Kertokaa te " kiltit" ihmmiset, miten päästä piiloilkeydestä ja -kateudesta eroon?

Se ei tee sinusta hyvää ihmistä, mutta antaa sisäisen rauhan ja usein myös voimaa voittaa tällaiset vaikeudet. Lisäksi voisit käydä juttelemassa psykologin tms. kanssa, jos asia kovasit vaivaa

kateuden tunteita. Mistä sä tiedät ettei ole mitään syytä olla kateellinen? Mietipäs vaan mitä se kateutesi kohde sulle edustaa ja huomaat että juuri se tarve on sinulla huonosti tyydytetty.

Vierailija:

tunnen kateuden pistoksia vieläkin, vaikkei olisikaan mitään syytä. Mikään mikä jollakin toisella on, ei ole minulta pois, sen tiedän, mutta miten sydänkin sen tajuaisi, ja voisin olla rehellisesti iloinen toisen ihmisen menestyksestä tai ilonaiheista? Ja ihan täydellä sydämellä? Haluaisin niin tulla " hyväksi" ihmiseksi, mutta miten??

Meiltä puuttuu yhteys muihin ihmisiin. Onko sinulla lapsia? Itse sain ensimmäiset empatian siemenet lasten myötä, aivan kuin lapset ja heidän kanssaan elettävä elämä olisivat yhdistäneet minut muuhunkin ihmiskuntaan. Sitä kautta sitten aloin välittää muistakin, tuntea tuskaa heidän puolestaan ja iloita heidän ilostaan. Vieläkin minussa on suuria alueita jotka ovat aivan kuin kuolleita, mutta jos tunnen sen aidon empatian edes kerran viikossa, olen onnellinen.

Olen paljon parempi kuin silloin, mutta haluaisin olla vielä parempi kuin nyt. Ja paremmuudella tarkoitan juuri kiltteyttä ja ei- kateellisuutta, empatian ja sympatian kokemista ilman YHTÄÄN kateuden pistosta. Miten sen saa?? T. AP

Kateus on tunne. Et sä pääse kateudesta yrittämällä tukahduttaa sen. Pääset siitä hyväksymällä sen ja miettimällä mitä se sulle haluaa kertoa. Sanot nyt vaan sille kateudellesi että rakas kateus, pidän sinusta. Haluat kertoa mulle jotain, mitä se on.



Jokaisella ihmisellä on omat juttunsa, mutta jos minä vaikka olisin sairaan kateellinen kaverilleni tämän ulkomaanmatkasta, voisin toimia seuraavaan tapaan. Mikä minusta on kaikkein hienointa siinä että pääsee ulkomaille? No se että näkee uusia, tuntemattomia paikkoja, pääsee arjen yläpuolelle. Onkohan elämäni tällä hetkellä vähän tylsää, jos juuri tämä asia iskee mua hermoon? Miten voisin saada elämääni uusia tuulia, eikä asian tarvitse edes olla matkustelua. Sitten kun rupeaa pohtimaan asiaa tästä näkökulmasta kaverin ulkomaanreissut ei kohta enää kiinnosta yhtään, koska on enemmän ja mukavampaa miettimistä omissa asioissa.

Olen tosin kateellinenkin joskus, mutta en yritä tukahduttaa sitä. Myönnän itselleni, että olen kateellinen kaverin ulkomaan matkasta tai talosta. Mutta se ei estä minua samalla iloitsemasta kaverin (tai vaikka tuntemattomankin puolesta). Yritän olla iloinen siitä, että kaverilla on jotain kivaa. Olen huomannut, että kaikilla on omat ongelmansa. Myös niillä, joilla kaikki näyttää olevan erinomaisesti. Minulla on todennäköisesti taas jotain, jota heillä ei ole ja jota he kaipaisivat.



Toisekseen, vaikka joku muu ei pääsisikään kivalle matkalle, ei se oikeastaan tekisi minun elämästäni yhtään parempaa. Ei se ole minulta pois, en minä pääse matkalle, jos kaveri ei pääse. Yritän kiskoa muiden ihmisten iloista itselleni sen mitä voin. Eli haluan kuulla ulkomaan reissuista kaikenlaista, jos en kerran itse voi sinne päästä. Niistäkin jo oppii kaikenlaista. Ja on kivaa nähdä kaveri, joka nauttii uudestaan reissustaan kertomalla siitä. Ja tiedän, etten kaikkiin maailman paikkoihin voisi päästä kuitenkaan ikinä, joten kadehtimisesta ei tulisi loppua koskaan. Aina olisi joku käynyt jossain, jonne itsekin haluaisin.

Kutosella oli myös yksi hyvä huomio: Omiin asioihin keskittyminen. Kun on riittävästi omassa elämässä tekemistä ja suunnitelmia, mitä ainakin suunnittelee tekevänsä (eihän kaikkea tarvitse aina toteuttaa), oma elämä laajenee sen verran, ettei ehdi ja viitsi kadehtia muiden tekemisiä niin paljoa. Ja tosiaan ne suunnitelmatkin auttavat elämään, sillä eihän oikeasti kovin montaa asiaa voi toteuttaa.



Minulla olisi esimerkiksi tällä hetkellä paljonkin syytä kadehtia monen kaverin ja työkaverin autoa, asuntoa, matkoja, isustusta ja tulotasoa. Olen sen sijaan päättänyt säästää määrättyyn asiaan sekä yrittää viettää jokseenkin stressitöntä elämää muutaman vuoden ja saattaa lisäksi erään projektini loppuun. Eli kun muut lähtevät Thaimaahan, käy mielessä, että olisipa kiva, kun itsekin pääsisin. Mutta tällä hetkellä näen tärkeämmäksi nuo muutaman muun asian.



Ja tiedän, ettei heidän kadehtimisensa saa minulle yhtään enempää niitä asioita, joita itse toivon. Joten keskityn omien juttujeni saamiseen. Tämä on toisaalta myös vapauttavaa. Pääsee määrätyllä tavalla omassa mielessään eroon " kilpavarustelusta" siitä kenellä on nyt mitäkin hienoa. Ja voi rauhassa ihastella muiden saavutuksia, kun tietää, että on itse hankkimassa niitä asioita joita itse todella haluaa. Ja vaikka haluaisi itsekin esim. sen hyvän tutkinnon, muistutan itseäni, että minusta ei tule yhtään sen enempää tohtoria, vaikka olisin kuinka kateellinen. Todennäköisesti vähemmän, kun energiani menee kadehtimiseen.



Myönnettäköön, että joskus huonona hetkenä lohdutan itseäni ajatuksella, että joku päivä muut saattavat olla kateellisia minulle esim. tuosta säästökohteestani, jos saan sen toteutettua. Mutta pidän tämän omana tietonani. Toisekseen yritän olla ripustautumatta siihen ajatukseen liikaa, sillä voihan olla, että siinä vaiheessa kaikilla muilla menee taas paljon paremmin. Mutta vaikka menisikin, onhan minulla siitä huolimatta tuo oma juttuni, riippumatta siitä mitä muilla on.



t. 7

Miten tämä ilkeytesi sitten käytännössä näkyy ja mitä tunteita koet juuri silloin?

jos uskallat ajatella ajatukset läpi, pääset ehkä tilanteeseen ettei niistä tarvitse ryhtyä telkihin (selän takana puhumiseen, piikittelyyn)



Mutta läpi ajatteleminen ei tarkoita mitään märehtimistä, etä kylpee siinä samassa negatiivisessa ajatuksessa yhä uudestaan.