhoamaan vuosien terapiatyöni, tuplaamaan terapeuttitraumani, ja pilaamaan loppuelämäni. Olin luottanut täydellisen valheelliseen roolileikkiin hyväksynnästä. En voi koskaan antaa sitä itselleni anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Minun terapeuttini näytti kerran -vahingossa tosin - suoraan kuinka paljon ja syvästi minua halveksi, ja kuinka epämiellyttävä ja mitätön olin elämineni hänen mielestään. Se yksi kerta riitti tuhoamaan vuosien terapiatyöni, tuplaamaan terapeuttitraumani, ja pilaamaan loppuelämäni. Olin luottanut täydellisen valheelliseen roolileikkiin hyväksynnästä. En voi koskaan antaa sitä itselleni anteeksi.
❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun terapeuttini näytti kerran -vahingossa tosin - suoraan kuinka paljon ja syvästi minua halveksi, ja kuinka epämiellyttävä ja mitätön olin elämineni hänen mielestään. Se yksi kerta riitti tuhoamaan vuosien terapiatyöni, tuplaamaan terapeuttitraumani, ja pilaamaan loppuelämäni. Olin luottanut täydellisen valheelliseen roolileikkiin hyväksynnästä. En voi koskaan antaa sitä itselleni anteeksi.
Miksi harrastat näin ehdotonta ajattelua? Ei ihme että olet terapian tarpeessa. Sanon näin tylysti koska itselleni työvoimatoimiston psykologiin provosoivin kommentti vei toimintaani parhaiten eteenpäin. Tuollaine ehdottomuus tekee kyllä kenen vaan elämästä haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun terapeuttini näytti kerran -vahingossa tosin - suoraan kuinka paljon ja syvästi minua halveksi, ja kuinka epämiellyttävä ja mitätön olin elämineni hänen mielestään. Se yksi kerta riitti tuhoamaan vuosien terapiatyöni, tuplaamaan terapeuttitraumani, ja pilaamaan loppuelämäni. Olin luottanut täydellisen valheelliseen roolileikkiin hyväksynnästä. En voi koskaan antaa sitä itselleni anteeksi.
Millä tavalla hän sen näytti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun terapeuttini näytti kerran -vahingossa tosin - suoraan kuinka paljon ja syvästi minua halveksi, ja kuinka epämiellyttävä ja mitätön olin elämineni hänen mielestään. Se yksi kerta riitti tuhoamaan vuosien terapiatyöni, tuplaamaan terapeuttitraumani, ja pilaamaan loppuelämäni. Olin luottanut täydellisen valheelliseen roolileikkiin hyväksynnästä. En voi koskaan antaa sitä itselleni anteeksi.
Miksi harrastat näin ehdotonta ajattelua? Ei ihme että olet terapian tarpeessa. Sanon näin tylysti koska itselleni työvoimatoimiston psykologiin provosoivin kommentti vei toimintaani parhaiten eteenpäin. Tuollaine ehdottomuus tekee kyllä kenen vaan elämästä haastavaa.
Kiva että sinä käyt provosoinnin voimin. Minä en. En noin ylipäätään siedä manipulointia. Vielä vähemmän valheellista manipulointia.
Elämä opettaa ehdottomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti he välillä turhautuvat asiakkaan juttuihin, ihmisiä hekin ovat. Mutta ammattilainen ei anna sen näkyä.
Kyllä sen huomaa mikroilmeistä, metakommunikoinnista ja kehonkielestä. Suurin osa yksityisistä terapeuteista rahastaa kylmästi ihmisten kärsimyksellä.
Se että terapeutti piirtelee vihkoseensa samalla kun asiakas märisee asioitaan kertoo siitä että häntä pitkästyttää aivan saakelisti. Kyse ei ollut kirjoittamisesta, koska kynä suttasi samassa kohdassa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti he välillä turhautuvat asiakkaan juttuihin, ihmisiä hekin ovat. Mutta ammattilainen ei anna sen näkyä.
Kyllä sen huomaa mikroilmeistä, metakommunikoinnista ja kehonkielestä. Suurin osa yksityisistä terapeuteista rahastaa kylmästi ihmisten kärsimyksellä.
Se että terapeutti piirtelee vihkoseensa samalla kun asiakas märisee asioitaan kertoo siitä että häntä pitkästyttää aivan saakelisti. Kyse ei ollut kirjoittamisesta, koska kynä suttasi samassa kohdassa koko ajan.
Se nyt ei tarkoita mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minun terapeuttini näytti kerran -vahingossa tosin - suoraan kuinka paljon ja syvästi minua halveksi, ja kuinka epämiellyttävä ja mitätön olin elämineni hänen mielestään. Se yksi kerta riitti tuhoamaan vuosien terapiatyöni, tuplaamaan terapeuttitraumani, ja pilaamaan loppuelämäni. Olin luottanut täydellisen valheelliseen roolileikkiin hyväksynnästä. En voi koskaan antaa sitä itselleni anteeksi.
Tämän takia tunne-elämältään epävakaiden terapointi on haastava laji..
Vierailija kirjoitti:
Terapeutti on valinnut väärän työn jos ei jaksa kuunnella ihmisten valituksia ;)
Ei terapian idea ole, että asiakas valittaa ja terapeutti kuuntelee. Tavoitteena on lisätä asiakkaan itseymmrrystä ja kykyä ratkaista ongelmansa itse.
Ammattilaisena ymmärrän että kyse on vääristyneestä ajatusmallista. Se ajatus voi hyvin olla totta, potilas oikeasti ruma ja valittaa kun ulkonäkönsä takia kukaan ei halua häntä. En toki ääneen sano tätä vaikka olisin samaa mieltä. Mutta ongelma siis ajatusmalli, tuolla tavalla ajatellen ei elämässä pärjää vaan pitää löytää keinoja olla välittämättä asiasta.
t. psykologi
No mun terapeutti meinasi välillä ihan nukahtaa mutta en minä siitä suuttunut. Inhimillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun terapeuttini näytti kerran -vahingossa tosin - suoraan kuinka paljon ja syvästi minua halveksi, ja kuinka epämiellyttävä ja mitätön olin elämineni hänen mielestään. Se yksi kerta riitti tuhoamaan vuosien terapiatyöni, tuplaamaan terapeuttitraumani, ja pilaamaan loppuelämäni. Olin luottanut täydellisen valheelliseen roolileikkiin hyväksynnästä. En voi koskaan antaa sitä itselleni anteeksi.
Miksi harrastat näin ehdotonta ajattelua? Ei ihme että olet terapian tarpeessa. Sanon näin tylysti koska itselleni työvoimatoimiston psykologiin provosoivin kommentti vei toimintaani parhaiten eteenpäin. Tuollaine ehdottomuus tekee kyllä kenen vaan elämästä haastavaa.
Kiva että sinä käyt provosoinnin voimin. Minä en. En noin ylipäätään siedä manipulointia. Vielä vähemmän valheellista manipulointia.
Elämä opettaa ehdottomuutta.
Kommunikoinnissa tapahtuu aina enempi tai vähempi manipulaatiota, mikään ei ole täysin puhdasta ja viatonta. Jos nyt lapset ja eläimet jätetään pois kuvioista.
Minulle on elämä opettanut sen että ehdottomuus johtaa aika nopeasti umpikujaan. Elämä on epätäydellistä ja viallista niin moninaisesti.
"En voi koskaan antaa sitä itselleni anteeksi." Miksi et voi? Miten ajattelit saavuttaa tuolla itsesi syyllistämisellä? Eikö elämän laatua parantaisi jos osaisit olla itsellesi armollisempi? Ja mitä väärää siinä on jos olet luottanut terapeuttiisi? Eiköhän se ole se rakentavin tapa olla prosessissa, kyynisenä ja epäluuloisena siitä ei tule yhtään mitään.
Varmasti.