Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos avioliittosi kariutuisi, olisitko puilla paljailla?
24.07.2020 |
Olen eronnut tänä kesänä miehestäni, jolla on uusi nainen.
Rauha heidän ihanuudelleen.
Eestään löytää.
Meillä on omakotitalo Helsingissä.
Se ei ole täysin velaton, mutta suurimmaksi osaksi (n. 70%) minun, joten on itsestään selvää, että jään lasten kanssa tähän.
Ei olla erityisen rikkaita porhoja koskaan oltu, mutta olen tienannut paljon enemmän kuin ex.
Vahvan uranaisen mies löytää näköjään helposti uuden pikkusielun.
Kommentit (51)
Vastaus otsikkoon: olisin. Tota loppuhöpinää en ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä ja ei. Minulla on meistä paremmat tulot, mutta kyllä molempien palkat tarvitaan nykyisen elintason pyörittämiseksi eikä kummallakaan olisi varaa pitää taloa yksin.
Uuden pikkusielun sen entisen pikkusielun tilalle. Sitten se entinen pikkusielu tilittää täällä ja valehtelee olevansa vahva ja itsenäinen.
Kuulostatpa katkeralta. Se ei tee sinua onnelliseksi. Olet itse ollut naimisissa sen saman miehen kanssa, ja haluaisit näköjään olla edelleen, joten yhtä tyhmä sinä olet kuin se uusikin nainen, vai?
En koska kaikki omaisuus on 50/50 eika mihinkaan paase kasiksi ilman molempien allekirjoitusta.
Olen naimisissa jarkevan ulkomaalaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en olisi puilla paljailla. Omistamme 50/50 kaikesta, osuuteni on noin 400 000€.
Vierailija kirjoitti:
Ihme tilitys. Katkeruus paistaa niin että häikäisee. Taisi uusi nainen olla nätti ja nuori. Toisin kuin....
Ihmepä ihme.
Saatanpa olla katkera, kun minut jätettiin yllättäen kahdenkymmenenkuuden vuoden jälkeen.
En tiedä, miltä uusi näyttää, mutta tiedän kyllä kuinka hel-ve-tin hyvältä itse näytän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää vinoilla ap:lle, kun ero on tuore. Empatiaa vähän.
Mutta vastaus otsikon kysymykseen: en olisi. Muuttohässäköiden jälkeen olisin rikkaampi kuin nyt, sillä käytännössä tällä hetkellä elätän miestäni.
en. mikään oleellinen ei muuttuisi, ainoastaan jäisi säästöön vähän vähemmän rahaa kuin nykyisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt puille paljaille joutuisi, mutta asunto pitäisi kyllä todennäköisesti myydä. En usko että meistä kumpikaan kokisi tarpeelliseksi jäädä siihen yksinään enkä usko että kummallakaan olisi myöskään varaa ostaa toista ulos siitä. Mutta mulla on vakityö ja jonkun verran säästöjä, niin en nyt taloudelliseen ahdinkoon varmaan joutuisi.
Tämä jankuttaminen kanssanne on ihan turhaa ajanhukkaa.
Mut on jätetty ja hyvä niin, eikö totta?
Toivottavati teillä on asiat hyvin hanskassa, mikä 50/50 EI OLE.
Nyt ei tarvitse tapella, vaan toipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistaiseksi tulisin paljon paremmin taloudellisesti toimeen keskenään lasten kanssa, kuin nyt naimisissa ollessa. Toki joutuisin luopumaan omistusasunnosta ja muuttamaan joksikin aikaa vuokralle tai asoon, mutta opintojeni ajan saisin ilmaiset päivähoitomaksut (nyt maksamme täydet maksut) ja asumistuen. Laskin, että jos asumisesta tinkisin ja muuttaisin vuokralle kaksioon opintojeni ajaksi, jäisi minulle 1000 € asumiskulujen jälkeen enemmän käyttörahaa kuukaudessa. Toki joutuisin todennäköisti ostamaan auton, eli tulisi joitain menojakin lisää, mutta silti rahaa jäisi enemmän käyttöön kuin nyt. Eri asia sitten kun valmistun (olen alanvaihtaja) ja alkupalkkani ei todennäköisesti tule olemaan suuri, eikä töiden saamisesta tietenkään ole takeita. Mutta tuskin kuolisimme silloinkaan nälkään. Asunnon myynnin ja omien säästöjen jälkeen minulle jäisi säästöön noin 40 000 €, joten siinä olisi edes pieni hätävara "pahan päivän varalle", vaikkei sillä pitkälle pötkitäkään jos vaikka ei töitä löytyisi...
Oliko teillä avioehto? Jos talo jää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun neuvo on se että jatka elämääsi, niin hyvin kun vaan mahdollista. Yksikään mies ei ole sen arvoinen että katkeroidut loppuelämäksi. Minulle tehtiin samalla tavalla kun sinulle. Surin aikani ja rakastuin yllättäen nuorempaan mieheen. Ollaan oltu nyt 10 vuotta yhdessä, enkä vaihtaisi päivääkään pois. Ex-miehellä taas ei mene kovin hyvin.
En olisi. Meillä ei ole avioehtoa ja olemme velattomia. Lisäksi olen saanut suurehkon perinnön, josta puoliso on rajattu testamentilla pois. Puolisen milliä jäisi minulle omaisuutta, ostaisin jonkin kivan pienen kolmion kerrostalosta sillä itselleni. Lapsetkin ovat jo aikuisia.
No vuosi sitten erosin. Paremmin tulen toimeen nyt. Ex osti osuutensa yhteisestä talosta, minä ostin vastaavan kokoisen samalta alueelta. Hinta vaan puolet halvempi. Rahaa menee muutenkin vähemmän, esim ruokaan. Ei tarvitse maksaa puolia, vaikka ex söi paljon enemmän kuin minä. Tienaankin enemmän. Ja avioehto onneksi oli.
N35
Vierailija kirjoitti:
En koska kaikki omaisuus on 50/50 eika mihinkaan paase kasiksi ilman molempien allekirjoitusta.
Olen naimisissa jarkevan ulkomaalaisen kanssa.
Meillä taas velat 50/50 ja yksin asuessani en siitä 50% + muista kuluista selviäisi. Ulosottoon menisi.
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä avioehto? Jos talo jää sinulle.
Ei onneksi ole.
ap
En, mutta "avoeron" jälkeen tiedän, että kyllä se kirpaisee lompakossa kunnolla.
Alue: Aihe vapaa
Ihme tilitys. Katkeruus paistaa niin että häikäisee. Taisi uusi nainen olla nätti ja nuori. Toisin kuin....