Kenen muun mielestä tunne lukkosi on hirveää roskaa?

Son matrixia kaikki, joten yhtä kaikki liirum laarumia 

Zinc

Luin kirjan, petyin. Varmasti selittää jotain käyttäytymismalleja, mutta tuli sellainen "helppo on halpaa" -tunne(lukko?).

Itse arvostaisin enemmän vastausta kysymykseen "mitä tälle ongelmalle voisi tehdä?" kuin "mistä tämä ongelma johtuu?"

Kaikki yksilöt ovat enemmän tai vähemmän saaneet siipeensä lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Liian helppoa laittaa kaikki aina sen piikkiin.

Sulla on vain se mitä sulla tällä hetkellä on, ja that´s it.

Kaikki muu pohdiskelu ja puliveivaaminen on turhaa ..

Zinc

Tarina on just se mikä on kirjoitettu, eikä siinä sun räpiköintis auta yhtään mitään, eikä vaikuta yhtään mihinkään.

Oikein toimiva systeemi, joka auttoi hiomaan minusta lopunkin kiltteyden pois.

Tunnelukoissa on ihan järkevät mekanismit taustalla, mutta en kyllä itsekään pitänyt Takasen kirjaa kovin hyvin kirjoitettuna. Sen sijaan itse aihe on mielenkiintoinen, ja selittää hieman maanläheisemmin niitä psykologisia mekanismeja joihin monet traumat perustuvat. Siinä mielessä siis ihan hyvä itseapu-kirja/teema. Aiheesta löytyy myös ulkomaalaista kirjallisuutta, joista ehkä löytyy paremmin kirjoitettuja opuksia.

Itselle tämän lukemista suositteli nimenomaan terapeutti (kun kysyin mahdollisia vinkkejä kirjallisuudesta mitä lukea).

Vierailija kirjoitti:

Luin kirjan, petyin. Varmasti selittää jotain käyttäytymismalleja, mutta tuli sellainen "helppo on halpaa" -tunne(lukko?).

Itse arvostaisin enemmän vastausta kysymykseen "mitä tälle ongelmalle voisi tehdä?" kuin "mistä tämä ongelma johtuu?"

Kaikki yksilöt ovat enemmän tai vähemmän saaneet siipeensä lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Liian helppoa laittaa kaikki aina sen piikkiin.

Kaikilla ei varmaan ole ongelmiakaan itsensä kanssa? On kuitenkin paljon meitä, jotka olemme saaneet ihan rytinällä siipeemme lapsuudessa. Tuo kirja auttoi jonkin verran itsetuntemuksessa, ei sen enempää minulla. 

Vierailija kirjoitti:

Luin kirjan, petyin. Varmasti selittää jotain käyttäytymismalleja, mutta tuli sellainen "helppo on halpaa" -tunne(lukko?).

Itse arvostaisin enemmän vastausta kysymykseen "mitä tälle ongelmalle voisi tehdä?" kuin "mistä tämä ongelma johtuu?"

Kaikki yksilöt ovat enemmän tai vähemmän saaneet siipeensä lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Liian helppoa laittaa kaikki aina sen piikkiin.

Jos on tyhmä, niin tietenkää noita ei pysty ihan itse päättelemään.  Sen olen huomannut ihmisistä, että kun äo on alle 120 niin sillä päällä ei paljoa päätellä. Sitä ei tietenkään saa sanoa ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Musta kirja oli kamalaa kuraa.

Ja mä olen käynyt lyhyessä ratkaisukeskeisessä terapiassa ja kokenut sen hyödylliseksi. Tuossa kirjassa ihan kaikelle ihmisen toiminnalle löytyi tunnelukko lapsuudesta, oma lapsuuteni oli useammallakin tavalla ongelmallinen ja silti tuntuu ihan järjettömältä, että aikuisena en oikeastaan olisi kykenevä olemaan mitään "itse" vaan kaikki olisi heijastumaa jostain lapsuuden tilanteesta.

Toisaalta, jos mietin omia lapsiani ja tunnelukkokirjaa, niin ihan jokaisella lapsella on tilanteita joista noita "tunnelukkoja" tulee, koska vanhemmat ei ole täydellisiä vaan ihmisiä. Ja tähän ehkä kirjan suosio perustuu? Jokaisella on paljon tunnelukkoja, kun ne tuolla tavoin määritellään, jolloin traumatisoitunut on yhtä lailla alkoholistiperheen jatkuvasti pahoinpidelty lapsi kuin se lapsi, jonka isä ei kehunut hyviä numeroita tarpeeksi. Inhimillinen ja normaali ihmisyys on saatu laatikoitua erilaisiksi tunnelukoiksi ja sitten voidaan kätevästi tienata rahaa kun ihan jokainen on terapian tarpeessa.

Itse näen, että oikealla terapialla on paikkansa tietynlaisten elämänkokemusten käsittelemiseksi, mutta normaalit luonteenpiirteet tai taipumukset ajattella tietyllä tavalla eivät ole mitään traumaattisia tunnelukkoja.

Paljon parempia itseapukirjoja on pilvin pimein.

Mä ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta en silti saa tehtyä ongelmaa tuosta.:)

Vastasin tuohon aiemmin, että oma ongelmani on ollut suorittajaluonne ja yliankaruus itseäni kohtaan. Se ei kuitenkaan johdu lapsuudenperheeni vuorovaikutuksesta vaan on useamman asian summa persoonallisuudessani ja kokemuksieni muovaama. Minulle tuon tiedostaminen on ihan hyvää itseymmärryksen lisäämistä. Ja myös sen, miten se voi aiheuttaa minulle vaikeuksia muiden ihmisten kanssa. Se ei ole kuitenkaan sellainen, minkä takia minun pitäisi käydä terapiassa.

 Olen eri mieltä kommentissasi siitä, että vain sellaisten, joilla on jotain syviä traumoja, pitäisi käsitellä niitä. Ja jos on keskiluokkainen, elämässä pärjännyt ihminen, niin silloin ei ole syytä pohtia asioita, jotka saattavat hiertää ihmissuhteissa. Että jos on erittäin kiltti ihminen, jonka on vaikea sanoa muille ei hyväksynnän takia, niin koska hän ei ole haitaksi muille, niin hänen tuskansa omasta kiltteydestään on vain ensimmäisen maailman ongelma, johon ei tule puuttua.:)

Mutta niin. En suhtaudu tuohon sellaisena kiveenhakattuna totuutena. Vaan sellaisena, mitä voi hyödyntää soveltuvin osin.

Vierailija kirjoitti:

Toimii kuin häkä parikymppisiin typyköihin. Viimeksi junassa kanalauma yhteen ääneen kehui kuinka mahtavia oivalluksia. Jep jep..ehtivät oivaltaa vielä monta muutakin asiaa kunhan tulee vähän ikää lisää. 

Miksi sinua häiritsee niin kovin se, jos "parikymppiset typykät" ovat löytäneet kyseisen kirjan kautta oivalluksia itsestään?

Minua kummastuttaa hieman se, että ihminen ei koskaan saisi löytää minkään itseapuoppaan, persoonallisuustestin tai muun tällaisen kautta entistä parempaa itseymmärrystä, koska se on heti jotain v***uprkleen höpöhöpöhömppää (kyllä, tuo on kirjaimellinen sitaatti). Totta kai on ihmisiä, jotka käyttävät vaikkapa erityisherkkyyttä tai MBTI-tyyppiään tai noita tunnelukkoja oikeutuksena huonolle käytökselle. Se ei automaattisesti silti tarkoita sitä, että kaikki samasta asiasta avun löytäneet olisivat vastuuttomia tekosyiden taakse pakenijoita.

Ihmisille tekisi oikein hyvää panostaa enemmän itsetuntemukseensa. Nyt moni räiskii ärsyyntymistään ja epävarmuuksiaan muiden ihmisten niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotain tästä tunnelukko-asiasta kertonee se, että minä olen psykologi ja psykoterapeutti, enkä kummasakaan koulutuksessa ole kuullut kertaakaan mainittavan mistään tunnelukoista. Ihan maallikkotermi, enkä oikein edes tiedä mihin tällä viitataan? 

Mitähän se kertonee, että jollain on tarve anonyymisti esittää jotain mitä ei ole? Joku oikea psykologi ehkä osaisi vastata. Jos olisit opiskellut psykologiaa ja hankkinut terapeutin pätevyyden, niin taatusti olisit kuullut asiasta. Se ei ole mikään "maallikkotermi", vaan liittyy kognitiiviseen psykoterapiaan olennaisesti.

Roskaa. Halutaan oikein hakemalla hakea ja tehdä normaaleista asioista ongelmia.

Ilmankos kaikenlaisten terapeuttien tarve onkin lisääntynyt kovasti.

https://vastaamo.fi/ Kyllä täällä ainakin oli aivan asiallisia ihmisiä antamassa ko terapiaa! Käykää katsomassa vaikka. Oli sairaanhoitajaa jne.

Vaikka ois mikä koulutus vuodelta mummovainaan housut,aina tulee uusia terapiamuotoja!

Vierailija kirjoitti:

Kävin googlaamassa Tunnelukko-kirjasarjan kirjoittajan. Kustantajan (WSOY) sivuilla sanotaan näin: 

"Kimmo Takanen on yksi skeematerapian edelläkävijöistä Suomessa. Hän pitää yllä suosittua nettisivustoa tunnelukkosi.fi, ja toimii terapeuttina ja kouluttajana. Hänen teoksensa Tunne lukkosi vuodelta 2011 oli myyntimenestys."

Sitten tein haun Valviran Julkiterhikistä ja Kimmo Takasta ei löydy sieltä, eli ei ole terveydenhuollon ammattilainen eikä psykoterapeutti. Terapeutti-nimikettähän saa käyttää kuka tahansa, vaikkapa juuri sinä av:n keittiöterapeutti! 

Että siinä vähän perspektiiviä tälle Tunnelukko-kirjasarjalle. 

Haluaisin selventää tätä Julkiterhikki-asiaa vielä. Se, että jonkun nimi ei löydy JulkiTerhikistä, ei tarkoita sitä etteikö henkilö voisi olla terveydenhuollon ammattilainen. Terhikkiin ei automaattisesti siirry tiedot, kun valmistut, vaan ne pitää itse toimittaa sinne ja maksaa maksu, jonka suuruus riippuu mm. ammattinimikkeestä. Oma rekisteröinti/laillistaminen maksoi vajaa 300€, enkä ole sitä missään työpaikassa vielä tarvinnut. Maksun suuruus voi olla joillekin este ja kaikki eivät myöskään halua omia tietojaan kaikenlaisiin rekistereihin. Omalla alallani rekisteröinti täytyy yleensä tehdä työpaikkaa varten vain, jos on potilaiden kanssa tekemisissä tai työnantaja muuten haluaa, että työntekijä on laillistettuna.

Tässä tapauksessa kuitenkin kyllä ajattelisin, että jos Takasella olisi jokin terveysalan tutkinto, niin varmasti sitä käytettäisi noissa esittelyteksteissä ja löytyisi Julkiterhikistä myös. Ihan jo myynninkin takia.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ainakin vastauksiin heijastui vahvasti se, mikä on elämässäni viime vuosina ollut pinnalla. Se ei mitenkään tarkoita sitä, että olisin erityisen lukkoinen ihminen, eikä varsinkaan, että lukot olisi lukkoutuneet kiinni jo lapsena.

Toiseksi vahvimmaksi lukoksi sain "pessimismin tunnelukon". Tämäkin on mielestäni persoonallisuuden piirre ja iän vahvistama ominaisuus enemmän kuin joku lukko, jota pitäisi työstää. Moni on optimisti nuorena, ja hiukan myöhemmin huomaa, ettei kaikki olekaan niin helppoa ja upeaa kuin on annettu ymmärtää. Myöskin monissa tutkimuksissa on todettu, että pessimismi on lähempänä realismia ja pahimman vaihtoehdon etukäteen mietintä voi oikeasti olla hyvä taktiikka päätöksenteon pohjalla. En koe, että olen pessimismin takia kyvytön positiivisiin tunteisiin tai tarvittaessa toiveikkuuteen. En siis erityisesti kärsi tästä "lukosta", tai niistä asioista, jotka johtivat siihen, että sen tuloksen sain. Ap

Skeematerapian mukaan skeemat ovat sisäisiä malleja, jotka ohjaavat ajattelua sekä toimintaa. Tunnelukot ovat eräänlaisia skeemoja, jotka nimenomaan ovat ajan myötä tulleet persoonallisuutemme osiksi.

Mutta kaikki eivät hyödy kaikesta, eikä kaikki auta kaikkia. Itse koin kirjan hyödylliseksi, enkä vertaisi horoskooppeihin. Psykologia kuitenkin perustuu tieteeseen, ja on tutkittu tosiasia, että esimerkiksi tietyissä persoonallisuushäiriöissä (epävakaus, narsismi) esiintyy voimakkaina juuri tietyt tunnelukot). Ja itse en esimerkiksi löytänyt itseäni ollenkaan oikeutuksen tunnelukosta, joita ei ollut testin mukaan lainkaan. Ne taas, jotka olivat vahvoja, tuntuivat tutuilta.

Vierailija kirjoitti:

Jotain tästä tunnelukko-asiasta kertonee se, että minä olen psykologi ja psykoterapeutti, enkä kummasakaan koulutuksessa ole kuullut kertaakaan mainittavan mistään tunnelukoista. Ihan maallikkotermi, enkä oikein edes tiedä mihin tällä viitataan? 

Toivottavasti sulla ei oo asiakkaita. Ai niin, ethän sä mikään psykotetapeutti ole, jos et tunne eri terapiasuuntausten peruskäsitteitä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ainakin vastauksiin heijastui vahvasti se, mikä on elämässäni viime vuosina ollut pinnalla. Se ei mitenkään tarkoita sitä, että olisin erityisen lukkoinen ihminen, eikä varsinkaan, että lukot olisi lukkoutuneet kiinni jo lapsena.

Toiseksi vahvimmaksi lukoksi sain "pessimismin tunnelukon". Tämäkin on mielestäni persoonallisuuden piirre ja iän vahvistama ominaisuus enemmän kuin joku lukko, jota pitäisi työstää. Moni on optimisti nuorena, ja hiukan myöhemmin huomaa, ettei kaikki olekaan niin helppoa ja upeaa kuin on annettu ymmärtää. Myöskin monissa tutkimuksissa on todettu, että pessimismi on lähempänä realismia ja pahimman vaihtoehdon etukäteen mietintä voi oikeasti olla hyvä taktiikka päätöksenteon pohjalla. En koe, että olen pessimismin takia kyvytön positiivisiin tunteisiin tai tarvittaessa toiveikkuuteen. En siis erityisesti kärsi tästä "lukosta", tai niistä asioista, jotka johtivat siihen, että sen tuloksen sain. Ap

OIkein tyylipuhdas pessimistin kirjoitus. Me positiivikot emme vain keskity realistisiin, persoonallisuuden negatiivisiksi mieltämiin piirteisiin tai muuten vaan ikäviin asioihin. Positiivisuus tuo meille mielihyvää. Kyllä me tiedostamme, ettei kaikki ole kuten pitää ja realismi on mitä on, mutta emme tuhlaa elämäämme pettymyksen pelkoon, kuten negatiivikot. Pettymykset kuuluvat elämään. Negaatioilla voi helposti peittää omat pelot ja "minähän sanoin, että.." kuvitelmiin. Mistä tahansa voi löytää negatiivista sanottavaa. Me positiivikot emme juurikaan välitä, vaikka vanhempana hbuomaamme, ettei elämä olekaan niin upeaa. Me löydetään se upeus jostain muualta. Kaikki on kiinni siitä miten suhtautuu pettymyksiin ja negatiivisiin tunteisiin. Ystäväni on esim. negatiivinen, koska hänellä huono äitisuhde ja pelkäsi aina tekevänsä lapsena virheen. Hän pelkäsi, että aidin rakkaus loppuisi, jos hommat ei onnistu. Niinpä hän on kehittänyt negaatiosta itselleen suojakuoren. 

Lukot

Vierailija kirjoitti:

Voihan tuo lisätä itsetuntemusta ja saada ajattelemaan asioita ja luoda oivalluksia. Kakkososa sen sijaan ylitti ärsytyskynnykseni, kun ratkaisuksi tarjottiin sitä, että alkaa olla turvallinen vanhempi sisäiselle lapselleen. No,miten sitä on turvallinen vanhempi sisäiselle lapselleen, kun tuntee itsensä turvattomaksi sisäiseksi lapseksi?

Tätä ajatusta kyllä työstetään muissakin terapioissa mm. omassa kognitiivisessa terapiassa 15 vuotta sitten. Tarkoitus on opetella rauhoittamaan itseään ja se terapeutti auttaa sua siinä. Ihminen on altis kaikenlaiselle hyväksikäytölle, jos odottaa vain ulkopuolelta perusturvallisuutta ja samalla kuitenkin kyky tunnistaa turvallisia ihmissuhteita on heikentynyt/olematon.

Vierailija kirjoitti:

Voihan tuo lisätä itsetuntemusta ja saada ajattelemaan asioita ja luoda oivalluksia. Kakkososa sen sijaan ylitti ärsytyskynnykseni, kun ratkaisuksi tarjottiin sitä, että alkaa olla turvallinen vanhempi sisäiselle lapselleen. No,miten sitä on turvallinen vanhempi sisäiselle lapselleen, kun tuntee itsensä turvattomaksi sisäiseksi lapseksi?

Harjoittelemalla ja itsen eri puolia kehittämällä. Se, että tunnet olevasi sisäisesti turvaton lapsi, kertoo ongelmista. Terveeseen aikuisen psyykkiseen rakenteeseen kuuluu, että osaa olla turva itselleen ja ns. sisäinen aikuinen on olemassa. Tätä harjoittelen itse terapiassa.

Oon tutustunut aiheeseen ja myös kongitiivinen psykoterapeuttini on sanonut aiheesta. Yritän rakentaa ajautuksiani sekä oman mielipiteeni ja psykoterapeutin sanojen kautta. Psykoterapeuttini vielä vähemmän allekirjoittaa tätä kuin minä, joo totta kai tulee selviytymiskeinoja mutta niitä ei ihan niin voi nimetä kuin mitä noi lukkojen luokittelut ovat. Itse kun luen kuvauksia, niin kyllähän niistä voi itsensä löytää, toisista enemmän ja toisista vähemmän. Helposti kuitenkin tulee ajateltua, josko mussa kuitenkin tätäkin lukkoa olisi. Tiedän että lukot jaotellaan kahteen luokkaan (en muista oikeita termejä), mutta ns. peruslukot ja niiden päälle tulevat lukot. Eli summasummarum järjenkäyttö tässäkin salittua.