Lapsen syömishäiriö lopetti seksielämän. Miten puhua asiasta vaimon kanssa rakentavasti ja loukkaamatta?
Eli esikoistyttäremme sairastui 8 kk sitten anoreksiaan. Tilanne on pysynyt kohtuullisesti hallinnassa kotihoidolla eikä sairaalahoitoa ole onneksi vielä tarvittu. Tästä huolimatta asia on kuitenkin esillä perheessämme jatkuvasti, koska syömistä on vahdittava tarkoin jokaisella ruokailulla ja päivittäin siitä on myös lapsen kanssa väännettävä. Luonnollisesti tämä kuormittaa kovasti koko meidän perhettämme. Erityisen ahdistunut on lapsen äiti, joka mielessään visioi koko ajan tilanteen pahentumista ja karmeimpia skenaarioita. Vaimoni ahdistuneisuus on johtanut siihen, että hänen mielessään parisuhteelle ei riitä lainkaan energiaa ja se on täysin jäänyt syömishäiriön jalkoihin. Seksiä emme ole harrastaneet kertaakaan tämän 8 kuukauden aikana. Minä kärsin tästä ja se on rehellisesti myönnettävä.
Korostan, että ymmärrän kriisitilanteiden vaikuttavan arvojärjestykseen elämässä. Samalla toivon, että en viestilläni ainakaan loukkaa ketään syömishäiriön kanssa kärsiviä perheitä - tiedän, että nämä voivat pahimmillaan tehdä elämästä helvetin. Tiedän myös, että stressi tuntuu monilla vaikuttavan libidoon suoraan. Rohkenen kuitenkin tiedustella, miten voisin ottaa tämän asian puheeksi vaimon kanssa siten, että en häntä loukkaisi? Rakastan vaimoani kovasti enkä millään haluaisi, että parisuhteemme on täysin kuollut koko lapsen sairastamisen ajan (tiedostan, että tämä voi pahimmillaan olla vuosien projekti).
Kiitos asiallisista vastauksista ja voimia kaikille asian kanssa kamppaileville!
Kommentit (33)
Pyri olemaan tukena vaimollesi ja kuuntelemaan. Kysymällä vointia pääsee jo pitkälle. Keksi jotain piristävää. Jos oikeasti tämä tilanne on niin pitkällä että kaikki energia siihen menee, niin pitäisikö pyytää apua ja tukea ulkopuolelta. Ihan koko perhettä ajatellen.
jätä sun narsistiperhe ja mene käymään maksullisella seksityöläisellä
Vierailija kirjoitti:
Lähe menemään kun kerran pesää ei saa. Eihän herran jestas ilman nusautusta kukaan kenenkään kanssa ole. Seksi on se ainoa syy. Ehkä tyttäresikin innostuu lähtemisestäsi sen verran että tappaa itsensä.
Tuleeko mieleen että tällaiset jutut aloittajan läheisistä voi tuntua todella loukkaavilta?
Aloittajalle suosittelisin avointa keskustelua puolison kanssa, ajan varaamista parisuhteelle ja mahdollisesti pariterapiaa (siellä on mahdollista myös miettiä miten järkkäätte yhteistä aikaa ja hoidatte parisuhdetta).
En myöskään ymmärrä aloittajan viestin saamis alapeukkuja, seksi on monelle tärkeä osa parisuhdetta ja kyllä sen loppuminen häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähe menemään kun kerran pesää ei saa. Eihän herran jestas ilman nusautusta kukaan kenenkään kanssa ole. Seksi on se ainoa syy. Ehkä tyttäresikin innostuu lähtemisestäsi sen verran että tappaa itsensä.
Tuleeko mieleen että tällaiset jutut aloittajan läheisistä voi tuntua todella loukkaavilta?
Aloittajalle suosittelisin avointa keskustelua puolison kanssa, ajan varaamista parisuhteelle ja mahdollisesti pariterapiaa (siellä on mahdollista myös miettiä miten järkkäätte yhteistä aikaa ja hoidatte parisuhdetta).
En myöskään ymmärrä aloittajan viestin saamis alapeukkuja, seksi on monelle tärkeä osa parisuhdetta ja kyllä sen loppuminen häiritsee.
Ei tule mieleen että kun oma tytär taistelee hengestään niin on vähän loukkaavaa kun toinen vaan vonkaa seksin perään? Ilman muuta perhe vaihtoon! Pakko se on nylkyttää vaikka hautajaisissa koska SEKSI ON TÄRKEINTÄ IKINÄ JA MUULLA EI OLE VÄLIÄ!! Tollanen sairas pihtari kiertoon. Haarat levälleen tai ulos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähe menemään kun kerran pesää ei saa. Eihän herran jestas ilman nusautusta kukaan kenenkään kanssa ole. Seksi on se ainoa syy. Ehkä tyttäresikin innostuu lähtemisestäsi sen verran että tappaa itsensä.
Tuleeko mieleen että tällaiset jutut aloittajan läheisistä voi tuntua todella loukkaavilta?
Aloittajalle suosittelisin avointa keskustelua puolison kanssa, ajan varaamista parisuhteelle ja mahdollisesti pariterapiaa (siellä on mahdollista myös miettiä miten järkkäätte yhteistä aikaa ja hoidatte parisuhdetta).
En myöskään ymmärrä aloittajan viestin saamis alapeukkuja, seksi on monelle tärkeä osa parisuhdetta ja kyllä sen loppuminen häiritsee.
Ei tule mieleen että kun oma tytär taistelee hengestään niin on vähän loukkaavaa kun toinen vaan vonkaa seksin perään? Ilman muuta perhe vaihtoon! Pakko se on nylkyttää vaikka hautajaisissa koska SEKSI ON TÄRKEINTÄ IKINÄ JA MUULLA EI OLE VÄLIÄ!! Tollanen sairas pihtari kiertoon. Haarat levälleen tai ulos!
Ei kai aloittaja ole mitään vongannut, vaikka asia häntä häiritsee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähe menemään kun kerran pesää ei saa. Eihän herran jestas ilman nusautusta kukaan kenenkään kanssa ole. Seksi on se ainoa syy. Ehkä tyttäresikin innostuu lähtemisestäsi sen verran että tappaa itsensä.
Tuleeko mieleen että tällaiset jutut aloittajan läheisistä voi tuntua todella loukkaavilta?
Aloittajalle suosittelisin avointa keskustelua puolison kanssa, ajan varaamista parisuhteelle ja mahdollisesti pariterapiaa (siellä on mahdollista myös miettiä miten järkkäätte yhteistä aikaa ja hoidatte parisuhdetta).
En myöskään ymmärrä aloittajan viestin saamis alapeukkuja, seksi on monelle tärkeä osa parisuhdetta ja kyllä sen loppuminen häiritsee.
Ja sulla on omakohtaista kokemusta lapsen vakavasta sairastumisesta?
Ja yllätys, että mieskuvotuksella vain tuhero mielessä vaikka lapsi tekee kuolemaa! Hyi rutto mikä äijä!
Anoreksiaperhe tarvitsee perheterapiaa ja sellaisen vanhemmat pariterapiaa. Nuoren tytön anoreksia on useimmiten koko perheen sairaus, jossa isä ei ole onnistunut luomaan hyvää tunnesuhdetta sen enempää vaimoonsa kuin tyttäreensä; mies, joka usein on tunnevammainen ja narsistisuuteen taipuvainen. Äiti taas on usein kärsinyt myös jo omasta äitisuhteestaan ja hänelläkin on ongelmallinen suhde ruokaan; äiti on kietoutunut tyttäteensä.
Itsenäistyminen ja oman kehon hyväksyminen on tytölle vaikeaa perheen väärällä tavalla kietoutuneiden suhteiden takia.
Seksi kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Nyt on vikaa myös tyttären lisäksi äidin korvien välissä.
Vierailija kirjoitti:
Seksi kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Nyt on vikaa myös tyttären lisäksi äidin korvien välissä.
No "vikaa" on varmaan vähän laajemminkin. Eikös syömishäiriöt ole aina (myös) mielen ongelmia ja sellaiset tuppaavat "tarttumaan". Teillä on koko perhe kriisissä ja parisuhde tietysti myös. Seksin puute ei ole syy vaan oire eikä pääsyy korjaannu panemalla. Ihmettelen että et AP tajua tätä ongelman laajuutta kun suht empaattiselta vaikutat viestissäsi. Olisiko sinusta tilanne siis muuten ok, jos seksiä vaan olisi?
Etkö voisi masturboida kunnes vaimosi on jälleen valmis seksiin? Mäkin olen ollut joskus jopa vuosia ilman seksiä, eikä se mikään kriisi ollut. Silloin vain harrastin itsetyydytystä. Seksistä tulee ongelma, jos on seksiin tarve. Halu taas on paljon terveempää. Halut on tosi jees juttu, mutta tarve/pakko saada jotain muuttuu ongelmaksi viimeistään silloin kun ei saa mitä "tarvitsee".
Anoreksia on kuolemaan johtava sairaus ilman hoitoa tai huonosti hoidettuna. Ei mikään ihme, että vaimoasi ahdistaa. Olen olkut samassa tulanteessa ja muistan hyvin, miten pahimmassa vaiheessa elettiin minuutti kerrallaan tyttären vierellä, myöhemmin tunti kerrallaan. Seksi oli varmasti viimeinen asia, joka kävi mielessä.
Miten suhtautuisit, jos vaimo sairastuisi niin vakavasti, että seksi ei olisi mahdollista? Tai sinä itse? Elämässä kaikki on mahdollista ja teillä on nyt tuollainen vaihe. Sinulla on eri prioriteetit kuin vaimollasi, joka on ehkä jaksamisensa äärirajoilla.
Ehdota pari- ja perheterapeutille menoa ja keskustelkaa haasteistanne ammattilaisen kanssa.