Jos iloisen elämänasenteen omaava menee työpaikkaan, jossa on todella negatiivinen ankeuttava tunnelma, miten nopeasti positiivisuus on hänestä poissa?
Vai pystyykö joku pitämään positiivisen ystävällisen asenteensa jos 8 h päivässä kuulee valitusta, pottuilua, kyykyttämistä, märinää ja kaikki käännetään negatiiviseksi? Vai lähteekö iloinen ihminen väistämättä muualle sellaisesta työpaikasta?
Kommentit (31)
Lisäys otsikkoon: ,miten nopeasti positiivisuus on hänestä poissa?`
ap
Mulla meni nelisen kuukautta. Onneksi pääsin pois. Negatiivinen ilmapiiri lannistaa ja altistaa uupumiselle, pahoinvointi tarttuu.
No lähikaupassa näkee nuoria tulevan töihin ja kaksi viikkoa jaksavat hymyillä ja olla iloisia. Sen jälkeen ovat masentuneita ja vaihtuvuus on suurta. Kerran kuulin kun vakituiset vanhemmat tyypit arvosteli jotakin uutta nuorta saamattomaksi ja laiskuriksi, että voi olla ei kovin hyvä ilmapiiri.
Mitä nopeammin sen parempi. Tekopirteys on rasittavaa (ei kukaan jaksa oikeasti olla aina iloinen)
Riippuu ihmisistä. Osa aika nopeasti alkaa puolustautua ja yrittää saada joitain työpaikalta puolelleen näkemään tilanteen kurjuus ja saada aikaan muutosta. Tuo saattaa kuitenkin muuttua negatiivisuudeksi yritysten epäonnistuessa. Ehkä parissa kuukaudessa voi olla jo iloisuus tiessään.
Osa yrittää sopeutua porukkaan ja varovaisesti vain yrittää tuoda välillä positiivisia puolia esiin. Lopulta omankin mielen kuitenkin synkistyessä.
Ehkä jo ekalla viikolla saattaa mieleen hiipiä synkkyyttä ajoittain, joka myöhemmin lisääntyy.
Moni jää kuitenkin työpaikalle.
Ei välttämättä koskaan. Itse olen vähän tällainen, mutta olen sen verran erakkoluonne ettei toisten ihmisten mielipiteet, puheet tai touhut juuri kiinnosta minua eivätkä vaikuta sisäiseen onnellisuuteeni. Töissä pysyn omissa oloissani enkä seurustele niiden muiden kanssa kuin välttämättömät työasiat. Käyn syömässä yksin, en käy kahvitauoilla jne. Ihan mukavasti menee, vaikka tiedän että 90% työpaikan äm miistä inhoaa minua. Mutta kun teen työni niin hyvin että asiakkaat ja pomot on mielissään, eipä ne voi sille yhtään mitään että siellä olen heidän piinanaan.
Itse olen niin optimisti ja valaistunut ihminen, että koko työpaikka kaikkine ihmisineen muuttuu positiiviseksi noin viikon olemassaoloni jälkeen.
Myös tuottavuus alkaa paranemaan.
Olen saavuttanut valaistumisen jo ollessani neljän vanha.
Eräs munkki Thaimaan lomalla näki aurani ja valahti polvilleen ja alkoi palvomaan minua Buddhan inkarnaationa.
Olen myös erittäin suosittu kristittyjen keskuudessa. Kerran eräs mummeli kävi joka päivä ovella jakamassa jehovien lehtiä ja totesi että ei ole koskaan tavannut noin hyvää ihmistä.
Eikä hän voinut sitä mitenkään todistaa. Hänen intuitionsa sanoi että olen niin erityinen että olen takulla Herran enkeli elävässä elämässä.
Yleensä riittää vain olemassaoloni. Enkä voi sille mitään.
En minä tälläistä halunut, mutta olen vain.
Jos on hyvä lääkitys niin hän kestää kyllä.
Itse kyllä lähtisin (ja lähdinkin).
Yksikin mätä omena riittää pilaamaan koko korillisen omenoita. Vanhaa viisautta.
Eiköhän siinä aika äkkiä tartu tuo vitutus siihen positiiviseenkin ihmiseen. Ihan mahdoton rasti!
Puolituntia menee yleensä aistia yleinen ilmapiiri. Parissa päivässä vaikutukset alkaa näkyä itsessäkin ja jos ei tilannetta kykene muuttamaan, niin ainoa järkevä vaihtoehto on ottaa jalat alle. Paskasakilla on aina perverssi himo saada muut tuntemaan olonsa yhtä huonoksi, mitä itse tuntee.
Joitain viikkoja voi ehkä jaksaa. Suosittelen hakeutumaan muualle töihin jos mahdollista. Ei kannata tuhlata hyvää energiaa kiittämättömiin, ikäviin ihmisiin.
Max kaksi vuottaa jaksaa positiivisena.
Pitää paikkansa puhe paskasakista. He tahtoo saada toiset samaan veneeseen kanssaan. Se on heidän työ.
Osa selviytyy pistämällä pahan kiertoon ja kokemansa jälkeen ryhtyy itsekin pahimman luokan ankeuttajaksi, joka painaa alas taas uusia innokkaita tulokkaita. Vilpitön hymy ja nauru muuttuu ilkeäksi pahantahtoiseksi hymyksi ja nauruksi. Sulautuminen työporukkaan on tapahtunut.
En kyllä suosittele tuota. Ei kannata myydä kaunista sieluaan työn takia.
Liika tyytyväisyys on myrkkyä sellaisille ihmisille.
Minä olen sietänyt tuollaista käytöstä kotonani useita vuosia. Omasta mielestäni olen onnistunut säilyttämään positiivisen asenteeni, mutta lähipiiri on väittänyt minun muuttuneen varautuneeksi ja ilottomaksi. Laitan silti suuremman painoarvon omille tuntemuksille.
Puoli vuotta. Jäin kumminkin. Noin kymmenen vuoden päästä kaikki oli paremmin. En olisi uskonut, mutta kannatti odottaa. Odotellessa tein kyllä sen asian eteen sen, minkä voin.
Se riippuu resilienssistä ja ihmisen muusta elinpiiristä. Mutta ennemmin tai myöhemmin alkaa voida huonosti ja todennäköisesti lähtee menemään.