Lue keskustelun säännöt.
Ehdotan miehelle, että saa seksiä saman verran kun käy kanssani lenkillä
25.07.2020 |
Miltä kuulostaa?
Meillä siis suunnilleen sama ongelma kuin tuossa ketjussa jossa miehelle petipuuhat tärkeitä.
Sieltä sain idean, että kun kerran paasataan kuinka pitää olla puolisolle mieliksi ja lähteä mukaan seksiin vaikkei aluksi haluaisikaan, koska siitä saattaa kuitenkin innostua ja tekee parisuhteelle ja terveydelle hyvää, ja "jos se kerran on sille toiselle niin tärkeää, niin miksi ei olisi mieliksi, parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja"
No, itse olen toivonut, pyytänyt ja "ruikuttanut" miestäni kanssani iltskävelyille ties kuinka kauan, mielestäni se olisi hyvää parisuhdeaikaa, ehtisi jutella, kun ei olisi kännykkää siinä viemässä huomiota ja terveellistäkin olisi. Mies on tähän asti (13-vuotinen suhde) suostunut kävelylle kanssani NELJÄ kertaa.
Käveleminen kuulemma typerintä mitä tietää eikä häntä huvita.
No mutta, aion nyt ehdottaa vaihtokauppaa. Mies saa yhtä usein seksiä, kun lähtee kanssani kävelylenkille. (Ei tarvi olla pitkä lenkki, puoli tuntia riittää).
Eikö tämä olisi ihan reilua?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Seksi kauppatavarana parisuhteessa toimii aina!
Odottelinkin tämänlaisia kommentteja.
Voisitko selittää, miksi juuri seksi on sitten se, johon pitää suostua toisen mieliksi, vaikkei haluaisi, ja juuri sen asian vuoksi pitää käyttäytyä ajatellen sitä toista?
Miksi yhtälailla ei pidä missä tahansa muussakin asiassa, joka toiselle hyvin tärkeää, kuten vaikka tämä iltakävely= yhteinen parisuhdeaika?
Eli koskeeko se parisuhteen kompromissi vain naista ja seksiä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä järjestely. Elämään kuuluu asioita, joita ei välttämättä haluaisi tai viitsisi tehdä. Toisinaan näitä on tehtävä parisuhteen toisen osapuolen mieliksi. On hyvä opetella tekemään asioita, joista toiselle tulee hyvä mieli. Lisäksi parisuhde ei voi toimia vain toisen osapuolen ehdoilla eli välillä tehdään jotakin, jota se toinen haluaa ja välillä jotakin, jota se toinen haluaa.
Minä lähden mieheni mukaan lenkille, vaikkei aina niin huvittaisikaan. Mieluummin lenkkeilen kun istun sohvalla. Kunto kohenee. Kaloreita palaa. Tietenkin lenkkeily on hyvä asia.
Seksiä tosin en ole ikinä pihdannut mieheltäni. Mieheni saa minut kostumaan helposti. Hän osaa antaa minulle hyvää suuseksiä. Haluan miestäni todella paljon. Ilomielin avaan reidet auki ja rakastelen mieheni kanssa niin usein kuin mahdollista.
En AP suosittele, että seksi olisi parisuhteessa jokin palkinto tehdystä työstä tai suorituksesta. Seksin haluaminen tai lenkkeilyn haluaminen pitäisi olla vapaaehtoista.
Ei pakottamista kirjoitti:
En AP suosittele, että seksi olisi parisuhteessa jokin palkinto tehdystä työstä tai suorituksesta. Seksin haluaminen tai lenkkeilyn haluaminen pitäisi olla vapaaehtoista.
Vähän höpsö kommentti sulta, toki ideaalitilannehan itsestäänselvästi olisikin, että kummatkin saisi toiselta/parisuhteelta mitä haluaa, minä yhteistä aikaa lenkkeillen mieheni kanssa niin että mieskin olisi tästä yhtä innoissaan kuin minä, ja mies seksiä usein kanssani niinettä minäkin olisin siitä yhtä innoissaan kuin hän.
Valitettavasti tilanne ei vaan nyt ole ideaali. Eli olisko tää ehdottamani kuitenkin toiseks paras vaihtoehto?
Vai se että ei ole kompromissia, ja kummatkaan ei saa mitä haluaa, vai että peökästään toisen toive menee toteutukseen, eli joko minä saan miehestä lenkkeilyseuraa (parisuhdeaikaa), tai hän saa seksiä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi kauppatavarana parisuhteessa toimii aina!
Odottelinkin tämänlaisia kommentteja.
Voisitko selittää, miksi juuri seksi on sitten se, johon pitää suostua toisen mieliksi, vaikkei haluaisi, ja juuri sen asian vuoksi pitää käyttäytyä ajatellen sitä toista?
Miksi yhtälailla ei pidä missä tahansa muussakin asiassa, joka toiselle hyvin tärkeää, kuten vaikka tämä iltakävely= yhteinen parisuhdeaika?
Eli koskeeko se parisuhteen kompromissi vain naista ja seksiä?
Ap
Eihän täällä saanut noin kirjoittaa - pitää vaan mennä kuten tytöt ja osa miehistä sanoo..Jos naista puolustaa on trolli tai kummajainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse annan vaimolle seksiä aina kun on puoli kiloa laihtunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi kauppatavarana parisuhteessa toimii aina!
Odottelinkin tämänlaisia kommentteja.
Voisitko selittää, miksi juuri seksi on sitten se, johon pitää suostua toisen mieliksi, vaikkei haluaisi, ja juuri sen asian vuoksi pitää käyttäytyä ajatellen sitä toista?
Miksi yhtälailla ei pidä missä tahansa muussakin asiassa, joka toiselle hyvin tärkeää, kuten vaikka tämä iltakävely= yhteinen parisuhdeaika?
Eli koskeeko se parisuhteen kompromissi vain naista ja seksiä?
Ap
Ideaalitilanne parisuhteessa on varmaan sellainen, että tehdään yhdessä juttuja, jotka ovat molemmista mukavia ja sen vuoksi että molemmat haluavat niitä yhdessä tehdä, ilman odotusta siitä että ”saa” jotain muuta palkinnoksi, kun tekee tätä. Niitä juttuja sitten jotka eivät toisesta ole kivoja, on silti lupa harrastaa yksin. Toista saa toki houkutella mukaan uusiin juttuihin, ja jos nyt fiksu on, niin suostuu ainakin kokeilemaan.
Seksi ON mielestäni tietyssä mielessä erityistapaus, koska oletusarvo on, että sitä molemmat osapuolet tuntevat tarvitsevansa ja haluavat toisen kanssa harrastaa. Käytännössähän näin ei kyllä läheskään aina ole, vaan tämäkin palsta on siitä esimerkki. Jos halut ovat kovin eripariset, minusta oikea tapa ei ole käydä kauppaa seksikerroista. Oikea tapa pitemmän päälle ei ole myöskään suostua seksiin toisen vuoksi omien halujen vastaisesti (satunnaisesti on ihan ok mielestäni). Oikea tapa olisi keskustella asia läpi, vaikka ammattilaisen avulla, ja löytää sellainen tapa jolla suhde pystyy toimimaan. Jos sellaista tapaa ei löydy, niin ainakin itselleni sellainen suhde alkaisi olla loppusuoralla, toisen seksuaalisuutta ei voi eikä saa tukahduttaa.
No, nyt jos vertaa seksiä ja iltakävelyjä, niin eiväthän ne nyt oikeasti ole ihan verrannollisia asioita. Eriparisten iltakävelyhalujen vuoksi ei mennä terapiaan, kenenkään iltakävelytaipumusta ei tukahduteta sillä että toinen kieltäytyy niistä. Jos kauppaa haluaa välttämättä käydä, niin sitten oikeasti jollakin ”samanarvoisella” asialla, vaikka että käydään lenkillä ja katsotaan leffaa yhdessä sen jälkeen, tms. Toisen terveydestä huolehtiminen on tietysti myös hyvä peruste, mutta se viesti on aina vaikea saada menemään läpi toivotulla tavalla.
Tämä nyt vain minun mielipiteeni, siltä pohjalta, että 25 vuoden suhteessa ei ole koskaan tarvinnut käydä kauppaa asioista, seksiä riittää, on yhteistä tekemistä ja on omia harrastuksia. Minä olen onnellinen näin ja kuvittelen että moni muukin on tai voisi olla, mutta en aio tämän enempää lähteä saivartelemaan, että mutku ja kun ja siinäkin ketjussa sitä ja tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun se menisi meilläkin näin. Menisin kiljuen sinne lenkille. Mutta ei. Ämmä ei tajua, että aiheuttaa pihtaamisellaan vielä avioeron.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun se menisi meilläkin näin. Menisin kiljuen sinne lenkille. Mutta ei. Ämmä ei tajua, että aiheuttaa pihtaamisellaan vielä avioeron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun se menisi meilläkin näin. Menisin kiljuen sinne lenkille. Mutta ei. Ämmä ei tajua, että aiheuttaa pihtaamisellaan vielä avioeron.
Palsta aivan päreinä, uusi yritys..,
Jos tilanne on tuo, niin eikö kannattaisi nostaa kissa pöydälle heti eikä marinoitua omassa olossaan liian pitkään. En tarkoita uhkailua tyyliin että ero tulee jos en seksiä saa, koska sekin on kaupankäyntiä, vieläpä pahimman laatuista sellaista. Se tosiasia sinun pitää kuitenkin saada perille, että tällä tyylillä sinä et voi jatkaa, ja ratkaisu asiaan pitää löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi kauppatavarana parisuhteessa toimii aina!
Odottelinkin tämänlaisia kommentteja.
Voisitko selittää, miksi juuri seksi on sitten se, johon pitää suostua toisen mieliksi, vaikkei haluaisi, ja juuri sen asian vuoksi pitää käyttäytyä ajatellen sitä toista?
Miksi yhtälailla ei pidä missä tahansa muussakin asiassa, joka toiselle hyvin tärkeää, kuten vaikka tämä iltakävely= yhteinen parisuhdeaika?
Eli koskeeko se parisuhteen kompromissi vain naista ja seksiä?
Ap
Ideaalitilanne parisuhteessa on varmaan sellainen, että tehdään yhdessä juttuja, jotka ovat molemmista mukavia ja sen vuoksi että molemmat haluavat niitä yhdessä tehdä, ilman odotusta siitä että ”saa” jotain muuta palkinnoksi, kun tekee tätä. Niitä juttuja sitten jotka eivät toisesta ole kivoja, on silti lupa harrastaa yksin. Toista saa toki houkutella mukaan uusiin juttuihin, ja jos nyt fiksu on, niin suostuu ainakin kokeilemaan.
Seksi ON mielestäni tietyssä mielessä erityistapaus, koska oletusarvo on, että sitä molemmat osapuolet tuntevat tarvitsevansa ja haluavat toisen kanssa harrastaa. Käytännössähän näin ei kyllä läheskään aina ole, vaan tämäkin palsta on siitä esimerkki. Jos halut ovat kovin eripariset, minusta oikea tapa ei ole käydä kauppaa seksikerroista. Oikea tapa pitemmän päälle ei ole myöskään suostua seksiin toisen vuoksi omien halujen vastaisesti (satunnaisesti on ihan ok mielestäni). Oikea tapa olisi keskustella asia läpi, vaikka ammattilaisen avulla, ja löytää sellainen tapa jolla suhde pystyy toimimaan. Jos sellaista tapaa ei löydy, niin ainakin itselleni sellainen suhde alkaisi olla loppusuoralla, toisen seksuaalisuutta ei voi eikä saa tukahduttaa.
No, nyt jos vertaa seksiä ja iltakävelyjä, niin eiväthän ne nyt oikeasti ole ihan verrannollisia asioita. Eriparisten iltakävelyhalujen vuoksi ei mennä terapiaan, kenenkään iltakävelytaipumusta ei tukahduteta sillä että toinen kieltäytyy niistä. Jos kauppaa haluaa välttämättä käydä, niin sitten oikeasti jollakin ”samanarvoisella” asialla, vaikka että käydään lenkillä ja katsotaan leffaa yhdessä sen jälkeen, tms. Toisen terveydestä huolehtiminen on tietysti myös hyvä peruste, mutta se viesti on aina vaikea saada menemään läpi toivotulla tavalla.
Tämä nyt vain minun mielipiteeni, siltä pohjalta, että 25 vuoden suhteessa ei ole koskaan tarvinnut käydä kauppaa asioista, seksiä riittää, on yhteistä tekemistä ja on omia harrastuksia. Minä olen onnellinen näin ja kuvittelen että moni muukin on tai voisi olla, mutta en aio tämän enempää lähteä saivartelemaan, että mutku ja kun ja siinäkin ketjussa sitä ja tätä.
Ymmärrätkö, että tämä iltalenkkeily on paljon muutakin kuin lenkkeilyä, se olisi parisuhdeaikaa, jolloin nainen saisi mieheltään kaipaamaansa kahdenkeskistä huomiota.
Sinänsä mielestäni aivan verrannollinen oikea tarve seksin kanssa. Jos ei, niin miksi ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palsta aivan päreinä, uusi yritys..,
Jos tilanne on tuo, niin eikö kannattaisi nostaa kissa pöydälle heti eikä marinoitua omassa olossaan liian pitkään. En tarkoita uhkailua tyyliin että ero tulee jos en seksiä saa, koska sekin on kaupankäyntiä, vieläpä pahimman laatuista sellaista. Se tosiasia sinun pitää kuitenkin saada perille, että tällä tyylillä sinä et voi jatkaa, ja ratkaisu asiaan pitää löytää.
Mikä saa sinut olettamaan, ettei kissa olisi jo ollut pöydällä? Sitä on hierottu akan naamaankin, karvoineen kaikkineen. Ei mene päähän oppi. En jaksa enempää nostella kissaa, koska se on aikaa myöten osoittautunut turhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta aivan päreinä, uusi yritys..,
Jos tilanne on tuo, niin eikö kannattaisi nostaa kissa pöydälle heti eikä marinoitua omassa olossaan liian pitkään. En tarkoita uhkailua tyyliin että ero tulee jos en seksiä saa, koska sekin on kaupankäyntiä, vieläpä pahimman laatuista sellaista. Se tosiasia sinun pitää kuitenkin saada perille, että tällä tyylillä sinä et voi jatkaa, ja ratkaisu asiaan pitää löytää.
Mikä saa sinut olettamaan, ettei kissa olisi jo ollut pöydällä? Sitä on hierottu akan naamaankin, karvoineen kaikkineen. Ei mene päähän oppi. En jaksa enempää nostella kissaa, koska se on aikaa myöten osoittautunut turhaksi.
Se sai minut olettamaan, kun et ole vielä lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi kauppatavarana parisuhteessa toimii aina!
Odottelinkin tämänlaisia kommentteja.
Voisitko selittää, miksi juuri seksi on sitten se, johon pitää suostua toisen mieliksi, vaikkei haluaisi, ja juuri sen asian vuoksi pitää käyttäytyä ajatellen sitä toista?
Miksi yhtälailla ei pidä missä tahansa muussakin asiassa, joka toiselle hyvin tärkeää, kuten vaikka tämä iltakävely= yhteinen parisuhdeaika?
Eli koskeeko se parisuhteen kompromissi vain naista ja seksiä?
Ap
Ideaalitilanne parisuhteessa on varmaan sellainen, että tehdään yhdessä juttuja, jotka ovat molemmista mukavia ja sen vuoksi että molemmat haluavat niitä yhdessä tehdä, ilman odotusta siitä että ”saa” jotain muuta palkinnoksi, kun tekee tätä. Niitä juttuja sitten jotka eivät toisesta ole kivoja, on silti lupa harrastaa yksin. Toista saa toki houkutella mukaan uusiin juttuihin, ja jos nyt fiksu on, niin suostuu ainakin kokeilemaan.
Seksi ON mielestäni tietyssä mielessä erityistapaus, koska oletusarvo on, että sitä molemmat osapuolet tuntevat tarvitsevansa ja haluavat toisen kanssa harrastaa. Käytännössähän näin ei kyllä läheskään aina ole, vaan tämäkin palsta on siitä esimerkki. Jos halut ovat kovin eripariset, minusta oikea tapa ei ole käydä kauppaa seksikerroista. Oikea tapa pitemmän päälle ei ole myöskään suostua seksiin toisen vuoksi omien halujen vastaisesti (satunnaisesti on ihan ok mielestäni). Oikea tapa olisi keskustella asia läpi, vaikka ammattilaisen avulla, ja löytää sellainen tapa jolla suhde pystyy toimimaan. Jos sellaista tapaa ei löydy, niin ainakin itselleni sellainen suhde alkaisi olla loppusuoralla, toisen seksuaalisuutta ei voi eikä saa tukahduttaa.
No, nyt jos vertaa seksiä ja iltakävelyjä, niin eiväthän ne nyt oikeasti ole ihan verrannollisia asioita. Eriparisten iltakävelyhalujen vuoksi ei mennä terapiaan, kenenkään iltakävelytaipumusta ei tukahduteta sillä että toinen kieltäytyy niistä. Jos kauppaa haluaa välttämättä käydä, niin sitten oikeasti jollakin ”samanarvoisella” asialla, vaikka että käydään lenkillä ja katsotaan leffaa yhdessä sen jälkeen, tms. Toisen terveydestä huolehtiminen on tietysti myös hyvä peruste, mutta se viesti on aina vaikea saada menemään läpi toivotulla tavalla.
Tämä nyt vain minun mielipiteeni, siltä pohjalta, että 25 vuoden suhteessa ei ole koskaan tarvinnut käydä kauppaa asioista, seksiä riittää, on yhteistä tekemistä ja on omia harrastuksia. Minä olen onnellinen näin ja kuvittelen että moni muukin on tai voisi olla, mutta en aio tämän enempää lähteä saivartelemaan, että mutku ja kun ja siinäkin ketjussa sitä ja tätä.
Ymmärrätkö, että tämä iltalenkkeily on paljon muutakin kuin lenkkeilyä, se olisi parisuhdeaikaa, jolloin nainen saisi mieheltään kaipaamaansa kahdenkeskistä huomiota.
Sinänsä mielestäni aivan verrannollinen oikea tarve seksin kanssa. Jos ei, niin miksi ei?
Selitin sen jo, ja se on vain minun mielipiteeni, ja toimii meidän suhteessa. Kuten sanoin, en ala saivartelemaan sen enempää. Jokainen käyköön kauppaa omassa suhteessaan niin paljon kuin haluaa, minä tarjosin oman näkökulmani siihen rinnalle.
Luuletko, että tuolla tavalla ”ostettu” parisuhdehetki olisi jotenkin laatuaikaa? ”Ei kierretä sieltä Römpsäntien kautta nyt, että päästään paneen!” ”Mut jos saat lisäksi suikkaria minuutin, niin kierretäänkö sitten?” ”No ok stana, tän kerran. Mut ei mitään lipittelyä sitten!”
Mun mielestä on onnetonta, jos toinen ei halua iltakävelyn tapaista parisuhdeaikaa. Mun mielestä on myös onnetonta, jos toinen kärvistelee seksin puutteessa. Ja mun mielestä kaupankäynti näillä kahdella asialla tuottaisi vain kolmannen onnettomuuden aiheen suhteeseen. Suhde toimii hyvin silloin kun siinä tehdään asioita omasta ja yhteisestä halusta. Muunlaiset suhteet on mulle täysin käsittämätön asia.
Minusta tosi hyvä juttu, molemmat nuista on parisuhteen ”hoitamista” parhaimmillaan ja tekee ihmiselle hyvää!
Sekä seksi, että lenkkeily.
Kumpikin hyviä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi kauppatavarana parisuhteessa toimii aina!
Odottelinkin tämänlaisia kommentteja.
Voisitko selittää, miksi juuri seksi on sitten se, johon pitää suostua toisen mieliksi, vaikkei haluaisi, ja juuri sen asian vuoksi pitää käyttäytyä ajatellen sitä toista?
Miksi yhtälailla ei pidä missä tahansa muussakin asiassa, joka toiselle hyvin tärkeää, kuten vaikka tämä iltakävely= yhteinen parisuhdeaika?
Eli koskeeko se parisuhteen kompromissi vain naista ja seksiä?
Ap
Ideaalitilanne parisuhteessa on varmaan sellainen, että tehdään yhdessä juttuja, jotka ovat molemmista mukavia ja sen vuoksi että molemmat haluavat niitä yhdessä tehdä, ilman odotusta siitä että ”saa” jotain muuta palkinnoksi, kun tekee tätä. Niitä juttuja sitten jotka eivät toisesta ole kivoja, on silti lupa harrastaa yksin. Toista saa toki houkutella mukaan uusiin juttuihin, ja jos nyt fiksu on, niin suostuu ainakin kokeilemaan.
Seksi ON mielestäni tietyssä mielessä erityistapaus, koska oletusarvo on, että sitä molemmat osapuolet tuntevat tarvitsevansa ja haluavat toisen kanssa harrastaa. Käytännössähän näin ei kyllä läheskään aina ole, vaan tämäkin palsta on siitä esimerkki. Jos halut ovat kovin eripariset, minusta oikea tapa ei ole käydä kauppaa seksikerroista. Oikea tapa pitemmän päälle ei ole myöskään suostua seksiin toisen vuoksi omien halujen vastaisesti (satunnaisesti on ihan ok mielestäni). Oikea tapa olisi keskustella asia läpi, vaikka ammattilaisen avulla, ja löytää sellainen tapa jolla suhde pystyy toimimaan. Jos sellaista tapaa ei löydy, niin ainakin itselleni sellainen suhde alkaisi olla loppusuoralla, toisen seksuaalisuutta ei voi eikä saa tukahduttaa.
No, nyt jos vertaa seksiä ja iltakävelyjä, niin eiväthän ne nyt oikeasti ole ihan verrannollisia asioita. Eriparisten iltakävelyhalujen vuoksi ei mennä terapiaan, kenenkään iltakävelytaipumusta ei tukahduteta sillä että toinen kieltäytyy niistä. Jos kauppaa haluaa välttämättä käydä, niin sitten oikeasti jollakin ”samanarvoisella” asialla, vaikka että käydään lenkillä ja katsotaan leffaa yhdessä sen jälkeen, tms. Toisen terveydestä huolehtiminen on tietysti myös hyvä peruste, mutta se viesti on aina vaikea saada menemään läpi toivotulla tavalla.
Tämä nyt vain minun mielipiteeni, siltä pohjalta, että 25 vuoden suhteessa ei ole koskaan tarvinnut käydä kauppaa asioista, seksiä riittää, on yhteistä tekemistä ja on omia harrastuksia. Minä olen onnellinen näin ja kuvittelen että moni muukin on tai voisi olla, mutta en aio tämän enempää lähteä saivartelemaan, että mutku ja kun ja siinäkin ketjussa sitä ja tätä.
Ymmärrätkö, että tämä iltalenkkeily on paljon muutakin kuin lenkkeilyä, se olisi parisuhdeaikaa, jolloin nainen saisi mieheltään kaipaamaansa kahdenkeskistä huomiota.
Sinänsä mielestäni aivan verrannollinen oikea tarve seksin kanssa. Jos ei, niin miksi ei?
Jos mun vaimoni joskus ehdottaisi mitään seksivaihtokauppaa, niin tietäisin ettei hän enää himoitse minua. Sellainen seksikään ei maittaisi, joten ei tulisi kauppoja.
Samat mietteet kuin ylempänä.
Ei mitään mieltä rakastella jos nainen ei aidosti halua ja suostuu lähinnä kompromissin ja "palkinnon" myötä.
"Noniin käytiin lenkillä, makaan tässä niin hoida homma, nauti". Ei ehkä noin kärjistettyä ja tunne voi syttyä kesken homman naisellekkin mutta lähtöasetelma olisi minulle tympeä.
Kompromissit sopivat muihin elämän osa-alueisiin, ei seksiin.
Erinomainen idea, näin teillä paranee suhteen laatu monella tasolla, ja liikkuminen on terveelistäkin, sekä ulkona että makkarissa. Kannatan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi kauppatavarana parisuhteessa toimii aina!
Odottelinkin tämänlaisia kommentteja.
Voisitko selittää, miksi juuri seksi on sitten se, johon pitää suostua toisen mieliksi, vaikkei haluaisi, ja juuri sen asian vuoksi pitää käyttäytyä ajatellen sitä toista?
Miksi yhtälailla ei pidä missä tahansa muussakin asiassa, joka toiselle hyvin tärkeää, kuten vaikka tämä iltakävely= yhteinen parisuhdeaika?
Eli koskeeko se parisuhteen kompromissi vain naista ja seksiä?
Ap
Ideaalitilanne parisuhteessa on varmaan sellainen, että tehdään yhdessä juttuja, jotka ovat molemmista mukavia ja sen vuoksi että molemmat haluavat niitä yhdessä tehdä, ilman odotusta siitä että ”saa” jotain muuta palkinnoksi, kun tekee tätä. Niitä juttuja sitten jotka eivät toisesta ole kivoja, on silti lupa harrastaa yksin. Toista saa toki houkutella mukaan uusiin juttuihin, ja jos nyt fiksu on, niin suostuu ainakin kokeilemaan.
Seksi ON mielestäni tietyssä mielessä erityistapaus, koska oletusarvo on, että sitä molemmat osapuolet tuntevat tarvitsevansa ja haluavat toisen kanssa harrastaa. Käytännössähän näin ei kyllä läheskään aina ole, vaan tämäkin palsta on siitä esimerkki. Jos halut ovat kovin eripariset, minusta oikea tapa ei ole käydä kauppaa seksikerroista. Oikea tapa pitemmän päälle ei ole myöskään suostua seksiin toisen vuoksi omien halujen vastaisesti (satunnaisesti on ihan ok mielestäni). Oikea tapa olisi keskustella asia läpi, vaikka ammattilaisen avulla, ja löytää sellainen tapa jolla suhde pystyy toimimaan. Jos sellaista tapaa ei löydy, niin ainakin itselleni sellainen suhde alkaisi olla loppusuoralla, toisen seksuaalisuutta ei voi eikä saa tukahduttaa.
No, nyt jos vertaa seksiä ja iltakävelyjä, niin eiväthän ne nyt oikeasti ole ihan verrannollisia asioita. Eriparisten iltakävelyhalujen vuoksi ei mennä terapiaan, kenenkään iltakävelytaipumusta ei tukahduteta sillä että toinen kieltäytyy niistä. Jos kauppaa haluaa välttämättä käydä, niin sitten oikeasti jollakin ”samanarvoisella” asialla, vaikka että käydään lenkillä ja katsotaan leffaa yhdessä sen jälkeen, tms. Toisen terveydestä huolehtiminen on tietysti myös hyvä peruste, mutta se viesti on aina vaikea saada menemään läpi toivotulla tavalla.
Tämä nyt vain minun mielipiteeni, siltä pohjalta, että 25 vuoden suhteessa ei ole koskaan tarvinnut käydä kauppaa asioista, seksiä riittää, on yhteistä tekemistä ja on omia harrastuksia. Minä olen onnellinen näin ja kuvittelen että moni muukin on tai voisi olla, mutta en aio tämän enempää lähteä saivartelemaan, että mutku ja kun ja siinäkin ketjussa sitä ja tätä.
Ymmärrätkö, että tämä iltalenkkeily on paljon muutakin kuin lenkkeilyä, se olisi parisuhdeaikaa, jolloin nainen saisi mieheltään kaipaamaansa kahdenkeskistä huomiota.
Sinänsä mielestäni aivan verrannollinen oikea tarve seksin kanssa. Jos ei, niin miksi ei?
Selitin sen jo, ja se on vain minun mielipiteeni, ja toimii meidän suhteessa. Kuten sanoin, en ala saivartelemaan sen enempää. Jokainen käyköön kauppaa omassa suhteessaan niin paljon kuin haluaa, minä tarjosin oman näkökulmani siihen rinnalle.
Luuletko, että tuolla tavalla ”ostettu” parisuhdehetki olisi jotenkin laatuaikaa? ”Ei kierretä sieltä Römpsäntien kautta nyt, että päästään paneen!” ”Mut jos saat lisäksi suikkaria minuutin, niin kierretäänkö sitten?” ”No ok stana, tän kerran. Mut ei mitään lipittelyä sitten!”
Mun mielestä on onnetonta, jos toinen ei halua iltakävelyn tapaista parisuhdeaikaa. Mun mielestä on myös onnetonta, jos toinen kärvistelee seksin puutteessa. Ja mun mielestä kaupankäynti näillä kahdella asialla tuottaisi vain kolmannen onnettomuuden aiheen suhteeseen. Suhde toimii hyvin silloin kun siinä tehdään asioita omasta ja yhteisestä halusta. Muunlaiset suhteet on mulle täysin käsittämätön asia.
Kuulostaa sinun kuvaamana aika ikävältä, mutta se kertoo enemmän sinusta, kuin APsta.
Kaikki käy kaupankäyntiä suhteessaan, eivät vaan avoimesti, eivät suoraan. Eikä kaupankäynnin tarvitse olla mitään ikävää, mitä tekee vastentahtoisesti, vaan nimenomaan yhteisestä halusta.
Seksi kauppatavarana parisuhteessa toimii aina!