Lääkäri - miksi ylipainosta ei saa puhua?
Kommentit (70)
Jos minun ylipaino olisi itseaiheutettua niin siitä voisi minulle huomauttaa. Mutta kun ei ole. Valituksia otetaan vastaan mielenterveystoimistossa ja lääketehtaissa. Lopetin lääkkeet ja paino pudonnut puolessa vuodessa 12 kg. Vielä hieman pudotettavaa mutta kokoajan homma etenee. Helppoa eikä tarvitse tehdä mitään. Odottaa vain että aika kuluu ja syö normaalisti niin kuin olen aina tehnyt
Minusta ylipainosta on vähän turha huomauttaa: kyllä minä itsekin tiedän olevani lihava, omistan peilin ja silmät. Mielestäni vähän sama kuin sanoisi silmäpuolelle, että sulta muuten puuttuu toinen silmä. No shit, Sherlock! :D
Oma lihavuuteni johtuu syömishäiriöstä, johon en ole vielä saanut minkäänlaista hoitoa. Opin jo lapsena syömään tunteisiini ja minua palkittiin sekä rangaistiin ruoalla aktiivisesti. En saanut kannustusta tai syliä, mutta herkkuja senkin edestä. On vaatinut paljon työtä opetella yksin pois tunnesyömisestä, ja ikävä kyllä tilalle puhkesi ahmimishäiriö. Sitä taas ei tässä maassa osata ilmeisesti hoitaa ollenkaan.
Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.
Lääkäri on varmaan vauva-palstan lukija joka ihmettelee kun täällä sensuroidaan heti kaikki ylipainon haitoista puhuvat keskustelut. Vaikka ylipaino on mielenterveyshäiriöiden kanssa suurin kansanterveysongelma.
Mitenniin ei saa puhua? Kovasti puhuivat kun viimeksi lääkärissä kävin. Hoitajakin antoi mukaan jotain elämäntapa muutos esitteitä.
Totta kai saa puhua. Mutta kun se ei auta, jos ainoa mitä asiasta sanotaan, on kehotus laihduttaa tai kirjoittaa omakantaan merkintä ylipainosta.
En ymmärrä, miksi jotkut ihmiset lihavuuden ennen kaikkea ulkonäköasiana, josta sitten loukkaannutaan.
Sehän on pahimpia terveysriskejä: diabetes, syövät, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveydenhäiriöt jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.
Siinä vaiheessa kun menee murtuneen sormen kanssa vastaanotolle, on turha puhua ylipainosta.
Jos lääkärille menon syy on selkeästi ylipainosta johtuvaa, niin silloinhan asiasta pitää sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai saa puhua. Mutta kun se ei auta, jos ainoa mitä asiasta sanotaan, on kehotus laihduttaa tai kirjoittaa omakantaan merkintä ylipainosta.
No, kukaa ulkopuolinen ei pysty sinua laihduttamaan, vain itse voi syömistään vähentää ja sitä kautta saavuttaa normaalin painon.
Ylipainosta pitää puhua. Tämä lääkäri on aivan oikeassa. Parempi tehdä asialle jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Tarvittaisiin enemmän tohtori Now tyyppisiä lääkäreitä, jotka sanovat suorat sanat näille "geenit/ kilppari/ mitään en syö" pskanjauhajille, jotka vaan keksivät loputtomasti tekosyitä eivätkä ota vastuuta itsestään.
Taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta. Lihavuudesta saavat puhua uhrihierarkian mukaan ainoastaan vain lihavat, koska ovat uhreja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.
Siinä vaiheessa kun menee murtuneen sormen kanssa vastaanotolle, on turha puhua ylipainosta.
Jos lääkärille menon syy on selkeästi ylipainosta johtuvaa, niin silloinhan asiasta pitää sanoa.
Väärin, väärin. Ihminen on kokonaisuus ja konaisvaltaisesti tulisi lääkärin aina huomioida potilas. Jos näkee terveyttä haittaavan, uhkaavan tekijän, on siihen velvollisuus puuttua, olipa se sitten vaikka se ylipaino.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.
Yleensä lääkäri jättää sen varsinaisen asian kokonaan huomiotta ja keskittyy vain ylipainoon. Angiinaan tarvitaan nieluviljely ja varalle antibioottiresepti, ei laihdutusohjeita.
Tupakasta vierottautumiseen on kaikenmaailman hypnoosihoitoa ja nikotiinikorvausvalmisteita myydään huoltoasemillakin. Tupakasta pääsee helposti eroon, ei osta eikä laita sellaista suuhun. Jokaisen pitää kuitenkin syödä. Kuten tuossa jo aiemmin sanottiin, ruoka on monelle ongelma lapsuudesta asti, kun sitä on käytetty lohduttamiseen ja rankaisemiseen. Lapsi tarvitsee kipuun ja pahaan mieleen syliä, ei pullaa suuhun.
Lääkäri - mikset tutustu oikeaan lihavuustutkimukseen lääke- ja elintarviketeollisuuden rahoittaman roskan sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.
Siinä vaiheessa kun menee murtuneen sormen kanssa vastaanotolle, on turha puhua ylipainosta.
Jos lääkärille menon syy on selkeästi ylipainosta johtuvaa, niin silloinhan asiasta pitää sanoa.
Miksi siitä on turhaa puhua? Seuraavalla kerralla saatat tarvita lääkäriä johonkin ylipainosta johtuvaan vaivaan. Eikö se olisi parempi yrittää ennaltaehkäistä kuin ruveta hoitamaan jo puhjennutta vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Ylipainosta pitää puhua. Tämä lääkäri on aivan oikeassa. Parempi tehdä asialle jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Tarvittaisiin enemmän tohtori Now tyyppisiä lääkäreitä, jotka sanovat suorat sanat näille "geenit/ kilppari/ mitään en syö" pskanjauhajille, jotka vaan keksivät loputtomasti tekosyitä eivätkä ota vastuuta itsestään.
Tohtori Now'n ohjelmissa kaikille annetaan psykoterapiaa, sillä syy syödä on henkinen. Syömisen syyt pitää saada ratkaistua, mutta siihen ei saa Suomessa apua. Osa hoitaa ongelmiaan juomalla, osa syömällä ja osa huumeilla. Huumeisiin ja juomiseen saa apua, syömiseen ei.
Toki saa puhua. Kävin talvella lääkärissä sitkeän yskän vuoksi, oli keuhkoputkentulehdus. Vanhempi lääkäri kysyi painoani ja sanoi, että tiedäthän, mikä riski ylipaino on. Ottaisit tavoitteeksi pudottaa 10 kg tänä vuonna.
Kyllä minä sen tiesin, että olen lihava. Jotenkin ne lääkärin sanat vaan sai minut toimimaan silti. Olen nyt pudottanut 15 kg. Haluaisin laihtua vielä toiset 15 kg. Nyt tiedän, että se on mahdollista.
Kannattaa myös teettää verikokeet. Kyseinen lääkäri totesi niistä, että minulla on raudanpuutos. Olen nyt muutaman kuukauden syönyt ohjeen mukaan rautalisän, sekin auttanut piristymään ja liikkumaan.
Olen ollut ylipainoinen 5-vuotiaasta asti ja kuullut nämä saarnat miljoona kertaa.
Mitään hoitoa en kuitenkaan saa kun kerron syömishäiriöstäni vaan näitä samoja ohjeita liikuntaan ja syömiseen.
Tulee vaan mieleen, että ovatko he oikeasti muka huolestuneita terveydestäni (eivät ainakaan mielenterveydestäni..) vai haluatko vaan päästä näpäyttämään.
Kyllä mullakin aina lukee epikriisissä normaalupainoinen. Mkksi loukkaantua adiasta jolla on merkitystä??