Luuletko olevasi suositumpi tai kauniimpi kuin oikeasti oletkaan?
Minä joskus, sitten todellisuus palaa kipeästi takaisin...
Kommentit (13)
Luulen varmaan. Ihmettelen sitten, miksei ihmiset pidä minusta.
En. Mulla on tärkeämpääkin ajateltavaa.
Luulen itseäni vieläkin rumemmaksi kuin mikä on totuus. Rumuuteni vuoksi ihmiset eivät yleensä pidä minusta. Mutta minkä minä piirteilleni voin, kun niihin auttaisi ainoastaan plastiikkakirurgia?
Vaikka olen ruma, silti haluan elää hyvää ja siveellistä elämää. En siis sorru alkoholiin tai tupakkaan tai irtoseksiinkään koskaan. Rumakin ihminen voi olla hyveellinen ja siveä muuten.
En. Tiedän olevani epäsuosittu suohirviö.
Varmaan kuvittelenkin, mutta ei haittaa. Olen itseeni ja elämääni oikein tyytyväinen, kahden lapsen ylipainoinen naimisissa oleva mamma.
Olen oma ihanteeni ja oman maailmani kaunein nainen ja muiden mielipiteillä ei ole väliä. Hekin olisi mielestäni kauniita jos näyttäisi minulta, mutta eivät näytä, joten ei ole. Tämä on minun makuni asioiden suhteen. Ihan oma yksityinen piirini itseni kanssa.
Luulin olevani erittäinkin kaunis, mutta Tinderissä tasoni paljastui. Ei musta tykkää kuin rumat ja läskit.
En. Minäkuvani on hyvin epävakaa, heilahtelee hyvin tyytyväisestä melkeinpä itseinhoon. En tiedä, miltä näytän.
Vierailija kirjoitti:
Miettiikö aikuiset tällaisia?
Valitettavasti näköjään miettivät. Ja pahoin pelkään, että ovat jo kypsässä Kauniit ja Rohkeat -iässä (varttuneempaa väkeä siis, kuten ne kovimmat palstatrollit täällä).
Kyllä rakkaat kanssakulkijat pitävät huolen, ettei turhia kuvitelmia synny.
Saattaa olla että kuvittelen itseni rumempana kuin mitä olen. Nuorena kukaan ei ollut minusta kiinnostunut joten päättelin olevani ruma. Ajattelin että jos saan parisuhteen joskus, se on tyyliin kosminen vahinko. Yliopistossa sitten olikin yhtäkkiä paljon vientiä, samoin tinderissä. Mun mies aina sanoo että en arvosta itseäni tarpeeksi, mutta se on vähän jäävi puhumaan mun ulkonäöstä. Usein kyllä mietin, miten sain sen itselleni kun on kaveriporukastaan selvästi komein ja hauskin :)
Joo ja se on ihan kiva fiilis. Ei tarvitse lesoilla tyhjää tai muuten nokka pystyssä luulla itsestään liikoja, mutta kun pitää fiiliksen oman pään sisällä omana tietonaan on se kivasti itsetuntoa nostattava juttu. Vaikka sitten olisinkin objektiivisesti ruma