Te jotka ihastuitte ja jäitte kaipaamaan, kauanko meni että helpotti?

Huhuu, joku? Edelleen kärvistelen.

Voi sitä rakastua rakastumisen tunteeseenkin.

10 vuotta mennyt jo, eikä ole vielä helpottanut.

Kolme minitsiä ehkä. Tai kun löytää uuden ihastuksen.

Melkein pari vuotta meni.

2017 keväällä tiet erkaantui, ei ole vielä helpottanut.

Puoli vuotta

Tänään on mennyt aika tarkalleen viisi vuotta ihastumisesta ja vajaa neljä vuotta siitä, kun näin hänet viimeksi. Enää en ajattele häntä joka päivä, niin että kai tämä vähitellen on alkanut helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä rakastua rakastumisen tunteeseenkin.

Mä olen joskus ollut. Ja opin siitä sen että sitä voisi verrata periaatteessa vaikka itsemurhan ajattelemiseen eli että haluaa helpotuksen. Haaveilua, sillon tietää ettei järki kulje.

Kaksi vuotta mennyt eikä edelleen helpota.

Yli kymmenen vuotta meni, vieläkin tosin välillä ajattelen Hennaa.

Viisi vuotta. Nyt en samalla lailla tuskaisesti kaipaa enää kyseistä henkilöä, mutta en kyllä ole pystynyt kiinnostumaan kenestäkään muustakaan, saati ihastumaan/rakastumaan. Suhteita on muiden kanssa ollut, mutta ne ovat aina päättyneet siihen, etten olekaan sitten ollut motivoitunut panostamaan suhteeseen, kiinnostukseni läheisyyteen ja seksiin lopahtaa alun jälkeen (koska en tunne henkilöön vetoa) ja kukaan ei vaan tunnu oikeasti kiinnostavalta. Kukaan ei "kolahda" niin sanotusti. Eli ehkä en ole siinä mielessä päässyt yli.

Kaksi vuotta, enkä toivo että tässä elämässä helpottaa. Olen parempi mies, kun hän on elämässäni, vaikka sitten vaan kaverina.

Ihastut toiseen. Ei tarvitse kauan kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Ihastut toiseen. Ei tarvitse kauan kaivata.

En oo sellainen, joka tuosta vain ihastuu ulkonäön perusteella. Vaatii molemminpuolista kemiaa ja mielenkiintoista persoonaa. Ei sellaisia joka nurkalla ole. -ap

.

Koita miettiä huonoja puolia mitä siinä ihmisessä on. Niitä aivan varmasti on jokaisessa. Mulla tää auttoi ja tajusin jopa, että niitä huonoja oli alun alkaenkin enemmän kuin hyviä. Eipä tarvi itkeä perään enää.

Vierailija kirjoitti:

Ihastut toiseen. Ei tarvitse kauan kaivata.

Miten pystyy ihastumaan tahdon voimalla? Sehän näissä juuri on se ongelma, että ihastus jää päälle yhteen ihmiseen, ja sen vuoksi ei vaan kiinnostu muista eikä pysty ihastumaan muihin.

Vai tarkoitatko ihastuksella nyt jotain lievempää "onpas toi kiva tyyppi"-havainnointia?

Vierailija kirjoitti:

Koita miettiä huonoja puolia mitä siinä ihmisessä on. Niitä aivan varmasti on jokaisessa. Mulla tää auttoi ja tajusin jopa, että niitä huonoja oli alun alkaenkin enemmän kuin hyviä. Eipä tarvi itkeä perään enää.

En ole aloittaja, mutta olen itsekin saanut tämän neuvon joskus. En tosin käsitä, mitä se auttaa, kun eihän ihastus ole järkeen, päättelyyn ja realiteetteihin nojaavaa rationaalista toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita miettiä huonoja puolia mitä siinä ihmisessä on. Niitä aivan varmasti on jokaisessa. Mulla tää auttoi ja tajusin jopa, että niitä huonoja oli alun alkaenkin enemmän kuin hyviä. Eipä tarvi itkeä perään enää.

En ole aloittaja, mutta olen itsekin saanut tämän neuvon joskus. En tosin käsitä, mitä se auttaa, kun eihän ihastus ole järkeen, päättelyyn ja realiteetteihin nojaavaa rationaalista toimintaa.

Niin, en tiedä... Voi olla että mulla aika ja yhteyden katkeaminen auttoi myös siinä samalla. Kun ei ole missään tekemisissä eikä edes näe sitä ihmistä, pahin ihastusvaihe alkaa vähitellen laantua. Pahimmassa vaiheessa oli kyllä mahdotonta edes nähdä mitään huonoja puolia, vaikka ne olivat nenän edessä koko suhteen alusta alkaen. Jos aloittajalla on vielä se pahin vaihe menossa, voin kuvitella ettei neuvoni juurikaan auta.