Hei sinä vela! Mistä tiesit, ettet tule ikinä haluamaan lapsia?
Ei mitenkään vittuiluna toiselle topicille äideistä, vaan ihan vastapainoksi ja mielenkiinnosta.
Itse tiesin siitä, kun aina jos näin jotain synnytysvideoita ja tunsin todella voimakkaasti että "ei ikinä". Samoin pelkäisin liikaa että lapselle voi sattua mitä tahansa: mielenterveysongelmia, mitä jos siitä tulee väkivaltainen hullu, jos ei pärjää elämässä, jos se tapetaan, jos se saa vakavan sairauden.... Kaikkea kamalaa voi tapahtua enkä kestäisi sellaista.
Kommentit (43)
Ihan siitä asti kun olen ollut itse lapsi, tiesin että en koskaan halua omia lapsia. Se on vain ollut itsestään selvää, valitettavasti sitä ei ollut äidilleni.
Tiesin, etten halua seksiä tai synnyttää. Ei minulla lapsia vastaan mitään ole. Kukaan mies ei kuitenkaan suostunut adoptioon, kaikille olisi pitänyt olla oma.
Mulla ei ole koskaan ollut tarvetta löytää itselleni edes miestä. En halua naimisiin, liian suuri sitoutuminen. Lapsi olisi kaikista maailman sitoutumisista suurin, ja olen erittäin sitoutumiskammoinen. Jos raskaustesti yhtäkkiä näyttäisi kahta viivaa niin juoksisin heti aborttiin.
En ole koskaan halunnut. Lapsena leikin barbeilla, eikä ne koskaan tehneet lapsia. Joten vähän vaikea vastata asiaan. Nyt on jo vaihdevuodet.
En tykkää lapsista, melkeinpä vihaan niitä, niitten kiljumista ja rääkymistä, en kestä jos joku roikkuu puntissa 24/7, en vaan ole koskaan saanut mitään tunnetta, että lapset olisi mun juttu. Mistä araknofobikko tietää pelkäävänsä hämähäkkejä? Sitä vaan tietää.
No mutta kyllähän teilläkin mieli vielä muuttuu kunhan vaan tapaatte Sen Oikean Miehen ;))))
Minulla oli teininä halu perustaa ydinperhe eli löytää vaimo ja tehdä muutama lapsi hänen kanssaan.
Unelmoin myös että meillä olisi yhteinen talo,koira sekä muutenkin halu oli elää perhe-elämää.
No ikää tuli enemmän ja sitten olen kääntynyt enemmän sille kannalle etten halua lapsia koska yhteiskunta/kulttuuri ei ole sellainen että tänne en lapsia halua.
Myös parisuhdetta minulla ei ole koskaan ollut koska olen huomannut etten tarvitse parisuhdetta mihinkään.
M30
En ole koskaan halunnut lapsia. Sitä, tulenko joskus haluamaan, en tietenkään ole voinut tietää. Joten en ole voinut päättää, että en halua lapsia x vuoden päästä.
Nyt ikä on jo ajanut ohi ja asia ei ole enää ajankohtainen. Mutta hedelmällisessä iässä päti tuo, että en halua lapsia tässä ja nyt. Ja koska mieli ei muuttunut, niin lopputuloksena vapaaehtoinen lapsettomuus.
En ole koskaan tuntenut halua saada lapsia, minusta kaikki lapsiin liittyvä on vaivalloista. Olen joskus satunnaisesti hoitanut lapsia mutta se on vähän sama asia kuin koiran hoitaminen. En ole kyllä koskaan halunnut lemmikkiäkään, ajan miettiminen jonkin sitovan asian vuoksi on minusta vaivalloista. Riittää, että olen velvollinen ajastani työnantajallesi ja jossain määrin puolisolleni. Ehkä vapaudenkaipuu ja riippumattomuus on minussa niin vahvana.
Toisaalta olen myös sitoutuva, olen seurustellut teinistä lähtien ja pitkissä suhteissa, nyt olen naimisissa jo useita vuosia. Kumppanini on ja ovat olleet samanlaisia, minulla ei ole montaa satunnaista suhdetta.
Ei kaikkien tarvitse saada lapsia. Minulla ei ole mitään lapsia vastaan mutta en tarvitse tai kaipaa lapsia.
Minä teininä ajattelin että olisipa tosi coolia saada vauva, hankin sellaisen heti kun äiti ei voi enää määräillä minua! Kun kasvoin aikuiseksi, niin aloin jo tajuamaan realiteetit, että se vauva ei olekaan mikään kiva pikku lemmikki vaan siitä tulee ihan aito ihminen ja ihminen on loppujen lopuksi aika traaginen olento. En halua luoda lisää tuskaa tähän maailmaan. Opiskelin myös yliopistolla ekologiaa ja ympäristötiedettä pari kurssia ja siellä luennoitsija selitti miten yksikin lapsi kuormittaa maapalloa niin paljon, että kaikki ympäristöystävälliset teot jää sen rinnalla mitättömäksi. Tämä jäi ikuisesti mieleen, ympäristörikoksista suurin on sen lapsen tekeminen.
No en ole varma, koska itse haluaisin kaikkea siltä lapselta ja sen avulla, mutta toisaalta ei ole sydäntä tehdä häntä tällaiseen maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
No en ole varma, koska itse haluaisin kaikkea siltä lapselta ja sen avulla, mutta toisaalta ei ole sydäntä tehdä häntä tällaiseen maailmaan.
Hyi hitto, kuulostaa kun haluat vaan päästä hyötymään lapsesta. Tee kaikille palvelus ja jätä hänet tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää lapsista, melkeinpä vihaan niitä, niitten kiljumista ja rääkymistä, en kestä jos joku roikkuu puntissa 24/7, en vaan ole koskaan saanut mitään tunnetta, että lapset olisi mun juttu. Mistä araknofobikko tietää pelkäävänsä hämähäkkejä? Sitä vaan tietää.
Ohis, mutta tuo on enemmän ahdistunut mielikuva. Kyllä ne lapset nukkuvat ihan kuin aikuisetkin, eivät rääy eivätkä roiku kaiken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää lapsista, melkeinpä vihaan niitä, niitten kiljumista ja rääkymistä, en kestä jos joku roikkuu puntissa 24/7, en vaan ole koskaan saanut mitään tunnetta, että lapset olisi mun juttu. Mistä araknofobikko tietää pelkäävänsä hämähäkkejä? Sitä vaan tietää.
Ohis, mutta tuo on enemmän ahdistunut mielikuva. Kyllä ne lapset nukkuvat ihan kuin aikuisetkin, eivät rääy eivätkä roiku kaiken aikaa.
Miksi sitten aina kuulee äideiltä että taas sai nukuttua vaan 15 minuuttia yössä yms? Ja kun lapset on jo teinejä, ne alkaa hiippailemaan yöllä ja sekin ärsyttäisi mua ihan suunnattomasti.
Ihan samalla tavalla kuin tiesin etten halua opettajaksi, en tykkää etikkakurkusta, en ole kiinnostunut urheilusta tai en halua asua omakotitalossa. Jotain asioita vain tietää itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole varma, koska itse haluaisin kaikkea siltä lapselta ja sen avulla, mutta toisaalta ei ole sydäntä tehdä häntä tällaiseen maailmaan.
Hyi hitto, kuulostaa kun haluat vaan päästä hyötymään lapsesta. Tee kaikille palvelus ja jätä hänet tekemättä.
Siis niinhän kaikki lisääntyjät haluavat. Siksi jätänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää lapsista, melkeinpä vihaan niitä, niitten kiljumista ja rääkymistä, en kestä jos joku roikkuu puntissa 24/7, en vaan ole koskaan saanut mitään tunnetta, että lapset olisi mun juttu. Mistä araknofobikko tietää pelkäävänsä hämähäkkejä? Sitä vaan tietää.
Ohis, mutta tuo on enemmän ahdistunut mielikuva. Kyllä ne lapset nukkuvat ihan kuin aikuisetkin, eivät rääy eivätkä roiku kaiken aikaa.
Miksi sitten aina kuulee äideiltä että taas sai nukuttua vaan 15 minuuttia yössä yms? Ja kun lapset on jo teinejä, ne alkaa hiippailemaan yöllä ja sekin ärsyttäisi mua ihan suunnattomasti.
Ihmiset liioittelevat, ja hyvin nukkuvat eivät puhu asiasta.
Oletko itse kukkunut kaikki elämäsi yöt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole varma, koska itse haluaisin kaikkea siltä lapselta ja sen avulla, mutta toisaalta ei ole sydäntä tehdä häntä tällaiseen maailmaan.
Hyi hitto, kuulostaa kun haluat vaan päästä hyötymään lapsesta. Tee kaikille palvelus ja jätä hänet tekemättä.
Siis niinhän kaikki lisääntyjät haluavat. Siksi jätänkin.
Saa kokea rakkautta, saa sisältöä elämäänsä, saa seurata toisen kehitystä, saa olla äitinä.
Lapsi saa siivota jälkemme, joita elintasollamme aiheutamme.
Ei siinä ole mitään ahaa-elämystä, olen vain aina tiennyt. Lapsenakin leikin vain pehmoleluilla, en koskaan vauvanukeilla.
No ei ole vieläkään tullut tunnetta haluta lapsia. Tulen lasten kanssa toimeen oikein hyvin, mutta se halu saada omia lapsia puuttuu. Ei ole mitään tiettyä hetkeä, jolloin tiesin etten halua lapsia.