Jos iloisen elämänasenteen omaava menee työpaikkaan, jossa on todella negatiivinen ankeuttava tunnelma, miten nopeasti positiivisuus on hänestä poissa?

Kahdeksatta viikkoa mennään. Pakko ottaa viihteenä tämä työpaikan homma kun vakavasti ei pysty.

Suurin energia on jo karissut, mutta sisäisesti jaksan vielä hyvinkin hymyillä.

Tosin uutta duunia hakemassa...

Minä en koskaan halua sopeutua porukkaan, tai löytää niitä omia tyyppejä, joihin liittyisin. Tietysti juttelen enemmän miellyttäville ihmisille, ihan luonnostaan.

Yhdessä ekoista työpaikoistani muistan järkyttyneeni kun aikuinen ihminen käyttää suurimman osan energiastaan muiden sättimiseen ja ihmettelyyn kuinka taas voi olla asiat niin ja näin. Meni ehkä kaksi vuotta ja minustakin tuli samanlainen.

No pari kuukautta yleensä, riippuen siitä kuinka hyvin työkaverit alussa kätkevät negatiivisuutensa. Ihan kaikkea ei välttämättä heti paljasteta uudelle työntekijälle. Riippuu myös uudesta työntekijästä, jos on nuori ja kokematon, niin nopeammin putoavat muiden maskit ja alkaa vattuilu. Jos on kokenut ammattilainen ja kiireinen työnkuva eikä ehdi kauheasti jutustelemaan vaan keskittyy työntekoon, ei heti huomaa negatiivisuutta ja osaavat muutkin hiukan hillitä itseään sellaisen edessä. 

Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos -asenteella voi jaksaa vaikka kuinka kauan, päällepäin. Mutta kyllä se jättää sisälle möykyn, joka nousee pintaan vielä vuosiakin myöhemmin. Kädet vain ristissä muistaa, että onneksi sieltä on päässyt jo pois. Eli kyllä ilmapiirillä on vaikutusta, vaikka sitä ei uskoisi.

Pari kuukautta max.

Pari vuotta jaksoin työpaikalla, jossa ilmapiiri oli pomon vuoksi totaalisen tulehtunut. Kukaan ei uskaltanut sanoa mitään. Runsaat poissaolot, stressiä, itkua, masennusta työkavereilla. Oli pakko lähteä muualle töihin. Töissä ollaan 1/3 vuorokaudesta. Miksi sen pitäisi olla tuhoavaa alistumista? Kaikki jotka ovat samassa tilanteessa ja voivat lähteä, lähtekää. Kun huomattava osa vaihtaa työpaikkaa, korkean johdonkin on reagoitava.

Positiivisenä ihmisenä, olisin positiivinen siitä että löydän paremman työpaikan ja laittaisin hakemuksia muualle menemään.

Pahinta mitä itse tein, oli sinnitellä. Negatiiviset vaikutukset kestivät pitkään. Kannattaa lähteä heti kun voi.

Olin yhdessä paikassa uusi työntekijä ja yksi työtoveri antoi minulle tehtävän että poistaisin Photoshopissa jotain läikkiä ihosta. Näytti miten se tehdään. Photoshop oli vaan hänen koneessaan. Hän lähti lounaalle ja aloin sitten poistamaan ja painoin F:ää että Photoshop menee kokoruutu tilaan.  Sitten tämä työtoveri tuli takaisin ja yhtäkkiä alkoi kauhea parkuminen. Oikeesti sellanen hirvee ääni ja tämä tytoveri alkoi huutamaan jotain toista henkilöä paikalle. Huusi että hänen koneensa on hajoitettu. Sitten siihen tuli se toinen tyyppi ja tämä huutaja alkoi sanomaan että katso miten toi näyttö näyttää tuolta. apua. apua. kauheaa. Sanoin heille että jos painan F:ää niin menee pois kokoruutu tilasta ja näyttää siltä mihin olet tottunut. Sit se huutaja vaan huusi että et koske mihinkään ja toien tyyppi joutui painaan F:ää. Sitten tämä huutaja sanoi että enää ikinä et koske mihinkään mitä en sano ja puhui minusta vielä muille kaikkea sontaa. Onneksi sentää muutamat huomas että olen 100 kertaa parempi Photoshopissa kuin hän oli.

Ne negatiiviset ihmiset monesti vielä nauttivat siitä ja saavat siitä negatiivisuudesta voimaa. Silloin tilanteelle ei voi mitään muuta kuin lähteä heti kun pystyy.