Paranitko sitoutumiskammosta kun löysit hyvän?

Olen keski-ikäinen lapseton nainen ja minulla on häiriintynyt tunne-elämä. Pitäisi varmaan mennä psykologille, mutta en jaksa, vaan pyydän diagnoosin ja parannuskeinot AV:n ammattilaisilta. Älkää olko kovin ilkeitä jos viitsitte vastata. Ongelma on siis parisuhteiden sabotoiminen etukäteen. Sitoutumiskammo ei edes ole oikea sana, kun haluan jänistää jo ensitreffeistä.

Saatan hetkeksi innostua uudesta ihmisestä, mutta aina sama kaava: löydän hylkäävän virheen, ahdistun ja haluan äkkiä lopettaa homman siihen. Parhaiten pärjään itseäni reilusti nuorempien kanssa, koska lähtökohta on, ettei suhteesta kumminkaan tule mitään niin voi tapailla rennosti.

Nyt olen jutellut Tinderissä kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa. Emme ole vielä tavanneet, mutta olen jo miettinyt, ettei minusta ole omaishoitajaksi. Miehellä ei ole autoa, niin minun pitäisi olla aina se joka matkustaa miehen luokse. Pyörittelin tätä autottomuutta mielessäni kun pyysi tänään tapaamiseen, ja sain ahdistuskohtauksen, joka tuntui ihan fyysisesti pahalta. Ei paniikkikohtaus, mutta jotain lievempää siihen suuntaan. Teki mieli laittaa viesti, että ei kannata tavata ollenkaan. Vastasin ettei tänään sovi.

Tajuan että kaikissa on "vikoja" ja tajuan että ihminen pitää edes tavata ennen kuin kannattaa miettiä omaishoitokuvioita tai sitä jakaisinko aina ajaa puolen tunnin matkaa.

Ystäväni mielestä minulla on pelko että joudun satutetuksi, ja siksi pilaan kaikki suhteet heti alkajaisiksi. Näin voi hyvin ollakin, vaikka minulla ei edes ole mitään kovin traumaattisia eroja takana. Lapsuutta voi toki aina syyttää.

Nuorena heittäydyin suhteisiin kuten muutkin. Ongelma tuli vasta vanhana.

Pakotanko itseni tapailuihin, vai unohtuiko kaikki defenssit sitten kun löytyy jo paperilla sopiva kumppani? Ehkä ahdistus onkin aiheellinen aavistus, vaikka syyt keksinkin mistä milloinkin...

Onko kukaan yhtä sekaisin tai jopa parantunut? Minulla on ollut sama ongelma noin 10 vuotta. Olen onnistunut siitä huolimatta seurustelemaan lyhyesti, mutta kyllä seurustelussa on tullut ahdistuskohtauksia edelleen aika ajoin.

Haluaisin kyllä rakastua vielä joskus. Se on ihana tunne ja muistan että seurustelu oli mukavaa.