Äidistäni on tullut sietämätön
En pysty yhtään keskustelemaan äitini kanssa. Äitini mielestä esim. minun miehenä tulisi huolia kuka tahansa nainen. Ei ymmärrä yhtään, kun kerron et jos joku ihminen on vastenmielinen ja oksettava, en sellasta halua mun elämääni. Ei siinä mitään perheonnea rakenneta. En vaan voi sietää sitä vanhanaikasta perhemallia, että mies ja nainen ovatkin ikäänkuin kämppiksinä ja nainen hoitaa piikana kotia, työsopimusta kutsutaan avioliitoksi.
Sama esim. äitini mielestä on ok olla köyhä luuserisossupummi. En todellakaan koskaan huolisi köyhää kirkonrottanaista, ellei tällä olisi vastavuoroisesti kaunis ulkonäkö. Äitini kanssa saamme näistä aivan huutoriidan monesti aikaiseksi. En ole lapsuudenkodissani käynyt yli vuoteen nyt, tuskinpa aivan hetkeen käynkään.
Kumpi ja kampi tappelivat. Kumpi voitti?