Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jos avioliittosi kariutuisi, olisitko puilla paljailla?
24.07.2020 |
Olen eronnut tänä kesänä miehestäni, jolla on uusi nainen.
Rauha heidän ihanuudelleen.
Eestään löytää.
Meillä on omakotitalo Helsingissä.
Se ei ole täysin velaton, mutta suurimmaksi osaksi (n. 70%) minun, joten on itsestään selvää, että jään lasten kanssa tähän.
Ei olla erityisen rikkaita porhoja koskaan oltu, mutta olen tienannut paljon enemmän kuin ex.
Vahvan uranaisen mies löytää näköjään helposti uuden pikkusielun.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
No vuosi sitten erosin. Paremmin tulen toimeen nyt. Ex osti osuutensa yhteisestä talosta, minä ostin vastaavan kokoisen samalta alueelta. Hinta vaan puolet halvempi. Rahaa menee muutenkin vähemmän, esim ruokaan. Ei tarvitse maksaa puolia, vaikka ex söi paljon enemmän kuin minä. Tienaankin enemmän. Ja avioehto onneksi oli.
N35
Elatusmaksut pistetään säästöön, jos voidaan.
Ruokakulut tippuvat merkittävän paljon, kun ei tarvitse olla lihaa ja makkaraa grilliin.
Muutenkin olemme kasvissyöjiä lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä puilla paljailla olisi, koska on vakituinen työ ja ihan keskimääräiset tulot, mutta mies on koko 15-vuotisen yhdessäolomme ajan tienannut paljon enemmän ja maksanut myös menoja samassa suhteessa. Auto on hänen ja asunnosta yli puolet on hänen, lisäksi hänellä on aika paljon säästöjä ja mulla paljon vähemmän. Meillä ei ole avioehtoa, mutta jos avioero tulisi, haluaisin vain osuuteni talosta, en hänen rahoistaan tai autosta.
Eiköhän tässä ole paljon paremmin pärjätty ilman ylimääräistä kuluerää. Ei mies kuitenkaan sillä työmarkkinatuella ikinä mitään talouteen tuonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä avioehto? Jos talo jää sinulle.
Ei onneksi ole.
ap
Jos sinä omistat asunnosta enemmän ja olet ansainnut avioliiton aikana enemmän, niin eikö avioehto olisi sinun kannaltasi edullinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jäisi puille paljaille, mutta elintasosta pitäisi toki tinkiä. Olemme molemmat mieheni kanssa suht. hyvä- ja samantuloisia (minä tienaan tällä hetkellä joitakin satasia enemmän kuin mies) ja lisäksi meillä on sijoituksia. Jos ero tulisi niin kyllä edelleen rahat riittäisivät mutta ennemmin olisin käsi keskellä kämmentä monien talousasioiden kanssa. Esim. nuo sijoitusasiat mies hoitaa meillä kokonaan, en tajua niistä juuri hölkäsen pöläystä, vaikka puolet on nimissäni.
En olisi. Meillä on avioehto ja asumme minun ennen avioliittoa ostamassa asunnossa. Minulla on myös 4 kk puskuri säästöjä ja suuremmat tulot kuin miehelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisen omaisuuden myymisen/jakamisen jälkeen minulla olisi n. 100 000e rahaa ja velkainen auto. Pienet tulot joilla pitäisi pärjätä, ehkä pärjäisin. Rahalla pitäisi ostaa asunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme tilitys. Katkeruus paistaa niin että häikäisee. Taisi uusi nainen olla nätti ja nuori. Toisin kuin....
Ihmepä ihme.
Saatanpa olla katkera, kun minut jätettiin yllättäen kahdenkymmenenkuuden vuoden jälkeen.
En tiedä, miltä uusi näyttää, mutta tiedän kyllä kuinka hel-ve-tin hyvältä itse näytän.
ap
Kännivuodatusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Minulla on vakituinen ja hyväpalkkainen työ. Tienaan muutaman satasen enemmän kuin mieheni muutenkin. Asumme vuokralla, itsekseni muuttaisin pienempään asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme tilitys. Katkeruus paistaa niin että häikäisee. Taisi uusi nainen olla nätti ja nuori. Toisin kuin....
Ihmepä ihme.
Saatanpa olla katkera, kun minut jätettiin yllättäen kahdenkymmenenkuuden vuoden jälkeen.
En tiedä, miltä uusi näyttää, mutta tiedän kyllä kuinka hel-ve-tin hyvältä itse näytän.
ap
Miehesi löysi paremman, hänelle rakkaamman, enkä kyllä lainkaan ihmettele. Sitä ihmettelen, että hän kesti noin inhottavaa ihmistä noin kauan.
Onnea miehesi loppuelämään.
Ja vastaus, kun meille tuli ero, minulle jäi kaikki muu, paitsi mieheni vaatteet. Talo oli jo velaton, auto myös.
En käsitä miten vielä nykyäänkin niin moni nainen päästää itsensä vajoamaan siihen pisteeseen että on taloudellisesti riippuvainen miehestään. Työskennellään matalapalkka-alalla, jäädään pitkäksi aikaa kotiin lasten kanssa, maksetaan yksin lasten menot ja annetaan miehen pitää talo omissa nimissään sillä verukkeella että hän maksaa lainan yksin ja maksellaan itse sitten juoksevia menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi vaan mun ja lasten elintaso nousisi, mies on yrittäjä ja tällä hetkellä kaikki mitä firma tuottaa upotetaan takaisin firmaan, minä maksan käytännössä koko meidän perheen elämän ja asunto on kokonaan mun nimissä.
Kuulostaa siltä että Ap:n haava on aivan tuore ja todella kipeä. Minut on myös jätetty toisen takia ja ihan hirveältähän se tuntui. Olin todella sekaisin, enkä jälkeenpäin katsottuna missään nimessä toimisi siten kuin silloin, juuri jätettynä ja sydän särjettynä toimin. Laitoin mm. ihan hirveitä viestejä exälle ja käräytin viranomaisille yhden jutun. Aikaa se otti, mutta pääsin kuitenkin yli, ja nykyään silloin tällöin jopa huvittaa nuo tuon ajan sekoilut.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miten vielä nykyäänkin niin moni nainen päästää itsensä vajoamaan siihen pisteeseen että on taloudellisesti riippuvainen miehestään. Työskennellään matalapalkka-alalla, jäädään pitkäksi aikaa kotiin lasten kanssa, maksetaan yksin lasten menot ja annetaan miehen pitää talo omissa nimissään sillä verukkeella että hän maksaa lainan yksin ja maksellaan itse sitten juoksevia menoja.
Vai että ”moni”. Mistä niin päättelet? Eihän täälläkään ole yhtään sellaista vastausta. Toisaalta, jos avioehtoa ei ole, niin ihan sama kuka omistaa mitäkin. (Itse omistan kyllä puolet talosta, auto on miehen ja jos ero tulisi, niin en kyllä siitä mitään haluaisi).
En olisi. Jos ero sattuisi niin mies olisi, sillä talo on minun ja tienaan huomattavasti enemmän kuin mies. Minulla on myös muuta omaisuutta. Omaisuuteni olen suojannut avioehdolla.
En jäisi. Meillä on yhteisellä nimellä yli 100 neliöinen asunto, viattomana ja minulla on 100000 euroa rahaa talletettuna.
Ei mitään ongelmia taloudellisesti. Onneksi oli avioehto eikä tarvinnut jakaa perintömaita. Ne on nyt eläketurvani. Miehen kanssa meillä oli samansuuruiset palkat ja maksettiin kaikki kulut puoliksi. Huomasin heti, että ruokakulut pienenivät huomattavasti, kun syön nyt enemmän kasvisruokaa. Ennen tehtiin pitkiä kaukomatkoja ja nyt suosin enemmän lähimatkailua (tietty tänä vuonna peruin kaikki reissuni).
Ennen käytiin myös paljon ravintoloissa syömässä, ja nyt käyn vain ulkona silloin tällöin ystävien kanssa.
Miehen kanssa sitä rahaa tuli tuhlattua paljon enemmän ihan turhaankin.
Alue: Aihe vapaa
En jäänyt. Muutin omaan asuntooni takaisin.