Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Säälittää noin/yli 30-v. toista nuoruuttaan elävät yh-äidit
29.01.2009 |
Pakkoko oli lähteä leikkimään aikuista, jos kerran siihen ei vielä ollutkaan valmis? Jatkuvasti ympärilläni tapahtuu näitä parikymppisenä lapsensa saaneiden eroja, jotka alkavat "elää nuoruutta" vähän väärään aikaan. Kyllä siinä käy lapsia ja miestäkin sääliksi, kun "äiti" juoksee baareissa ja tarjoaa toosaa vastaantulijoille.
Miksi ihmeessä ihmiset elävät näin? Olen itsekin ollut aikanani nuorehko äiti (25-v. ensimmäinen lapsi) nyt yli 30-v. eikä tulisi mieleenkään vaihtaa tätä seesteistä perhe-elämää muuhun. Ymmärrän, että eroja tulee tai ettei elämä mene kuten suunnittelee ja ymmärrän eron jos mies on esim. juoppo, hullu tmv. mutta näitä "toista nuoruuttaan" eläviä en ymmärrä. Eikä käy kateeksi päivääkään. Itse halusin lapsia ja tiesin ottavani suuren vastuun heidät saatuani. Miksi nykyaikana eletään kertakäyttöelämää?
Eikä tämä elämä ole itsellänikään aina niin helppoa ollut.
Kommentit (38)
elää omaansa?
Ihmetyttää, että mistä sä ylipäätään tiedät muiden baarissa juoksemisesta jos itse elät seesteistä perhe-elämää.
Mä jäin aikoinani 3-kymppisenä yksinhuoltajaksi ja tuli tosiaan käytyä muutaman kerran baarissa ja pari tyyppiä sai "toosaakin", mutta en todellakaan olisi tarvinnut ap:n sääliä (siis lähinnä halveksuntaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä, jos muutaman kerran baarissa käy, vaan sellaisia jotka vielä 30-v. käyvät siellä joka viikonloppu ja eroavat siksi "ettei vaan enää kiinnosta" ja alkavat käyttäytyä lapsellisesti. En tarkoita halveksua ketään, vaan säälin näitä ihmisiä, että miksi pitää elämän mennä sellaiseksi? Ja näiden henkilöiden omien kertomuksien perusteella voin tehdä jotain johtopäätöksiä.
äidit jotka on jo lukioiässä alkanut leikkiin keski-ikäistä heti kun on saanu jonku pojan nalkkiin. Vastuuntuntoisesti tietenkin ainoassa oikeassa järjestyksessä mennään kihloihin muutetaan yhteen, opiskellaan, valmistutaan, mennään naimisiin, ostetaan asunto, auto ja koira ja tehdään lapsi
että voivat kuvitella edelleen elävänsä sitä ikuista teini-ikää ja taantuvat samalle tasolle.
äidit jotka on jo lukioiässä alkanut leikkiin keski-ikäistä heti kun on saanu jonku pojan nalkkiin. Vastuuntuntoisesti tietenkin ainoassa oikeassa järjestyksessä mennään kihloihin muutetaan yhteen, opiskellaan, valmistutaan, mennään naimisiin, ostetaan asunto, auto ja koira ja tehdään lapsi
Omalla kohdallani asiat eivät suinkaan ole menneet ainakaan näin, vaan nuoruutta olen saanut elää aivan riittävästi itsekin. Vaan just noin em. tehneet ovat useimmiten niitä, jotka 30-v eroavat ja alkavat käyttäytyä hupsusti. Näin olen ainakin havainnut itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukin taaplaa tyylillään.
Ja tosiaan, mistä tiedät mitään kolmikymppisistä joka viikonloppu baareissa juoksijoista, jos kerran itse vietät siveellistä perhe-elämää jossain lähiöparatiisissa.
"näiden henkilöiden omat kertomukset..." hekö todella tulevat sinulle, pyhälle äiti-teresalle joka tekee kaiken paremmin, kertomaan omista baarisekoiluistaan?
Jos todella viihtyisit omassa seesteisessä elämässäsi, et varmaankaan olisi niin huolestunut toisten tekemistä valinnoista, ja paheksuisi ja säälisi niitä. Ihme kyttääjiä täällä.
omistusasuntoa en omista vieläkään, baareissa olen nuorempana käynyt yksinkertaisesti niin paljon, ettei vanhempana vaan enää kiinnosta ;) Olen hölmöillyt paljon itsekin, mutta Luojan kiitos, ettei siitä ole tarvinnut muiden ainakaan kovin paljoa kärsiä ;) Minusta on siis ihan mukavaa olla "keski-ikäinen" eikä yhtä nuori ja höpsö kuin joskus olen ollut. Aikuisuus ei ole muotia ;) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ovathan he ystäviäni kaikesta huolimatta. Mietin vain surullisena mielessäni heidän lapsiaan, miestään yms. ja sitä, miksi täytyy sotkea kaikkien elämä omien mielihalujen vuoksi? En tosiaankaan ole pyhä Teresa, päinvastoin paljon olisin itsekin voinut toisin tehdä. Olen kuitenkin kuullut, että jos murrosikä menee huomaamatta ohitse, voi 30-v. kriisi olla hankala. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin jokainen saa elää, kuten parhaaksi näkee. Silti minusta tuntuu pahalta nähdä niin paljon hajonneita perheitä. En tarkoita sellaisia yh-äitejä, jotka ovat muista syistä eronneet ja haluavat silloin tällöin käydä jossain. Säälin näitä vastuuttomia bilettejä-äitejä ja etenkin heidän lapsiparkojaan. ap
Joku saattaa ajatella "voi raukkaa miten vanha ämmä" ja toinen, että "onpahan ainakin saanut juosta baareissa".. Nuoruudessa kävin ehkäpä 3x vuodessa juhlimassa ja tuskinpa nyt yhtäkkiä alan viettämään baarielämää, kun ei sellainen yksinkertaisesti kiinnosta.
Ja äitini oli 18v, kun minut sai ja voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun hän oli yötä pois minun lapsuudessa (alle 18v).
Joten, älä ap yleistä, jooko :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei lapsi kärsi siitä, että vanhemmat eroavat ja äiti on paljon poissa tai poissaoleva/krapulainen ja antaa huonoa esimerkkiä vanhemmuudesta tai aikuisuudesta? Kuvitteletko sitten, että mies on onnellinen saadessaan sellaisen naisen itselleen?
Ettei lapsi kärsi siitä, että vanhemmat eroavat ja äiti on paljon poissa tai poissaoleva/krapulainen ja antaa huonoa esimerkkiä vanhemmuudesta tai aikuisuudesta? Kuvitteletko sitten, että mies on onnellinen saadessaan sellaisen naisen itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku saattaa ajatella "voi raukkaa miten vanha ämmä" ja toinen, että "onpahan ainakin saanut juosta baareissa".. Nuoruudessa kävin ehkäpä 3x vuodessa juhlimassa ja tuskinpa nyt yhtäkkiä alan viettämään baarielämää, kun ei sellainen yksinkertaisesti kiinnosta.
Ja äitini oli 18v, kun minut sai ja voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun hän oli yötä pois minun lapsuudessa (alle 18v).
Joten, älä ap yleistä, jooko :)
En yleistä, näin vain olen huomannut itse. En tietenkään väittänyt, että kaikille niin käy ;)
Olen kuitenkin kuullut, että jos murrosikä menee huomaamatta ohitse, voi 30-v. kriisi olla hankala. ap
Jos olisit kuullut oikeasta ihmisen psykologiasta voisit ymmärtää ystäviäsikin (?) paremmin. Tai sen, että lasta tai miestä ei tarvitse sääliä vain sen takia, että äiti käy baareissa.
Itse olen vähän päälle 30v ja tuulipukukauteni elänyt. Minulle seesteisyys on sitä, että voin olla hyvä äiti myös, ja varsinkin, omana itsenäni. Minulle se ei tarkoita baareja, mutta en ole kiinnostunut tai ihmeissäni siitä jos se jollekin sitä on.
Omassa lähipiirissä on kaksi tapausta, jotka ovat menneet juuri ap:n kuvailemalla tavalla; nuorena sännätään lasten tekoon ja sitten kun muksut ovat kouluikäisiä, aletaan miettiä mihin se oma nuoruus baarijuoksuineen jne. oikein katosi.
Toinen tuntemani tapaus on oma äiti, joka alkoi puskea meitä lapsia selvästi liian aikaisin ("kesken nuoruuden"). On muistuttanut meitä sittemmin "uhrauksistaan"... koki voimakkaan kapinavaiheen 3-kympin hujakoilla, eikä ole siitä oikein vieläkään toipunut.
Toinen tapaus oli hyvä ystäväni, joka kiirehti naimisiin ja lapsentekoon 18-vuotiaana, eikä ehtinyt riittävästi "mennä" ennen sitä. Kun lapsi oli lähellä kouluikää, ystävälle tuli kiire elää nuoruttaan. Palasi ruotuun toisen lapsen syntymän ajaksi, mutta sitten alkoi taas kadotetun nuoruuden etsintä...
Kukin taaplaa tyylillään, eihän siinä mitään. Mutta sääliksi tosiaan on käynyt lapsia näissä kummassakin tapauksessa. Kun tuollainen äiti sattuu omalle kohdalle - kuten itsellä - niin eipä se kivalle tunnu.
Itse ryyppäsin ja rellestin pitkälle yli 2-kymppiseksi asti. Harrastin paljon, tapasin miehiä ja ystäviä jne. Voi sanoa, että en sitä aikaa kaipaa, enkä nyt yli 3-kymppisenä yksinhuoltajaksi jäätyäni ole juurikaan baareissa juossut toosaani jakamassa. No, jokusen kerran vuodessa pitää päästä bilettämään, mutta väittääkö joku ettei onnellisella parisuhteessa elävät koskaan juhli?!!
Olen kuitenkin kuullut, että jos murrosikä menee huomaamatta ohitse, voi 30-v. kriisi olla hankala. ap
Jos olisit kuullut oikeasta ihmisen psykologiasta voisit ymmärtää ystäviäsikin (?) paremmin. Tai sen, että lasta tai miestä ei tarvitse sääliä vain sen takia, että äiti käy baareissa.
Itse olen vähän päälle 30v ja tuulipukukauteni elänyt. Minulle seesteisyys on sitä, että voin olla hyvä äiti myös, ja varsinkin, omana itsenäni. Minulle se ei tarkoita baareja, mutta en ole kiinnostunut tai ihmeissäni siitä jos se jollekin sitä on.
Olen kyllä työni puitteissa joutunut myös psykologiaan tutustumaan jonkin verran. En tarkoita sitä, että äidin satunnainen baarissa käynti ketään sairastuttaa. En ole itse mikään tuulipukuäiti koskaan ollutkaan, eikä äitiys tietenkään tarkoita, että kaikesta täytyisi luopua tai uhrautua. Enkä ihmettele satunnaista ravintolassa käyntiä tai omia harrastuksia tmv. Olen vain itse ystäväpiirissäni valitettavasti nähnyt ihmisiä, jotka muuttuvat aivan eri ihmisiksi ja alkavat hölmöillä yhtäkkiä oudosti teini-ikäisen tavoin. Aloitus oli tarkoituksella provosoiva, jokaisella on oikeus etsiä onneaan, mutta onko se pakko aina tehdä lasten kustannuksella?! Kyseenalaistan tätä nykyajan vanhemmuutta, vaikka en toden totta mikään täydellinen äiti ole, tavallinen työssäkäyvä maantientallaaja pikemminkin. Hämmästelen vain täällä, kun en viitsi heille tätä sanoa.
Tietysti ymmärrän, että ihmisellä joka noin toimii täytyy olla vaikeaa itsensä ja identiteettinsä kanssa, mutta eikö todella ole muita ratkaisuja?
ap
Lapseni on 3-vuotias. En ole kertaakaan ollut hänen elinoloaikanaan baarissa - enkä myöskään jakanut "toosaani" kenellekään, saatika useammille. Ei ole lapsenvahteja (ml. isäviikonloppuja), enkä halua lapselleni satunnaisia lapsenvahteja.
Voit siis laittaa yleistyksesi säälittävistä baarinotkuja "kaikki-miehet-kelpaavat"-yksinhuoltajista vaikkapa takapuoleesi.
[
Jos todella viihtyisit omassa seesteisessä elämässäsi, et varmaankaan olisi niin huolestunut toisten tekemistä valinnoista, ja paheksuisi ja säälisi niitä. Ihme kyttääjiä täällä.
[/quote]
En ole kyttääjä, vaan itse ihmiset ovat tulleet puhumaan minulle asioistansa. En ole näyttänyt mielipiteitäni heille suoraan, en halua loukata sillä ymmärrän, että heillä on vaikeaa tavalla tai toisella. Minullakin on ollut vaikeaa, enkä ole elämästäni helpolla itsekään selvinnyt ja sitä suuremmalla syyllä tästä "ihan tavallista arjesta" ja elämän pienistä iloista osaa nauttia. ap
Alue: Aihe vapaa
Sulla on kyllä ihan liikaa aikaa ajatella muitten asioita.