Lue keskustelun säännöt.
Kenen muun mielestä tunne lukkosi on hirveää roskaa?
20.08.2020 |
Tein testin ja tutustuin tunne lukkoihin ensimmäistä kertaa.
Tämä on vaikuttanut olevan suosittu juttu ja yllätyin, miten heppoiselta ja vähälle järjelle perustuvalta systeemi vaikuttaa. Voin ennättää myöhemmin kertoa, miksi erityisesti ajattelen näin.
Onko muita, jotka ovat ajatelleet samaa?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
En ole asiaan perehtynyt, mutta eikö tuo perustu vähän samaan kuin horoskoopitkin, eli jokainen löytää sieltä jotain samaistumiskohtia ja siksi se tuntuu todella osuvalta. Kukapa ei olisi joskus halunnut hyväksyntää ja onnistumisia ja joskus kokenut epäonnistumisia näiden osalta.
No juuri kuulostaa samalta kuin horoskoopit, paitsi että näissä ei sanota mitään positiivista. Etsitään vaan vikoja, mistä ihminen voi sitten syytellä itseään ja perustella tyhmää toimintaansa tunnelukoilla. Hauskaa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ole roskaa. Toki ne testit tuskin ovat vedenpitäviä, ja riippuu myös vastaajasta kuinka realistisia vastauksia onnistuu antamaan, mutta ihan terapeutitkin ovat suositelleet näitten kirjojen lukemista.
Asiasta voi puhua monella nimellä, mutta ihminen joka on vaikkapa lapsuudessaan tullut jatkuvasti arvostelluksi perheessään eikä ole saanut kiitosta mistään, hyvin todennäköisesti on kehittänyt näistä aiheista jonkinlaisen ongelman itselleen. Sitä voi kutsua tunnelukoksi, mutta ei ole pakko.
Juu, melko roskaa on. Saattaa olla jopa vaarallista joillekin, jotka ovat jo muutenkin mieleltään heikossa kunnossa.
Parempi olisi, että jättää tuollaiset turhat asiat silleen ja lähtee vaikka lenkille luontoon, niin mieli virkistyy.
Kävin googlaamassa Tunnelukko-kirjasarjan kirjoittajan. Kustantajan (WSOY) sivuilla sanotaan näin:
"Kimmo Takanen on yksi skeematerapian edelläkävijöistä Suomessa. Hän pitää yllä suosittua nettisivustoa tunnelukkosi.fi, ja toimii terapeuttina ja kouluttajana. Hänen teoksensa Tunne lukkosi vuodelta 2011 oli myyntimenestys."
Sitten tein haun Valviran Julkiterhikistä ja Kimmo Takasta ei löydy sieltä, eli ei ole terveydenhuollon ammattilainen eikä psykoterapeutti. Terapeutti-nimikettähän saa käyttää kuka tahansa, vaikkapa juuri sinä av:n keittiöterapeutti!
Että siinä vähän perspektiiviä tälle Tunnelukko-kirjasarjalle.
"Samaa kuin horoskoopit..." Te ette vaan ymmärrä sitä ettekä kykene näkemään omia ongelmianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ainakin vastauksiin heijastui vahvasti se, mikä on elämässäni viime vuosina ollut pinnalla. Se ei mitenkään tarkoita sitä, että olisin erityisen lukkoinen ihminen, eikä varsinkaan, että lukot olisi lukkoutuneet kiinni jo lapsena.
Toiseksi vahvimmaksi lukoksi sain "pessimismin tunnelukon". Tämäkin on mielestäni persoonallisuuden piirre ja iän vahvistama ominaisuus enemmän kuin joku lukko, jota pitäisi työstää. Moni on optimisti nuorena, ja hiukan myöhemmin huomaa, ettei kaikki olekaan niin helppoa ja upeaa kuin on annettu ymmärtää. Myöskin monissa tutkimuksissa on todettu, että pessimismi on lähempänä realismia ja pahimman vaihtoehdon etukäteen mietintä voi oikeasti olla hyvä taktiikka päätöksenteon pohjalla. En koe, että olen pessimismin takia kyvytön positiivisiin tunteisiin tai tarvittaessa toiveikkuuteen. En siis erityisesti kärsi tästä "lukosta", tai niistä asioista, jotka johtivat siihen, että sen tuloksen sain. Ap
Minulle on tullut lisää itseymmärrystä tuohon tutustumiseen kautta.
Olen kova suorittaja ja olen välillä hyvin ankara itseäni kohtaan. Minulla on myös asenteita, että en voi tehdä mitään, jos se ei ole täydellistä. Niin noita asioita olen miettinyt.
Toinen mielenkiintoinen anti on ollut lukea muiden ihmisten tunnelukoista, joihin saattaa ihmissuhteissa törmätä.
Ymmärtääkseni sen kirjan tekijä ei väitä, että pelkästään tuon kirjan lukeminen nyt olisi heti ratkaisun avaimet vaan että voi saada suuntaa siihen, mitä asioita kannattaisi itse työstää tarkemmin. Enkä itse koe, että tunne-elämän ongelmani olisi nyt ratkaistu, kun tutustuin tuohon. Ennemminkin on tullut vaan itseymmärrystä siitä, että mitkä asiat voivat aiheuttaa minulle ongelmia läheisissä ihmissuhteissa. Olen tullut noista asioista tietoisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin googlaamassa Tunnelukko-kirjasarjan kirjoittajan. Kustantajan (WSOY) sivuilla sanotaan näin:
"Kimmo Takanen on yksi skeematerapian edelläkävijöistä Suomessa. Hän pitää yllä suosittua nettisivustoa tunnelukkosi.fi, ja toimii terapeuttina ja kouluttajana. Hänen teoksensa Tunne lukkosi vuodelta 2011 oli myyntimenestys."
Sitten tein haun Valviran Julkiterhikistä ja Kimmo Takasta ei löydy sieltä, eli ei ole terveydenhuollon ammattilainen eikä psykoterapeutti. Terapeutti-nimikettähän saa käyttää kuka tahansa, vaikkapa juuri sinä av:n keittiöterapeutti!
Että siinä vähän perspektiiviä tälle Tunnelukko-kirjasarjalle.
Tunnelukot eivät ole mikään Takasen tuore keksintö. Googlaa "skeema" tai "skeematerapia".
Jotain tästä tunnelukko-asiasta kertonee se, että minä olen psykologi ja psykoterapeutti, enkä kummasakaan koulutuksessa ole kuullut kertaakaan mainittavan mistään tunnelukoista. Ihan maallikkotermi, enkä oikein edes tiedä mihin tällä viitataan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimii kuin häkä parikymppisiin typyköihin. Viimeksi junassa kanalauma yhteen ääneen kehui kuinka mahtavia oivalluksia. Jep jep..ehtivät oivaltaa vielä monta muutakin asiaa kunhan tulee vähän ikää lisää.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ainakin vastauksiin heijastui vahvasti se, mikä on elämässäni viime vuosina ollut pinnalla. Se ei mitenkään tarkoita sitä, että olisin erityisen lukkoinen ihminen, eikä varsinkaan, että lukot olisi lukkoutuneet kiinni jo lapsena.
Toiseksi vahvimmaksi lukoksi sain "pessimismin tunnelukon". Tämäkin on mielestäni persoonallisuuden piirre ja iän vahvistama ominaisuus enemmän kuin joku lukko, jota pitäisi työstää. Moni on optimisti nuorena, ja hiukan myöhemmin huomaa, ettei kaikki olekaan niin helppoa ja upeaa kuin on annettu ymmärtää. Myöskin monissa tutkimuksissa on todettu, että pessimismi on lähempänä realismia ja pahimman vaihtoehdon etukäteen mietintä voi oikeasti olla hyvä taktiikka päätöksenteon pohjalla. En koe, että olen pessimismin takia kyvytön positiivisiin tunteisiin tai tarvittaessa toiveikkuuteen. En siis erityisesti kärsi tästä "lukosta", tai niistä asioista, jotka johtivat siihen, että sen tuloksen sain. Ap
No mutta eikö idea ole se, että olet pohtinut tuon asian kunnolla halki?
Ja että vaikka itse oletkin myös positiivinen ja toiveikas, voivat sinua lähellä olevat ihmiset tulkita tuon sellaiseksi pessimismiksi, joka tuntuu sinua lähellä olevista vaikealta, vaikka itse koetkin olevasi "realisti".
Tarkemmin ajatellen monet noista tunnelukoista asettuvat sellaisiksi, jotka on kulttuurisesti hyväksytty (esimerkiksi uhrautuva äiti). Mutta sitten voi tulla jotain, mikä laukaisee henkilökohtaisen kriisin, minusta tämä tunnelukkoteoretisointi sanoittaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta kirja oli kamalaa kuraa.
Ja mä olen käynyt lyhyessä ratkaisukeskeisessä terapiassa ja kokenut sen hyödylliseksi. Tuossa kirjassa ihan kaikelle ihmisen toiminnalle löytyi tunnelukko lapsuudesta, oma lapsuuteni oli useammallakin tavalla ongelmallinen ja silti tuntuu ihan järjettömältä, että aikuisena en oikeastaan olisi kykenevä olemaan mitään "itse" vaan kaikki olisi heijastumaa jostain lapsuuden tilanteesta.
Toisaalta, jos mietin omia lapsiani ja tunnelukkokirjaa, niin ihan jokaisella lapsella on tilanteita joista noita "tunnelukkoja" tulee, koska vanhemmat ei ole täydellisiä vaan ihmisiä. Ja tähän ehkä kirjan suosio perustuu? Jokaisella on paljon tunnelukkoja, kun ne tuolla tavoin määritellään, jolloin traumatisoitunut on yhtä lailla alkoholistiperheen jatkuvasti pahoinpidelty lapsi kuin se lapsi, jonka isä ei kehunut hyviä numeroita tarpeeksi. Inhimillinen ja normaali ihmisyys on saatu laatikoitua erilaisiksi tunnelukoiksi ja sitten voidaan kätevästi tienata rahaa kun ihan jokainen on terapian tarpeessa.
Itse näen, että oikealla terapialla on paikkansa tietynlaisten elämänkokemusten käsittelemiseksi, mutta normaalit luonteenpiirteet tai taipumukset ajattella tietyllä tavalla eivät ole mitään traumaattisia tunnelukkoja.
Paljon parempia itseapukirjoja on pilvin pimein.
Tunne lukkosi? Mulla on avainnipussa 6 avainta ja ainakin vielä tunnistan, mikä avaa minkäkin lukon. Onko ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin googlaamassa Tunnelukko-kirjasarjan kirjoittajan. Kustantajan (WSOY) sivuilla sanotaan näin:
"Kimmo Takanen on yksi skeematerapian edelläkävijöistä Suomessa. Hän pitää yllä suosittua nettisivustoa tunnelukkosi.fi, ja toimii terapeuttina ja kouluttajana. Hänen teoksensa Tunne lukkosi vuodelta 2011 oli myyntimenestys."
Sitten tein haun Valviran Julkiterhikistä ja Kimmo Takasta ei löydy sieltä, eli ei ole terveydenhuollon ammattilainen eikä psykoterapeutti. Terapeutti-nimikettähän saa käyttää kuka tahansa, vaikkapa juuri sinä av:n keittiöterapeutti!
Että siinä vähän perspektiiviä tälle Tunnelukko-kirjasarjalle.
Hyvä että toit esille tämän. Bisnestähän tuo on, ei muuta.
🇺🇦🇮🇱
Tunnelukkosi erikseen, mutta hei älkää dissatko horoskooppeja!!!
Vierailija kirjoitti:
Jotain tästä tunnelukko-asiasta kertonee se, että minä olen psykologi ja psykoterapeutti, enkä kummasakaan koulutuksessa ole kuullut kertaakaan mainittavan mistään tunnelukoista. Ihan maallikkotermi, enkä oikein edes tiedä mihin tällä viitataan?
Ahaa, palstan "psykologi" saapui taas paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Jotain tästä tunnelukko-asiasta kertonee se, että minä olen psykologi ja psykoterapeutti, enkä kummasakaan koulutuksessa ole kuullut kertaakaan mainittavan mistään tunnelukoista. Ihan maallikkotermi, enkä oikein edes tiedä mihin tällä viitataan?
Itsekään en ollut kuullut, ennen kuin psykiatrini suositteli kirjaa. Ihan kuraa se silti on.
Vierailija kirjoitti:
Jotain tästä tunnelukko-asiasta kertonee se, että minä olen psykologi ja psykoterapeutti, enkä kummasakaan koulutuksessa ole kuullut kertaakaan mainittavan mistään tunnelukoista. Ihan maallikkotermi, enkä oikein edes tiedä mihin tällä viitataan?
Mitä terapiasuuntausta edustat?
Voihan tuo lisätä itsetuntemusta ja saada ajattelemaan asioita ja luoda oivalluksia. Kakkososa sen sijaan ylitti ärsytyskynnykseni, kun ratkaisuksi tarjottiin sitä, että alkaa olla turvallinen vanhempi sisäiselle lapselleen. No,miten sitä on turvallinen vanhempi sisäiselle lapselleen, kun tuntee itsensä turvattomaksi sisäiseksi lapseksi?
En ole asiaan perehtynyt, mutta eikö tuo perustu vähän samaan kuin horoskoopitkin, eli jokainen löytää sieltä jotain samaistumiskohtia ja siksi se tuntuu todella osuvalta. Kukapa ei olisi joskus halunnut hyväksyntää ja onnistumisia ja joskus kokenut epäonnistumisia näiden osalta.