Lue keskustelun säännöt.
Lapsen syömishäiriö lopetti seksielämän. Miten puhua asiasta vaimon kanssa rakentavasti ja loukkaamatta?
29.07.2020 |
Eli esikoistyttäremme sairastui 8 kk sitten anoreksiaan. Tilanne on pysynyt kohtuullisesti hallinnassa kotihoidolla eikä sairaalahoitoa ole onneksi vielä tarvittu. Tästä huolimatta asia on kuitenkin esillä perheessämme jatkuvasti, koska syömistä on vahdittava tarkoin jokaisella ruokailulla ja päivittäin siitä on myös lapsen kanssa väännettävä. Luonnollisesti tämä kuormittaa kovasti koko meidän perhettämme. Erityisen ahdistunut on lapsen äiti, joka mielessään visioi koko ajan tilanteen pahentumista ja karmeimpia skenaarioita. Vaimoni ahdistuneisuus on johtanut siihen, että hänen mielessään parisuhteelle ei riitä lainkaan energiaa ja se on täysin jäänyt syömishäiriön jalkoihin. Seksiä emme ole harrastaneet kertaakaan tämän 8 kuukauden aikana. Minä kärsin tästä ja se on rehellisesti myönnettävä.
Korostan, että ymmärrän kriisitilanteiden vaikuttavan arvojärjestykseen elämässä. Samalla toivon, että en viestilläni ainakaan loukkaa ketään syömishäiriön kanssa kärsiviä perheitä - tiedän, että nämä voivat pahimmillaan tehdä elämästä helvetin. Tiedän myös, että stressi tuntuu monilla vaikuttavan libidoon suoraan. Rohkenen kuitenkin tiedustella, miten voisin ottaa tämän asian puheeksi vaimon kanssa siten, että en häntä loukkaisi? Rakastan vaimoani kovasti enkä millään haluaisi, että parisuhteemme on täysin kuollut koko lapsen sairastamisen ajan (tiedostan, että tämä voi pahimmillaan olla vuosien projekti).
Kiitos asiallisista vastauksista ja voimia kaikille asian kanssa kamppaileville!
Kommentit (33)
Njoo,kannatan soittoa perheneuvolaan,varaa aika sieltä.
Vaimon pitäis erottaa kaksi asiaa,syömishäiriö ja avioliitto.
(vaimo sais tukea syömisasiaan samalla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuis muu keskinäinen hellyys? Halataanko, suudellaanko, sylitelläänkö pitkin päivää muuten vaan? Meillä lapsen sairastaessa haimme entistä enemmän tukea toisistamme ja seksiä oli ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Koimme molemmat, että seksi irrottaa ajatukset edes hetkeksi lapsen sairaidesta, lohduttaa meitä molempia ja antaa voimaa taas jaksaa yhdessä.
Juu ilman muuta haarat levälleen ja jyystyä joka päivä vaikka oma tytär taistelee hengestään. Kyllä prioriteetit on oltava kunnossa.
Keskustelisin vaimon kanssa mutta niin, että pääpuheenaihe ei ole seksin puute eikä sävy syyllistävä. Voisit puhua ihan vain parisuhteesta ja läheisyydestä ja vaimon jaksamisesta. Olisi hyvä yrittää löytää keinoja ottaa etäisyyttä lapsen tilanteeseen, ja jos niitä löytyy, uskoisin seksin tulevan luontevasti mukaan muun läheisyyden lisääntyessä. Voisiko vaikka joku luotettava sukulainen tulla ikään kuin lapsenvahdiksi niin, että saisitte vähän kahdenkeskistä aikaa? Tilannehan on teillä vähän samanlainen kuin perheessä, jossa on pieniä, jatkuvaa huolenpitoa tarvitsevia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jestas taas. P*llun saanti on taattava tilanteessa kuin tilanteessa. Varmaan mietit jo eroa, kun et ole saanut pimpuraa.
Kerro vaimollesi juuri se, mitä kerroit täällä. Rakastan sinua, minulla on ikävä sinua. En halua loukata. Miten voimme korjata tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu vaimon kanssa ja kerro tarpeistasi. Ei kuitenkaan kannata sanoa että haluat ja kaipaat seksiä vaan läheisyyttä. Ehdota että otatte irtioton silloin tällöin ja väitätte aikaa kahdestaan esim menemällä ravintolaan syömään, elokuviin yms romanttista. Tämä voi sitten johtaa seksiin. Vaimosi on ahdistunut ja stressaantunut ja kaipaa varmaan myös tukea ja lohdutusta.
Kuulostaa siltä, että vaimosi on katastrofiajattelija. Siihen pitäisi kyllä jotakin apua saada, että hän oppisi tunnistamaan katastrofiajatukset ja "keskeyttämään" ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jestas taas. P*llun saanti on taattava tilanteessa kuin tilanteessa. Varmaan mietit jo eroa, kun et ole saanut pimpuraa.
Normaali mies alkaa miettimään eroa siinä 3-4 viikon jälkeen. Ihme että ap ei ole nostanut kytkintä jo aikoja sitten.
Minusta aloitus oli asiallinen, vaikka aihe on arka enkä kyllä ymmärrä näitä aggressiivisia vastauksia. Miksi joillakin on tarve noille?
Itse asiaan naisena toteaisin, että seksille mahdollisuus tulee luultavasti sitä kautta, että vaimo muuten kokee läheisyyttä ja sen, että olette yhdessä taistelemassa syömishäiriötä vastaan. Kuten tuolla joku aiempi kirjoittikin, parhaimmillaan kriisit voivat lähentää pariskuntia. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksin loppuminen on seuraus, ei syy. Vaimosi tarvitsee apua oman ahdistuksensa hoitamiseen ja sen edistämiseen sinun pitäisi keskittyä, ei sen miettimiseen, miten saisit pesää.
Vierailija kirjoitti:
Ei jestas taas. P*llun saanti on taattava tilanteessa kuin tilanteessa. Varmaan mietit jo eroa, kun et ole saanut pimpuraa.
Minusta aloitus oli ihan asiallinen.
Ei elämää voi lopettaa kokonaan lapsen sairastamiseen eikä se sairas lapsi todellakaan halua nähdä vanhempiaan onnettomina ja syyllistää siitä itseään. Hän kaipaa tukea, mutta haluaa nähdä elämän jatkuvan samaan malliin. Avioero ei ainakaan edistäisi lapsen paranemista vaan olisi taas uusi järkytys.
Vaimokin voi kaivata läheisyyttä ja kokea yksinäisyyttä eikä kumpikaan uskalla sanoa mitään ettei toinen vaan loukkaannu. Monesti kriisitilanteissa läheisyyden tarve voi olla jopa normaalia suurempi.
Suosittelen teille keskustelua ja sitten ihan vaan hellittelyä ja läheisyyttä. Se voi johtaa sitten muuhunkin tai sitten ei, mutta ainakin vahvistaa parisuhdetta ja yhteenkuuluvuutta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuneena ihmisenä voin sanoa että ahdistus vie seksihalut ihan kokonaan. Varmaan kun keho on hälytystilassa jatkuvasti ei ole tilaa seksiajatuksille koska ne vaativat rentoutumista.
Millaista teillä oli ennen tuota sairautta? Nauttiko vaimosi seksistä silloinkaan? Olitteko muuten läheisiä? Kyllähän hänen täytyy muutenkin saada ajatukset pois lapsen sairaudesta edes hetkittäin, ei vain seksin takia, vaan ihan oman jaksamisensa.
Törkeitä kommentteja kyllä osalla. Onhan se nyt normaalia kaivata läheisyyttä puolison kanssa, ja seksiä myös.
Tuntuu, että huoli tyttäresi sairaudesta vie vaimosi kaiken energian. Ymmärrän. Anoreksia on tavallaan koko perheen sairaus, siis vaikuttaa muihinkin. Voi jatkua pitkäänkin. Auttaisiko ulkopuolinen keskusteluapu vaimoasi? Voisitko sanoa, että olet huolissasi vaimosi jaksamisesta ja auttaisiko häntä, jos hän kävisi keskustelemassa ulkopuolisen kanssa? Tämä voisi antaa perspektiiviä asiaan, vaimosi jaksaisi pitää itsestään huolta ja sieltä se seksikin palautuisi.
Itselläni myös ankara stressi tappaa libidon, onneksi ei ole mitään tuollaista kuin teillä osunut kohdalle eikä siis kuitenkaan ole mennyt kuin muutama viikko pahimmissa tilanteissa.
Haluaisin vielä korostaa samaa, mitä joku muu jo sanoi: älä vaan käytä sanaa seksi ensimmäisenä asiaa esittäessäsi, jos käytännössä koko parisuhde on hyllyllä stressitilanteen takia. Se kuulostaa stressaantuneesta vastapuolesta hyvin äkkiä siltä että sinulla on tarve jonka haluat hänen hoitavan, vaikka hänellä ei kyseistä tarvetta siinä tilanteessa ole => tuntuu vain yhdeltä stressitekijältä lisää ja tuhoaa luottamusta.
Tarpeesi on tietysti todellinen ja ei lakkaa siksi että vaimoltasi lakkasi. Mutta kannattaa lähteä lähestymään asiaa niin että pyydät ensin järjestämään aikaa läheisyydelle ja vaikka oikein korostat että ei ole maailman tärkeintä että siihen sisältyy seksiä vaan että pitää olla aikaa vaikka halailla puoli tuntia ennen nukkumaan menoa. Aika usein läheisyys sitten kumminkin johtaa seksiin.
Jos sitten pelkkä läheisyyden lisääminen ei luontevasti tuo seksiä takaisin kuvioon, niin seksin puutteesta lienee paras lähteä puhumaan toteamalla, että tiedostat, ettei vaimon tee tällä hetkellä mieli seksiä kanssasi ja kysyt, onko mitään mitä voisitte tehdä jotta asia muuttuisi. Sanot vielä samalla, että et tietenkään halua että hän harrastaa seksiä vastentahtoisesti tai velvollisuudentunnosta, vaan että sinulla on ikävä seksiä josta molemmat nautitte.
Tulee TÄYSIN eri vaikutelma kuin sillä että lähtisi sanomaan "meillä ei ole ollut seksiä kahdeksaan kuukauteen ja en kestä enää". Pisteet ap:lle, että miettii, miten asia kannattaisi esittää.
Ap:n kuvaamaan ongelmaan voi olla myös muita syitä, mutta vaikuttaisi siltä, että äiti tarvitsisi jonkinlaisia mt-tukitoimia. Omasta lapsestaan kantaa huolta tietysti koko ajan, mutta kukaan vanhempi ei voi sairastaa lapsensa "puolesta" 24/7 kuukausien ajan, sairastumatta itse. Tiedän tämän omasta kokemuksesta, pitkäaikaissairaan lapsen vanhempana.
Aika lienee ainoa asia, mitä voit vaimollesi antaa. Naisen seksuaalisuus on (useimmiten) kovin toisenlainen kuin miehen ja tuon kaltainen stressi takuulla tappaa libidon totaalisesti. Voimia!