Miten ihmeessä yh:lla on tällainen maine Suomessa???

toki esim. täällä aina välillä näkee tuollaisia aloituksia ja tietyssä mielessä yksinhuoltajuus on kasaantunut tietyn sosioekonomisen taustan omaaviin ihmisiin. Mutta nykyään niin moni eroaa, että yh on melko tavallinen asia.



Olen kahden lapsen akateeminen, työssä käyvä ja erittäin hyvin toimeentuleva yh enkä koskaan ole oikeassa elämässä törmännyt vastaaviin asenteisiin.

En minä ainakaan ajattele mitään ihmeellistä yksinhuoltajista, päinvastoin. Varmaan rankkaa olla yksinhuoltaja, ja silti käydä töissä ja hoitaa lapsi yksin.

Minäkään en ole arjessa törmännyt siihen, että mua pidettäis jotenkin toisen luokan kansalaisena siksi kun olen yh. No, mulla onkin hyvä duuni, eikä kukaan voi koskaan sanoa nähneensä mua vonkaamassa miehiä tai rietastelemassa missään kännipäisenä. Ainoat tässä huushollissä näkyneet miehet ovat remonttireiskoja tai kavereiden miehiä :)



Valitettavasti tunnen itsekin sellaisia yksinhuoltajia, jotka eivät elämässään oikeen etene mihinkään ja mielenkiintoa tuntuu piisaavan vaan miehiä kohtaan. Sellasista naisista ne stereotypiat saavat alkunsa.



Jos mun pitäis nimetä säälittäväksi joku "ryhmä" (vaikka koko touhu ihan naiivia ja typerää onkin), niin sanoisin että jotkut tietyntyyppiset eronneet miehet. Sellaiset kun mun exä, jonka pitää sännätä suhteesta toiseen ihan vaan siksi ettei yksinkään osata olla. Lapsille esitellään mimmi toisensa jälkeen ja eletään niin viimeistä päivää että! Sellanen sakki on luuseriporukkaa - ei itsestään ja lapsistaan hyvin huolta pitävät yksinhuoltajaäidit.

Lisäksi isän uusi puoliso on aina tuomittu huonoksi ihmiseksi.



Kun naiset pitävät isää kävelevänä lompakkona, jolla on velvollisuuksia mutta ei oikeuksia. Nämä jalot äidit puolestaan omaavat pelkkiä oikeuksia eivätkä velvollisuuksia lainkaan.

mutta olen silti ihmetellyt tällä palstalla vallitsevaa

käsitystä... kiitos että otitte kantaa ja vahvistitte mielipidettäni!

Sinkkuja pidetään miesten vonkaajina ja avioliittojen rikkojina jne.

Naimisissa olevat ja perheelliset jatkuvasti puhuvat voi sua, kohta joudut tyytymään jämiin, kun et ole ketään huolinut ja miten vauva-asiat kun ei sulla ketään ole ja kannattais nyt pitää kiirettä jne.



Näin se on, että naimisissa olevat perheelliset ovat tämän maan parasta kansaa ja muut sitten alempia.



Ja kuka on sitten oikeessa siinä että paras tapa elää on naimisissa ja vanhempana, kuka voi ihan oikeesti sanoa ettei sinkkuna oleminen ole ihmisen arvoista elämää jne.



Arvostelijoita on maa täynnä. Pääasia on että itse on tyytyväinen omaan elämäänsä ja lapset voi hyvin. Muitten mielipiteet ovat heidän mielipiteitään ja kukaan ei ole perhetaustansa takia automaattisesti parempi tai huonompi kuin toinen.

tapaamisista? Tai tuomitsee isän uuden puolison automaattisesti huonoksi? Tuskin suurin osa yh-äideistä.



Marginaaliryhmän edesottamuksilla ei saisi leimat koko ryhmää.

Yh-rienaus on peräisin 60-70 luvuilta jolloin eronnut oli jokseenkin kummajainen. Leski sai kunnioitusta mutta eronnut oli luopio yhteiskunnan silmissä.

Toisaalta silloin ei myös ollut nykyisiä etuuksia ja eronnut saattoi joutua turvautumaan prostituutioon elättääkseen itsensä ja lapset. Eihän maineeseen muuta tarvittu vanhoillisuskovaisessa Suomessa.

Juttelin juuri 70-luvulla yksinhuoltajana olleen naisen kanssa ja hän kertoi kuinka poikaa syrjittiin koulussa ja kaikki poikain kolttoset laitettiin sen piikkiin että äiti on yksinhuoltaja. Poika oli kuin joku friikki vain siksi että äiti oli eronnut.

Erot on nykypäivää mutta vanhat ennakkoluulot ja uskomukset jylläävät edelleen. Jännää kuinka Suomi on edelleen erittäin konservatiivinen maa. Työ, avioliitto, lapset se on kaava josta ei saa poiketa.