Löytyykö kokemuksia kahden add:n yhteiselosta?

Nostan siinä toivossa, että nyt joku asianomainen havaitsisi tämän vaikka huomista varten. Ap

Miten ADD ilmenee sinulla ja hänellä? Kaikki ei ole samanlaisia.

Mulla on mies (diagnosoimaton) ja lapsi (diagnosoitu, aikuinen, sinkku). Molemmat lääkkeettömiä. Paloin loppuun perhe-elämässä, nyt menee kun ollaan kaksin. Annan kaksi vaihtoehtoa kuin kaksivuotiaalle, teetkö sitä vai tätä, ei perääntymismahdollisuutta. Näillä on aloittamisen kanssa vaikeuksia (oman toiminnan ohjaus), viivästynyt unirytmi, huono ruokahalu. En tekisi toista kertaa, näillä tiedoilla, mutta tästähän ei ollut sinulle apua.

No meidän koti oli aika kauhea,kun kumpikaan ei osannut sisustaa tai hoitaa kotitöitä järkevästi. Keskustelut oli hyviä ja muutenkin synkkasi, kun asiat yleensä tapahtui jos tapahtui epäkäytännöllisessä, hitaassa tahdissa. Joskus kävi sellaista että valmistauduttiin yhdessä jonnekin, mutta lopulta oltiin niin myöhässä monivaiheisen sähläämisen jälkeen, että ei kannattanut edes lähteä. Joskus myöhästyttiin junasta molemminpuolisen vitkastelun takia ja tämä aiheutti syyttelyä ja mielipahaa. Monesti myös ehdittiin viime tipassa ja saatiin yhteinen onnistumisen kokemus.

En tiedä mitä ollaan, mulla diagnoosina kaksisuuntainen, mutta molemmilla mielestäni viittaa kaikki add:n ja adhd:n tai sitten vaan olla luonteiltamme sählääjiä.

Mutta. Arki on sitä että myöhässä ollaan jatkuvasti, yhdessä ja erikseen. Kumpikaan ei tajua ajankulua tai mikä asia vie minkäkin aikaa. Jäädään kumpikin helposti jumimaan eikä saada oikein aloitettua mitään. Sitten kun taas saadaan joku asia alulle niin sitten tapahtuu, paljon ja nopeasti.

Tehdään myös paljon ja spontaanisti hetken mielijohteesta eikä suunnitella oikein ikinä mitään.

Nukkumaan ei kumpikaan malta ajoissa mennä ja aamut on tuskaa. Onneksi meillä sellaiset työt että voidaan aika hyvin määritellä itse työajat.

Se onkin ironista että muusta säätämisestä ja sähläämisestä huolimatta työt hoituu ja niissä ollaan todella tunnollisia.

Elämä siis muuten on jatkuvaa sähläämistä, säätämistä, asioiden unohtamista, ym. jatkuvaa hässäkkää.

Tiedetään itsekin että ei olla ihan normaaleja ja ulkopuolisen silmin voi näyttää että ollaan ihan teinejä. Kivaa meillä kuitenkin yhdessä on vaikka välillä otetaan yhteen. Itse tylsistyisin enkä pärjäisi tasaisemman ihmisen kanssa.

Hyvää on myös se että kumpikin antaa toisen olla sellainen kuin on eikä yritä pakottaa mihinkään muottiin.

Mihin pitäisi ehtiä ja mitä pitäisi suorittaa?