Naapurini on vihaaja.

Noh, täytyy sanoa, etten juuri vihaa, mutta kyllä sapettaa, kun kahdesta seinänaapurista kuuluu möykkää pitkälle yöhön. Vaihdoin siksi nukkumapaikkaakin, kun makkarissa ei voinut nukkua kuin korvatulppien kanssa. Tässä talossa seinät on silkkipaperia, ja kuulen joka kirosanan ja lauseen naapurin nuorison suusta. Siis aivan selvästi. Että kyllä välillä kiehuu, kun ei hetkeäkään voida olla hiljaa, huudetaan ja kiljutaan eikä ilmeisesti työ velvoita alkuunkaan nukkumaan.

Ärsyttävintä on se, että kuulee tahtomattaan aivan kaiken ja joutuu kuuntelemaan päivät ala-arvoista selostusta. En tiedä, onko minulla liian hyvä kuulo, naapurin peliaddikteilla kova ääni vai oliko rakennusstandardit tuntematon käsite ennen.