Luin miehestä, jolla oli unelmatyöpaikka, mutta silti ei viihtynyt
Mietti mikä mättää ja tuli siihen tulokseen ettei viihdy töissä, jossa pitää istua tietty tuntimäärä muiden palveluksessa, ei vaikka itse työ oli ok. Irtisanoutui ja ryhtyi freelanceriksi. Asiaa auttoi, että oli jo vuosia sijoittanut osakkeisiin ja oli reilusti säästöjä. Sanoi että oli paras päätös ikinä ja on nyt onnellinen kun tulot tulee eri lähteistä eli freelancertöistä, osakesijoittamisesta, vuokratuloista jne. Kuulostaa unelmalta.
Kommentit (5)
En minäkään viihtynyt töissä. Nyt lorvin kotona ja se on unelmani. Yhteiskunta elättää minut eikä tarvitse itse tehdä mitään.
Joo kuulostaa hienolta freelancer, sijoittaminen, vuokratulot. Itseäni työ ei tee onnelliseksi, en usko että ikinä pystyisin asennoitumaan niin että työ on joku onnellisuuden tai onnettomuuden mittari.
Just noinhan se usein on, itse työ on mieluista tai ainakin ihan ok, mutta työympäristö ja työyhteisö ei ole mieleen, harvalla vaan on mahdollisuus ruveta freelanceriksi tai yrittäjäksi.
Mun oli pakko valita. Joko olisin jatkanut työelämässä, tehnyt virkamiestyötä, koko päivä toimistossa, vain vähän oman erityisalani hommia tai sitten tarkoin määrätyissä kehyksissä oman alan töitä pätkähommissa. Siis joko tappavan tylsässä mutta varmassa toimistotyössä tai sitten ookoo töissä, mutta hirveessä stressissä ja epävarmuudessa yhden pätkän loppuessa ja etsiessäni uuttaa pätkää.
En lähtenyt kumpaakaan, vaan rupesin free lanceriksi, eli saan tehdä just sitä omaa unelmatyötäni. Eipä siitä toki tahdo rahaa saada, mutta olin säästänyt ja sijoittanut sen verran että taidan selvitä eläkeikään. Sen jälkeenkin voin jatkaa hommia kuten haluan.
Penniä joudun tietysti venyttämään, ja luopumaan monista asioista, mutta joka päivä elän omassa rytmissäni ja teen sitä mitä olen aina halunnutkin tehdä.
Voimaannun näistä elämäntarinoista.