Lue keskustelun säännöt.
Kenen muun mielestä tunne lukkosi on hirveää roskaa?
20.08.2020 |
Tein testin ja tutustuin tunne lukkoihin ensimmäistä kertaa.
Tämä on vaikuttanut olevan suosittu juttu ja yllätyin, miten heppoiselta ja vähälle järjelle perustuvalta systeemi vaikuttaa. Voin ennättää myöhemmin kertoa, miksi erityisesti ajattelen näin.
Onko muita, jotka ovat ajatelleet samaa?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo lisätä itsetuntemusta ja saada ajattelemaan asioita ja luoda oivalluksia. Kakkososa sen sijaan ylitti ärsytyskynnykseni, kun ratkaisuksi tarjottiin sitä, että alkaa olla turvallinen vanhempi sisäiselle lapselleen. No,miten sitä on turvallinen vanhempi sisäiselle lapselleen, kun tuntee itsensä turvattomaksi sisäiseksi lapseksi?
Tätä ajatusta kyllä työstetään muissakin terapioissa mm. omassa kognitiivisessa terapiassa 15 vuotta sitten. Tarkoitus on opetella rauhoittamaan itseään ja se terapeutti auttaa sua siinä. Ihminen on altis kaikenlaiselle hyväksikäytölle, jos odottaa vain ulkopuolelta perusturvallisuutta ja samalla kuitenkin kyky tunnistaa turvallisia ihmissuhteita on heikentynyt/olematon.
Ei se aina mene noin. Moni on myös lamaantunut ja elää alle potentiaalinsa. Ja epäluuloisuus ihmisiä kohtaan voi olla korostunut. Ei luota itseensä, muttei luota siihenkään että muutkaan tarjoaisivat turvaa.
Ja joku oli sitä mieltä, että alle 120 äo:n ihmiset tajuavat asiat itsestään. Mensan virallisen testin läpäisseenä olen eri mieltä. Älykkyys auttaa uuden tiedon prosessoinnissa erittäin paljon, muttei synnytä tyhjästä yhtä kattavaa määrää oivalluksia kuin opiskelemalla aihepiiriä ja käsittelemällä saamaansa tietoa älyn avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita erilaisia itseapukirjoja tulee luettua, ihan kaikki ei sovi kaikille. Kohtuullisessa määrin parantavat itsetuntemusta, mikä on tietenkin hyvä asia. Olen käynyt läpi virheeni, yrittänyt löytää vahvuuteni, vuosia siihen on mennyt, enkä oikeastaan ole vieläkään mikään ihanneihminen. Pystyn kyllä puhumaan itsestäni ihan loputtomiin, minä, minä, minä...
Olen sittemmin lähtenyt mukaan vapaaehtoistyöhön, siitä on hyötyä muillekin kuin sille isolle minälle (egolle), jota pitää kiillottaa, hioa, esitellä, pukea ja riisua milloin mihinkin roolisuoritukseen.
Seuraava pyrkimys on heittää kirjat roskiin ja olla vaan oma itseni, mitä se sitten onkaan. En vaan enää jaksa keskittyä omaan napaan ja hulluinta on se, että en onnistunut oikein edes löytämään sisintä, vaan loputtomia laatikoita ja lokeroita, joista kasvan ulos heti kun olen todennut jossain olleeni.
Ehkäpä itseapu ja itsetuntemus ovat pinnalla erilaisissa muutostilanteissa, persoonallisuus kypsyy ja kasvaa, joskus on hyvä vähän miettiä ovatko vanhat asenteet vielä kohdallaan vai onko aika tuonut muutoksia. On hyvä miettiä eroja persoonan ja asenteiden välillä, asennetta voi muuttaa vaikka minuutissa, persoonallisuutta ei.
Mutta jos tämä menee liian pitkälle niin ainoa harrastus ja mielenkiinnon kohde on kovin äkkiä Minä Itse.
Vierailija kirjoitti:
Oon tutustunut aiheeseen ja myös kongitiivinen psykoterapeuttini on sanonut aiheesta. Yritän rakentaa ajautuksiani sekä oman mielipiteeni ja psykoterapeutin sanojen kautta. Psykoterapeuttini vielä vähemmän allekirjoittaa tätä kuin minä, joo totta kai tulee selviytymiskeinoja mutta niitä ei ihan niin voi nimetä kuin mitä noi lukkojen luokittelut ovat. Itse kun luen kuvauksia, niin kyllähän niistä voi itsensä löytää, toisista enemmän ja toisista vähemmän. Helposti kuitenkin tulee ajateltua, josko mussa kuitenkin tätäkin lukkoa olisi. Tiedän että lukot jaotellaan kahteen luokkaan (en muista oikeita termejä), mutta ns. peruslukot ja niiden päälle tulevat lukot. Eli summasummarum järjenkäyttö tässäkin salittua.
Parhaimmillaanhan tämä voi johtaa tutkimiseen ja pohtimiseen, miksi olisi tai miksi ei. Ja jos joku oikein käy asiat läpi, niin asia selvinnee?
Mutta ymmärrän myös tuon kritiikin niin, että on herkkiä ihmisiä, jotka löytävät helpommin itsensä erilaisistakin kuvauksista. Heille siis jotenkin sopii se, että ovat nyt tätä tai tuota, mitä ehdotetaan. Vähän kuin silmälasit, jotka laitat silmille, ja mitä kautta alat katsoa maailmaa. Ja tavallaan myös sellainen uhrin rooli siinä.
Olen niin vanha, että kun itse olin teini, kaikki "löysivät" itsensä Alice Millerin Lahjakkaan lapsen tragediasta.
Ehkä suosittujen psykologia-aiheisten kirjojen kanssa käy niin, että jotkut niistä itsensä löytävät sellaisella tavalla, että jää se levy ikuisiksi ajoiksi heille pyörimään. Että itseymmärrystä tärkeämpi asia on se, että löytävät itsensä uhrina ja tunnelukkoasiasta tulee heille suojamuuri sen sijaan, että se olisi työkalu, kuten ymmärtääkseni kirjoittaja on alun perin tarkoittanut.
Niin siten ei vika ole teoksen kirjoittajassa vaan myös lukijassa. Eivät kaikki lue tuota samalla tavalla.
Aloituksessa ap mainitsi tehneensä pelkän testin. Ehkä kannattaa lukea myös kirja ja kertoa sitten lisää vaikutelmia. Arvelen, että testistä tulee turhan pinnallinen kuva.
Tässä toinen psykologi ja kyllä tunnelukko on aika lailla maallikkotermi. Ei puhuttu kertaakaan koko 5,5-vuotisten opintojen aikana eikä käytetä psykiatrialla erikoissairaanhoidossa, jossa olen töissä. Kuulunee siis tosiaan skeematerapiaan. Olen opiskelut ratkaisukeskeistä terapiaa ja KKT:tä, eikä niissä käytetä. Kuulostaa siltä, että monimutkaiset asiat on taas saatu niputettua mukavaan ja helppoon pakettiin, josta jokainen löytää samaistumispintaa. Ihmiset pääsääntöisesti haluavat, että heille kerrotaan, että ”olet tällainen ihminen, ongelmasi johtuvat tästä ja näin fiksaat ne nopeasti”. Pettymys on hirveä, kun joutuukin hyväksymään asioiden ja oireiden monisyisyyden ja työstämään niitä ehkä pitkäänkin. Toki nopeaakin edistystä tapahtuu, eivätkä kaikki todellakaan tarvitse ammattilaisen apua. Olis mahtavaa kekkasta joku seuraava värikartta tai tunnelukko-ohjelma ja tienata miljoonia, mutta ei ammattietiikka anna periksi. Se ei oikeasti olisi edes vaikeata. Samoin toimivat horoskoopit, kädestä ennustajat, life coachit ja muut kikkakolmosten tarjoajat. Vittumaista näissä on, että ihmiset jäävät kiinni näihin määritelmiin (osin tietty myös diagnooseihin ja se on oma ongelmansa) ja tämä estää oikeaa kasvua tapahtumasta. Että mä kun oon tällainen INTP tai keltainen persoona, niin en pysty tai osaa tätä tai tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole asiaan perehtynyt, mutta eikö tuo perustu vähän samaan kuin horoskoopitkin, eli jokainen löytää sieltä jotain samaistumiskohtia ja siksi se tuntuu todella osuvalta. Kukapa ei olisi joskus halunnut hyväksyntää ja onnistumisia ja joskus kokenut epäonnistumisia näiden osalta.
No juuri kuulostaa samalta kuin horoskoopit, paitsi että näissä ei sanota mitään positiivista. Etsitään vaan vikoja, mistä ihminen voi sitten syytellä itseään ja perustella tyhmää toimintaansa tunnelukoilla. Hauskaa? Ap
Ei linkkiä, ei lähdettä? Kukahan nyt on tyhmä, ap? Sinun ärtymyksellesi on jokin syy. Kolahtiko testi napakymppiin?
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen psykologi ja kyllä tunnelukko on aika lailla maallikkotermi. Ei puhuttu kertaakaan koko 5,5-vuotisten opintojen aikana eikä käytetä psykiatrialla erikoissairaanhoidossa, jossa olen töissä. Kuulunee siis tosiaan skeematerapiaan. Olen opiskelut ratkaisukeskeistä terapiaa ja KKT:tä, eikä niissä käytetä. Kuulostaa siltä, että monimutkaiset asiat on taas saatu niputettua mukavaan ja helppoon pakettiin, josta jokainen löytää samaistumispintaa. Ihmiset pääsääntöisesti haluavat, että heille kerrotaan, että ”olet tällainen ihminen, ongelmasi johtuvat tästä ja näin fiksaat ne nopeasti”. Pettymys on hirveä, kun joutuukin hyväksymään asioiden ja oireiden monisyisyyden ja työstämään niitä ehkä pitkäänkin. Toki nopeaakin edistystä tapahtuu, eivätkä kaikki todellakaan tarvitse ammattilaisen apua. Olis mahtavaa kekkasta joku seuraava värikartta tai tunnelukko-ohjelma ja tienata miljoonia, mutta ei ammattietiikka anna periksi. Se ei oikeasti olisi edes vaikeata. Samoin toimivat horoskoopit, kädestä ennustajat, life coachit ja muut kikkakolmosten tarjoajat. Vittumaista näissä on, että ihmiset jäävät kiinni näihin määritelmiin (osin tietty myös diagnooseihin ja se on oma ongelmansa) ja tämä estää oikeaa kasvua tapahtumasta. Että mä kun oon tällainen INTP tai keltainen persoona, niin en pysty tai osaa tätä tai tuota.
Jännä, että psykiatrialla erikoissairaanhoidossa olen juurikin kuullut termin ja tunnelukkoihin tutustunut. Mitään nopeaa kikkakolmosapua skeematerapia ei tosin mielestäni tarjoa, vaan vaatii kovaa työakentelyä itsensä kanssa muuttaa omia ajatusmalleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo lisätä itsetuntemusta ja saada ajattelemaan asioita ja luoda oivalluksia. Kakkososa sen sijaan ylitti ärsytyskynnykseni, kun ratkaisuksi tarjottiin sitä, että alkaa olla turvallinen vanhempi sisäiselle lapselleen. No,miten sitä on turvallinen vanhempi sisäiselle lapselleen, kun tuntee itsensä turvattomaksi sisäiseksi lapseksi?
Tätä ajatusta kyllä työstetään muissakin terapioissa mm. omassa kognitiivisessa terapiassa 15 vuotta sitten. Tarkoitus on opetella rauhoittamaan itseään ja se terapeutti auttaa sua siinä. Ihminen on altis kaikenlaiselle hyväksikäytölle, jos odottaa vain ulkopuolelta perusturvallisuutta ja samalla kuitenkin kyky tunnistaa turvallisia ihmissuhteita on heikentynyt/olematon.
Ei se aina mene noin. Moni on myös lamaantunut ja elää alle potentiaalinsa. Ja epäluuloisuus ihmisiä kohtaan voi olla korostunut. Ei luota itseensä, muttei luota siihenkään että muutkaan tarjoaisivat turvaa.
Ja joku oli sitä mieltä, että alle 120 äo:n ihmiset tajuavat asiat itsestään. Mensan virallisen testin läpäisseenä olen eri mieltä. Älykkyys auttaa uuden tiedon prosessoinnissa erittäin paljon, muttei synnytä tyhjästä yhtä kattavaa määrää oivalluksia kuin opiskelemalla aihepiiriä ja käsittelemällä saamaansa tietoa älyn avulla.
En sulkenut pois tuota vaihtoehtoa, että osa ihmisistä on sulkeutuneita ja epäluuloisia. Se vain ei koskenut itseäni. Huolimatta siitä onko ihminen suuntautunut ulos- vai sisäänpäin on se oma sisäinen turvallisuudentunne ja aikuisuus joka tapauksessa tärkeää hyvälle mielenterveydelle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen psykologi ja kyllä tunnelukko on aika lailla maallikkotermi. Ei puhuttu kertaakaan koko 5,5-vuotisten opintojen aikana eikä käytetä psykiatrialla erikoissairaanhoidossa, jossa olen töissä. Kuulunee siis tosiaan skeematerapiaan. Olen opiskelut ratkaisukeskeistä terapiaa ja KKT:tä, eikä niissä käytetä. Kuulostaa siltä, että monimutkaiset asiat on taas saatu niputettua mukavaan ja helppoon pakettiin, josta jokainen löytää samaistumispintaa. Ihmiset pääsääntöisesti haluavat, että heille kerrotaan, että ”olet tällainen ihminen, ongelmasi johtuvat tästä ja näin fiksaat ne nopeasti”. Pettymys on hirveä, kun joutuukin hyväksymään asioiden ja oireiden monisyisyyden ja työstämään niitä ehkä pitkäänkin. Toki nopeaakin edistystä tapahtuu, eivätkä kaikki todellakaan tarvitse ammattilaisen apua. Olis mahtavaa kekkasta joku seuraava värikartta tai tunnelukko-ohjelma ja tienata miljoonia, mutta ei ammattietiikka anna periksi. Se ei oikeasti olisi edes vaikeata. Samoin toimivat horoskoopit, kädestä ennustajat, life coachit ja muut kikkakolmosten tarjoajat. Vittumaista näissä on, että ihmiset jäävät kiinni näihin määritelmiin (osin tietty myös diagnooseihin ja se on oma ongelmansa) ja tämä estää oikeaa kasvua tapahtumasta. Että mä kun oon tällainen INTP tai keltainen persoona, niin en pysty tai osaa tätä tai tuota.
Huolestuttavaa, että psykologina sanot tunnelukkoa maallikkotermiksi.
"Tunnelukkojen kanssa työskentely perustuu skeematerapian viitekehykseen. Skeematerapian on kehittänyt yhdysvaltalainen psykoterapeutti Jeffrey Young. Se on todettu tutkimuksissa tehokkaaksi monenlaiseen psyykkiseen oireiluun ja etenkin pitkäkestoisiin oireisiin."
Lähde: mielenterveystalo.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen psykologi ja kyllä tunnelukko on aika lailla maallikkotermi. Ei puhuttu kertaakaan koko 5,5-vuotisten opintojen aikana eikä käytetä psykiatrialla erikoissairaanhoidossa, jossa olen töissä. Kuulunee siis tosiaan skeematerapiaan. Olen opiskelut ratkaisukeskeistä terapiaa ja KKT:tä, eikä niissä käytetä. Kuulostaa siltä, että monimutkaiset asiat on taas saatu niputettua mukavaan ja helppoon pakettiin, josta jokainen löytää samaistumispintaa. Ihmiset pääsääntöisesti haluavat, että heille kerrotaan, että ”olet tällainen ihminen, ongelmasi johtuvat tästä ja näin fiksaat ne nopeasti”. Pettymys on hirveä, kun joutuukin hyväksymään asioiden ja oireiden monisyisyyden ja työstämään niitä ehkä pitkäänkin. Toki nopeaakin edistystä tapahtuu, eivätkä kaikki todellakaan tarvitse ammattilaisen apua. Olis mahtavaa kekkasta joku seuraava värikartta tai tunnelukko-ohjelma ja tienata miljoonia, mutta ei ammattietiikka anna periksi. Se ei oikeasti olisi edes vaikeata. Samoin toimivat horoskoopit, kädestä ennustajat, life coachit ja muut kikkakolmosten tarjoajat. Vittumaista näissä on, että ihmiset jäävät kiinni näihin määritelmiin (osin tietty myös diagnooseihin ja se on oma ongelmansa) ja tämä estää oikeaa kasvua tapahtumasta. Että mä kun oon tällainen INTP tai keltainen persoona, niin en pysty tai osaa tätä tai tuota.
Huolestuttavaa, että psykologina sanot tunnelukkoa maallikkotermiksi.
"Tunnelukkojen kanssa työskentely perustuu skeematerapian viitekehykseen. Skeematerapian on kehittänyt yhdysvaltalainen psykoterapeutti Jeffrey Young. Se on todettu tutkimuksissa tehokkaaksi monenlaiseen psyykkiseen oireiluun ja etenkin pitkäkestoisiin oireisiin."
Lähde: mielenterveystalo.fi
Tietenkin se on maallikkotermi, vaikka pohjautuisikin skeematerapiaan. Tunnelukkoteoriahan on skeematerapian popularisointia. Ja popularisoinnissa on hyvät ja huonot puolet, kuten tästäkin keskustelusta olemme saaneet lukea.
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo lisätä itsetuntemusta ja saada ajattelemaan asioita ja luoda oivalluksia. Kakkososa sen sijaan ylitti ärsytyskynnykseni, kun ratkaisuksi tarjottiin sitä, että alkaa olla turvallinen vanhempi sisäiselle lapselleen. No,miten sitä on turvallinen vanhempi sisäiselle lapselleen, kun tuntee itsensä turvattomaksi sisäiseksi lapseksi?
Mulla oli myös aiemmin tunne, että en voi olla turvallinen aikuinen sisäiselle lapselleni, koska en oikein meinaa pärjätä aikuisenakaan, on siis erilaisia pelkotiloja, ahdistuksia jne. Pelkäsin jopa, että pahennan tilannetta, jos lupaan sisäiselle lapselleni liikoja.
Sitten kerran ajattelin, että ehkä se riittää, että vain huomioin ja kuuntelen sitä, olen sille aidosti läsnä, aina kun on tarve ja jos jaksan ja voin, niin sanon sille, että olen tässä ja kaikki on hyvin, ei mitään hätää. Kuvittelin myös sen lapsen (siis itseni pienenä) syliini/kainalooni/rinnan päälle ja lohdutin sitä ja pidin sitä hyvänä. Yritin rauhoitella sitä parhaani mukaan. Joskus kun tuntui, että ei ole oikein voimia mihinkään tai olin oikein hädissäni, sanoin vain, että me kyllä yhdessä pärjätään. :D Joskus tunsin myös sisäisen lapseni selkeästi rentoutuvan ja halaavan itseäni. Sen luottamus minuun siis oli kasvanut.
Minulle tuosta on ollut oikeasti apua, ja nykyisinkin teen sitä välillä, mutta tarvetta siihen on vähemmän kuin ennen. Pelkoja ja ahdistusta koen välillä edelleen, mutta ne tunteet eivät saa minua enää valtaansa niin kuin aiemmin, vaan pystyn rauhoittamaan itseni paremmin ja nopeammin (siis ilman mitään sen kummempia harjoitteita). Ja aina välillä tulee sellainen tunne, kun menen nukkumaan, että haluan ottaa sisäisen lapseni kainaloon ja toivottaa sille hyvää yötä.
En ole kuitenkaan tutustunut tuohon Takalan menetelmään sen enempää enkä ole myöskään käynyt missään terapiassa. Muuten vain ja ihan omin nokkineni tehnyt tällaista. Joten en siis tiedä, onko tämä ns. "oikeaoppista" työstämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen psykologi ja kyllä tunnelukko on aika lailla maallikkotermi. Ei puhuttu kertaakaan koko 5,5-vuotisten opintojen aikana eikä käytetä psykiatrialla erikoissairaanhoidossa, jossa olen töissä. Kuulunee siis tosiaan skeematerapiaan. Olen opiskelut ratkaisukeskeistä terapiaa ja KKT:tä, eikä niissä käytetä. Kuulostaa siltä, että monimutkaiset asiat on taas saatu niputettua mukavaan ja helppoon pakettiin, josta jokainen löytää samaistumispintaa. Ihmiset pääsääntöisesti haluavat, että heille kerrotaan, että ”olet tällainen ihminen, ongelmasi johtuvat tästä ja näin fiksaat ne nopeasti”. Pettymys on hirveä, kun joutuukin hyväksymään asioiden ja oireiden monisyisyyden ja työstämään niitä ehkä pitkäänkin. Toki nopeaakin edistystä tapahtuu, eivätkä kaikki todellakaan tarvitse ammattilaisen apua. Olis mahtavaa kekkasta joku seuraava värikartta tai tunnelukko-ohjelma ja tienata miljoonia, mutta ei ammattietiikka anna periksi. Se ei oikeasti olisi edes vaikeata. Samoin toimivat horoskoopit, kädestä ennustajat, life coachit ja muut kikkakolmosten tarjoajat. Vittumaista näissä on, että ihmiset jäävät kiinni näihin määritelmiin (osin tietty myös diagnooseihin ja se on oma ongelmansa) ja tämä estää oikeaa kasvua tapahtumasta. Että mä kun oon tällainen INTP tai keltainen persoona, niin en pysty tai osaa tätä tai tuota.
Sen mitä itse olen aiheeseen perehtynyt en kyllä missään vaiheessa saanut käsitystä, että tunnelukot voisi jotenkin "fiksata nopeasti." Se, että tunnistaa ns. tunnelukot on vasta alku josta varsinainen työ lähtee liikkeelle.
"Ruotsalainen guru väitti, että ihmisten luonteet voi jakaa neljään väriin - nyt paljastui, että kyseessä on huijaus"
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/fca2fd5e-3804-4b9a-806a-158b…
"YritysKonsultti leimasi ihmisiä hölösuiksi ja pilkunviilaajiksi – Kunnes alkoi tehdä ajatuksella rahaa"
https://www.aamulehti.fi/a/24397414
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ruotsalainen guru väitti, että ihmisten luonteet voi jakaa neljään väriin - nyt paljastui, että kyseessä on huijaus"
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/fca2fd5e-3804-4b9a-806a-158b…"YritysKonsultti leimasi ihmisiä hölösuiksi ja pilkunviilaajiksi – Kunnes alkoi tehdä ajatuksella rahaa"
https://www.aamulehti.fi/a/24397414
Heh 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen psykologi ja kyllä tunnelukko on aika lailla maallikkotermi. Ei puhuttu kertaakaan koko 5,5-vuotisten opintojen aikana eikä käytetä psykiatrialla erikoissairaanhoidossa, jossa olen töissä. Kuulunee siis tosiaan skeematerapiaan. Olen opiskelut ratkaisukeskeistä terapiaa ja KKT:tä, eikä niissä käytetä. Kuulostaa siltä, että monimutkaiset asiat on taas saatu niputettua mukavaan ja helppoon pakettiin, josta jokainen löytää samaistumispintaa. Ihmiset pääsääntöisesti haluavat, että heille kerrotaan, että ”olet tällainen ihminen, ongelmasi johtuvat tästä ja näin fiksaat ne nopeasti”. Pettymys on hirveä, kun joutuukin hyväksymään asioiden ja oireiden monisyisyyden ja työstämään niitä ehkä pitkäänkin. Toki nopeaakin edistystä tapahtuu, eivätkä kaikki todellakaan tarvitse ammattilaisen apua. Olis mahtavaa kekkasta joku seuraava värikartta tai tunnelukko-ohjelma ja tienata miljoonia, mutta ei ammattietiikka anna periksi. Se ei oikeasti olisi edes vaikeata. Samoin toimivat horoskoopit, kädestä ennustajat, life coachit ja muut kikkakolmosten tarjoajat. Vittumaista näissä on, että ihmiset jäävät kiinni näihin määritelmiin (osin tietty myös diagnooseihin ja se on oma ongelmansa) ja tämä estää oikeaa kasvua tapahtumasta. Että mä kun oon tällainen INTP tai keltainen persoona, niin en pysty tai osaa tätä tai tuota.
Huolestuttavaa, että psykologina sanot tunnelukkoa maallikkotermiksi.
"Tunnelukkojen kanssa työskentely perustuu skeematerapian viitekehykseen. Skeematerapian on kehittänyt yhdysvaltalainen psykoterapeutti Jeffrey Young. Se on todettu tutkimuksissa tehokkaaksi monenlaiseen psyykkiseen oireiluun ja etenkin pitkäkestoisiin oireisiin."
Lähde: mielenterveystalo.fi
Minäkin olen opiskellut psykologiaa useamman vuoden, perus- ja aineopinnot tuli suoritettua ja vähän syventäviäkin, enkä minäkään muista, että opinnoissa olisi kertaakaan puhuttu tunnelukoista. Tosin opiskelustani on aikaa jo toistakymmentä vuotta.
Olisi ollut hienoa jos esim. tästä aiheesta olisi puhuttu, ja ylipäätään opetus olisi saanut olla laaja- alaisempaa ja monipuolisemmin ihmistä ja ihmisyyttä käsittelevää. Petyin aika pahasti koko alaan, ja lopulta motivaation puute johti opintojen keskeyttämiseen (tosin oli siinä muitakin tekijöitä, mutta tuo oli se isoin).
Akateeminen psykologia on uskomattoman kapea-alaista. Ja aina vaan pahempaan suuntaan ollaan ilmeisesti menossa, koska alaa halutaan käsittääkseni viedä enemmän "kovien tieteitten" suuntaan. En halua tietenkään dissata tilastollista tutkimusta, mutta painopistettä ollaan muuttamassa mielestäni ihmisen ja ihmisten auttamisen kannalta väärään suuntaan.
Ihanaa ap, kerrankin joku uskaltaa sanoa totuuden näistä "tunnelukoista".
Tarkistin asian, nykysuomen sanakirja ei tunne termiä. Joten epäilyttää voiko niitä sitten edes olla olemassa.
Täyttä kuraa että ihmisillä olisi jotain ihme lukkoja, kas kun ei solmuja tai kahleita.
Jos osaat ajatella omilla aivoilla niin tiedät ettei se ole totta.
Ihmiset on niinkuin ne on eikä siihen tarvi hakea selityksiä mistään lapsuudesta.
Mulla oli tosi onnellinen lapsuus ja parhaat vanhemmat ikinä ja testi väittää silti että mulla olis jotain lukkoja niin eikö teoria silloin todista itsensä vääräksi.
Olen kauppatieteiden tohtori ja pankinjohtaja. Jos olis lukkoja niin tuskin olisin menestynyt? Rahaa on ja kaikkea mitä kun ihminen tarvii ollakseen onnellinen. Lapsia en aio hankkia.
Elämä on tässä ja nyt niin mitä hyötyä on puhua lapsuudesta ja vanhemmista jonkun hörhö terapeutin kanssa tai lukea kirjoja joista ainoan hyödyn saa kirjailija joka osaa runoilla sopivia tarinoita ihmisille.
Ajatelkaa positiivisesti ja eläkää täysillä niin ei paljon lukot purista!
Missä se testi on?
Kiinnostuin...
Vierailija kirjoitti:
"Ruotsalainen guru väitti, että ihmisten luonteet voi jakaa neljään väriin - nyt paljastui, että kyseessä on huijaus"
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/fca2fd5e-3804-4b9a-806a-158b…"YritysKonsultti leimasi ihmisiä hölösuiksi ja pilkunviilaajiksi – Kunnes alkoi tehdä ajatuksella rahaa"
https://www.aamulehti.fi/a/24397414
No semmosella noin 115 äo:lla pystyin päättelemään, että humpuukkiahan tuo Eriksonin kirja on.
Jos toinen on mulkku ja tiedät jo valmiiksi että sille ei kannata sanoa mitään itsellesi arkaa tai tärkeää koska se käyttää sitä jossain vaiheessa sinua vastaan ja näin et tietenkään avaudu ja hänellä onkin sinulle vastaus valmiina- kärsit lapsuuden tunnelukoista eli olet estoinen vanhempiesi tunnetasolla hylkäämä ressukka.
Miksi tällaista tunnelukkosyyllistäjää tulisi kutsua? Ehdotuksia?
Mitä yrität tuolla asenteellasi viestiä meille muille, jotka siitä on avun saaneet? Miksi haluat kritisoida jotain sellaista asiaa, jota et selvästikään tunne. Teit testin, mutta luitko kirjan? Kirja tosin vaatii vähän tunneälyä ja sisäistämistä, ehkäpä rohkeuttakin palauttaa lapsuuden ikävät muistot mieliin. Se on yksinään jo iso haaste ja sitä voi paeta vähättelemällä.