Törkein ero (eron ajankohdasta)

Yksi tuttu oli juuri synnyttänyt, kun mies sairaalan käytävällä sopi muuttavansa toisen naisen luo. Ja tämä kaikki tuli ihan yllätyksenä tälle tuoreelle äidille.

Kun odotin kolmatta ja vanhin oli 2 ja keskimmäinen 1.

Vierailija kirjoitti:

Kun odotin kolmatta ja vanhin oli 2 ja keskimmäinen 1.

Haluan tietää miksi! Miksi teit lapsia tuollaista tahtia?

Erolle ei ole koskaan hyvää ajankohtaa. Itse kokenut eron samaan aikaan kun oma isä kuoli.

Mutta taitaa olla niin että huonoon aikaan tapahtuvat erot ovat pääsääntöisesti niitä kun Kolmas pyörä on tullut kuvioihin!

Jep, erottiin raskausaikana ja exä ehti uuden kanssa naimisiin ennen lapsensa ristiäisiä. Isyyttä ei ole koskaan selvitetty/tunnustettu eikä mitään yhteydenpitoa ole ollut koskaan.

Taas on naisille tullut erot ihan yllätyksenä. "Meillä oli kaikki niin hyvin"

Vierailija kirjoitti:

Taas on naisille tullut erot ihan yllätyksenä. "Meillä oli kaikki niin hyvin"

Yllätyksenähän se tulee, jos toinen ei kerro aikeistaan.

Vauva kuukauden ikäinen ja juuri tullut tieto ettei enää ole työpaikkaa mihin palata. Asunto miehen omistama ja oli tuomassa siihen uutta naista heti kun ehdin alta pois.

Ex haki eroa juuri sen jälkeen kun oma äitini (ainoa arjen tukiverkkoni) oli sairastunut syöpään ja vain vähän aiemmin paras ystäväni oli kuollut yllättäen. Ex ei millään lailla tukenut minua näissä tilanteissa, arjen pyörittämisen jätti täysin minulle. Sanoi vaan ettei halua olla kanssani kun olen niin tylsää seuraa. Vasta myöhemmin paljastui pettämiskuvio.

Mies jätti mut viikko sitten siksi, että mut raiskattiin. Oli kuulemma mun oma syy ja ei voi ajatella enää muuta kuin tapahtunutta. Keräsin hirmuisesti voimia, että uskalsin kertoa tapahtuneesta yhtään kellekään (häpeä ja itsesyytökset) ja tottakai se kelle lopulta kerroin oli oma rakkaani jonka kanssa jaan elämäni. Pahinta tässä on se etten osaa itkeä itse tapahtunutta (vaikka tahtoisin koska itku usein helpottaa ahdistusta), suhtaudun asiaan jotenkin kylmästi ja etäisesti. Sen sijaan koen vihaa ja katkeruutta siitä, että mieheni johon luotin eniten ja joka oli peruskallioni jätti minut silloin kun eniten kaipasin tukea. Tunnen jo valmiiksi itseni "damaged goods". Ei minuun voi kukaan enää katsoa samoin kuin ennen, olen halpa ja pilalla. Mies sitten sen näin osoitti todeksi...

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti mut viikko sitten siksi, että mut raiskattiin. Oli kuulemma mun oma syy ja ei voi ajatella enää muuta kuin tapahtunutta. Keräsin hirmuisesti voimia, että uskalsin kertoa tapahtuneesta yhtään kellekään (häpeä ja itsesyytökset) ja tottakai se kelle lopulta kerroin oli oma rakkaani jonka kanssa jaan elämäni. Pahinta tässä on se etten osaa itkeä itse tapahtunutta (vaikka tahtoisin koska itku usein helpottaa ahdistusta), suhtaudun asiaan jotenkin kylmästi ja etäisesti. Sen sijaan koen vihaa ja katkeruutta siitä, että mieheni johon luotin eniten ja joka oli peruskallioni jätti minut silloin kun eniten kaipasin tukea. Tunnen jo valmiiksi itseni "damaged goods". Ei minuun voi kukaan enää katsoa samoin kuin ennen, olen halpa ja pilalla. Mies sitten sen näin osoitti todeksi...

Kamalaa, olen todella pahoillani puolestasi! Sinä olet arvokas eikä tapahtuma ollut syysi. Paljon voimia sinulle, ja vaikka nyt ei siltä tunnu, niin elämä tuo varmasti vielä paljon hyvää mukanaan <3

Ystäväpariskunta rakensi taloa, ja ystäväni odotti että pääsisivät muuttamaan ahtaasta vuokra-asunnosta omaan taloon. Kolme päivää muuton jälkeen ystäväni mies ilmoitti haluavansa avioeron.

Mies lähti, ja jätti ystäväni, 2 pientä lasta ja koiran, käytännössä kaiken. Pian selvisi että miehellä oli ollut salasuhde jo pidempään työkaverinsa kanssa.

Mies meni salasuhteensa kanssa naimisiin ystäväni syntymäpäivänä (kalenterista ei ilmeisesti löytynyt muuta ajankohtaa).

Toivottavasti tuo raiskatusta eronnut kuvotus ei ole varsinais- Suomesta... törmäsin nimittäin tämmöiseen valopäähän muutama vuosi sitten joka mm julisti ettei voisi enää olla raiskatun kanssa. Muitakin sanoisinko mielenkiintoisia ajatuksia sillä oli... voi yäk.

Olen niin pahoillani jokatapauksessa, oli mies sama tai ei. Suunnilleen hirveintä mitä naiselle voi tapahtua ja sitten palkaksi kertomisesta saa vain tyhjän arvan. :(((

Kovasti tsemppiä täältä !

Ja kovasti tsemppiä muillekin joita on noin kamalasti kohdeltu.

Vierailija kirjoitti:

Taas on naisille tullut erot ihan yllätyksenä. "Meillä oli kaikki niin hyvin"

Aina törmää näihin kliseisiin. Yksi vakkari on, että toisen pitäisi aina "tietää" jos toinen pettää. No, ei tosiaan aina tiedä.

Toinen ärsyttävä on hokema, ettei suhteeseen mahdu kolmatta, jos siinä ei ole sille tilaa.

Ilmeisesti nämä kliseiden hokijat eivät ole sisäistäneet, että pitkässä liitossa on monenlaisia vaiheita ja joskus voi tulla vastaan vaikeitakin jaksoja. Voi olla mm. työttömyyttä, sairautta, ikäkriisiä ja identiteettikriisiä. Välillä kasvetaan yhteen ja välillä erikseen.

Fiksu ihminen tekee töitä liiton eteen ja kun tielle tulee kuoppia, yrittää löytää ratkaisuja niiden ylittämiseen. Uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä, vai mitä? Heikko ihminen juoksee puolestaan ekan lohduttajan syliin ja kuvittelee ruohon olevan vihreämpää aidan takana.

Vierailija kirjoitti:

Taas on naisille tullut erot ihan yllätyksenä. "Meillä oli kaikki niin hyvin"

Minä tosiaan luulin, että meillä oli kaikki hyvin. Toivottu lapsi tulossa eikä mitään ongelmia suhteessa Ja sitten yllättäen kävi ilmi, ettei mies enää raskausaikana kokenutkaan olevansa vielä valmis perhe-elämään ja ratkaisi sen etsimällä Tinderistä lapsettoman naisen ja etenemällä tämän kanssa yhteenmuuttovaiheeseen puhumatta minulle mitään peloistaan ja epävarmuudestaan. Juu, olin varmaan jonkinlaisessa vauvakuplassa jo odotusaikana, mutta olisin kyllä pystynyt asialliseen keskusteluun.

8

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on naisille tullut erot ihan yllätyksenä. "Meillä oli kaikki niin hyvin"

Aina törmää näihin kliseisiin. Yksi vakkari on, että toisen pitäisi aina "tietää" jos toinen pettää. No, ei tosiaan aina tiedä.

Toinen ärsyttävä on hokema, ettei suhteeseen mahdu kolmatta, jos siinä ei ole sille tilaa.

Ilmeisesti nämä kliseiden hokijat eivät ole sisäistäneet, että pitkässä liitossa on monenlaisia vaiheita ja joskus voi tulla vastaan vaikeitakin jaksoja. Voi olla mm. työttömyyttä, sairautta, ikäkriisiä ja identiteettikriisiä. Välillä kasvetaan yhteen ja välillä erikseen.

Fiksu ihminen tekee töitä liiton eteen ja kun tielle tulee kuoppia, yrittää löytää ratkaisuja niiden ylittämiseen. Uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä, vai mitä? Heikko ihminen juoksee puolestaan ekan lohduttajan syliin ja kuvittelee ruohon olevan vihreämpää aidan takana.

Joskus kumppani kulkee kriisistä kriisiin ja jossain vaiheessa tukemiseen väsyy. Lisäksi mietin, miten nämä synnytysosastolle jätetyt ovat hormonihuuruissaan käyttäytyneet, ennen kamelin selän katkeamista. Moni oikeuttaa paskamaisen käytöksensä tekosyyllä.

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti mut viikko sitten siksi, että mut raiskattiin. Oli kuulemma mun oma syy ja ei voi ajatella enää muuta kuin tapahtunutta. Keräsin hirmuisesti voimia, että uskalsin kertoa tapahtuneesta yhtään kellekään (häpeä ja itsesyytökset) ja tottakai se kelle lopulta kerroin oli oma rakkaani jonka kanssa jaan elämäni. Pahinta tässä on se etten osaa itkeä itse tapahtunutta (vaikka tahtoisin koska itku usein helpottaa ahdistusta), suhtaudun asiaan jotenkin kylmästi ja etäisesti. Sen sijaan koen vihaa ja katkeruutta siitä, että mieheni johon luotin eniten ja joka oli peruskallioni jätti minut silloin kun eniten kaipasin tukea. Tunnen jo valmiiksi itseni "damaged goods". Ei minuun voi kukaan enää katsoa samoin kuin ennen, olen halpa ja pilalla. Mies sitten sen näin osoitti todeksi...

Ja mitä oleellista jätät tässä kertomatta? 

Vierailija kirjoitti:

Ystäväpariskunta rakensi taloa, ja ystäväni odotti että pääsisivät muuttamaan ahtaasta vuokra-asunnosta omaan taloon. Kolme päivää muuton jälkeen ystäväni mies ilmoitti haluavansa avioeron.

Mies lähti, ja jätti ystäväni, 2 pientä lasta ja koiran, käytännössä kaiken. Pian selvisi että miehellä oli ollut salasuhde jo pidempään työkaverinsa kanssa.

Mies meni salasuhteensa kanssa naimisiin ystäväni syntymäpäivänä (kalenterista ei ilmeisesti löytynyt muuta ajankohtaa).

Todennäköisesti ei vaan muistanut eksän syntymäpäivää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväpariskunta rakensi taloa, ja ystäväni odotti että pääsisivät muuttamaan ahtaasta vuokra-asunnosta omaan taloon. Kolme päivää muuton jälkeen ystäväni mies ilmoitti haluavansa avioeron.

Mies lähti, ja jätti ystäväni, 2 pientä lasta ja koiran, käytännössä kaiken. Pian selvisi että miehellä oli ollut salasuhde jo pidempään työkaverinsa kanssa.

Mies meni salasuhteensa kanssa naimisiin ystäväni syntymäpäivänä (kalenterista ei ilmeisesti löytynyt muuta ajankohtaa).

Todennäköisesti ei vaan muistanut eksän syntymäpäivää. 

Olivat yhdessä 14 vuotta eli varmasti muisti.