Lue keskustelun säännöt.
"Oman onnensa sepät", jotka ei ole koskaan kohdanneet pettymyksiä
24.07.2020 |
Lopetin äskettäin lyhyehkön seurustelusuhteen miehen kanssa, joka on elänyt aika tasaista noususuhdanteista elämää koko ikänsä. Hyvä perhetausta, tutkinto, valmistumisen jälkeen suoraan töihin, ei vastoinkäymisiä työelämässä, ei koskaan mitään terveysongelmia, ei raskaita menetyksiä elämän aikana. Ajatusmaailmaltaan hän on todella kokoomuslainen ja ajattelee, että jokainen voi valita elämänsä suunnan ja saada kaiken, mitä haluaa. No, hän suorastaan sekosi menetettyään minut. Ei pysty ollenkaan käsittelemään ja kestämään sitä, että hän ei saakaan mitä haluaa. On yrittänyt taivutella minua takaisin kaikin keinoin. Osittain on mennyt jo häiriköinnin puolelle. En ole aiemmin kohdannut näin voimakasta reaktiota suhteen päättymiseen. Hän ei kertakaikkiaan hyväksy asiaa, vaikka ei edes ollut pitkästä suhteesta kyse.
Tutuista ihmisistä olen aiemminkin huomannut, että todella tasaista elämää eläneet saattavat romahtaa täysin, kun se ensimmäinen pettymys joskus tulee. Olenkohan aivan väärässä?
En tietenkään sano, että alamäet ja vastoinkäymiset automaattisesti tekevät kenestäkään parempaa. Mutta onko tuokaan sitten ihmiselle hyväksi, että on tottunut pelkkään supertasaiseen elämään ilman mitään alamäkiä? Ajatuksia?
Kommentit (16)
Pelottavan kuuloista tuo miesystäväsi käytös. Kokoomuksen joku nuorisopomo muutama vuosi sitten kilahti jollekin naiselle ja tappoi tämän. Toivotaan ettei sinulle käy mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ehkä hän on ennenkin kokenut sydänsuruja ja ne aikaisemmat tapaukset ovat jääneet käsittelemättä. Ehkä ei ole vain kertonut niistä sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea uskoa, että olisi olemassa ihmisiä, joilla ei olisi koskaan ollut vastoinkäymisiä.
Ei sellaisia olekaan, mutta ulospäin voi vaikuttaa siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea uskoa, että olisi olemassa ihmisiä, joilla ei olisi koskaan ollut vastoinkäymisiä.
Voi kuule. Kyllä näitä ainakin kolmekymppisistä vielä löytyy. Ei kaikille ole siihen ikään mennessä tapahtunut mitään kummempaa. Vanhemmiten paskaa tulee tuulettimeen kaikille, enemmän tai vähemmän.
Oikein sialle, asiatekstiä mammalta. Tämä tulee muuttamaan hänen näkemyksiään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuljetko lyhytaikaisista suhteista toiseen ja jätät kumppanin, jottet tulisi itse koskaan jätetyksi?
Mulla oli vuosia sitten tapailukuvio miehen kanssa, jolla oli tosi vauras tausta. Oli ihan kyvytön käsittelemään ristiriitatilannetta, ei ollut tarvinnut opetella sellaista ollenkaan. Tunnevammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun siasrukset on mm. tällasia, todella rasittavia:/ Noussut vähän päähän, kun p***asta lapsuudesta huolimatta onnistuivat itse nousemaan "menestyjiksi"(no edes siihen perus-ok elämään, jossa on töitä, oma asunto, lapsia jne.)toisin kuin minä. Ihan on omilla saavutuksilla kaikki hankittu ja mulla vaan asenneongelmia vaikka terveys mennyt, kiusaamista ollut lapsesta asti jne.
Mutta justhan Hesarissakin oli se artikkeli, miten huonosta lapsuudesta noustaan menestykseen valitettavan usein narsisismin avulla muita polkemalla jne.ja se tutkimutulos ei ainakaan minua yllättänyt kyllä yhtään! Vain muita alistamallahan tässä maailmassa näyttää menestys olevan mahdollista, jotkut eivät vaan tajua/halua tajuta sitä mukamas...
Tällaisia "kavereitakin"tullut pidettyä elämässään, nyt ovat kyllä jo onneksi ex-sellaisia. Jankkaavat yksisilmäisesti ja vahingoniloisesti mikset nyt tee sitä , tätä ja tuota, sillä he ja "kaikki muut"kin menestyivät ja ratkaisivat kaikki ongelmansa(joita heillä ei siis oiekasti edes ole siinä mittakaavassa kui nhällä, jolle jakelevat typeriä "neuvojaan"!).
Vierailija kirjoitti:
Kuljetko lyhytaikaisista suhteista toiseen ja jätät kumppanin, jottet tulisi itse koskaan jätetyksi?
Mistä sait tämän päähäsi? En todellakaan. Tämän suhteen näin parhaaksi lopettaa, koska meidän maailmankatsomuksemme olivat lopulta hyvin erilaiset. Oli meillä yhdistäviäkin tekijöitä, tietysti, mutta ne eivät nyt riittäneet.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kanssa tapailin aikoinaan keskituloista(?)miestä joka mm. tivasi olenko hakenut töitä, kun oli ntyöttömän tuolloin. No kuule en ole,en, odotan että mua tullaan vaan hakemaan kotoota töihin ihan hakematta minnekään itse, huoh...Pahinta on, kun nämä luulevat itseään empaattisiksi, heikomman puolustajiksi(jotkut kyllä ihan avoimestikin vihaavat ja halveksuvat, on sekin psykopatian alalaji olemassa kyllä)vaikka koko ajan "ohimennen"viskelevät sittne piikikkäitä, alentavia kommenttejaan sille heikompiosaiselle. Oksettavia narskuja ovat!
Ei se aina mene ollenkaan noin. Kyllä elämässä onnekkaissakin on monenlaisia luonteita. Seurustelin kerran miehen kanssa joka oli tuota tyyppiä eli hyvästä vauraasta kodista, älykäs ja pärjännyt kaikessa hyvin, heti opintojen jälkeen perustanut oman firman ja aika pian tullut miljonääriksi omalla työllään. Mutta: hän oli hyvin ajattelevainen ihminen silti. Arvoiltaan vihreä/vasemmistoon kallellaan (vanhempiensa kauhuksi). Ja tuntui että hänellä oli hyvän taustan takia puskuria kestää iskuja paljon enemmän kuin monella jo ennen vähän liikaa kärsineellä.
Omalla tavallaan meidän suhde loppui koska minä en kestänyt niin tasapainoista ihmistä. Tunsin itseni jatkuvasti surkeaksi ja negatiiviseksi, kun toinen oli niin kaikin puolin täydellinen. Niinpä aloin vaistomaisesti kiukuttelemaan ja yrittämään saada aikaan hänessä negatiivisuutta ja kielteisiä tunnereaktioita, mutta ei niitä tullut koskaan muuta paitsi sitten jossain vaiheessa rauhallinen ilmoitus, että hän on päätynyt siihen, ettei tällä suhteella ole tulevaisuutta. Että ei halua haaskata elämäänsä riitelemiseen hankalan ihmisen kanssa, joka selvästi itsekään ei ole onnellinen suhteessa. Joten hyvästit vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dan Koivulaakso, tuo Lianderssonin näppärä apulainen? 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea uskoa, että olisi olemassa ihmisiä, joilla ei olisi koskaan ollut vastoinkäymisiä.
Voi kuule. Kyllä näitä ainakin kolmekymppisistä vielä löytyy. Ei kaikille ole siihen ikään mennessä tapahtunut mitään kummempaa. Vanhemmiten paskaa tulee tuulettimeen kaikille, enemmän tai vähemmän.
Vaikka ei olisi ollutkaan isompia vastoinkäymisiä, ei se tarkoita että elämä olisi ollut helppoa ja onnellista. Jos on aina kokenut elämänsä tässä maailmassa tasaiseksi, silloin täytyy olla jo luonteeltaankin hyvin tasainen. Kun ongelmatonta aikaa tuskin kenenkään elämässä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun siasrukset on mm. tällasia, todella rasittavia:/ Noussut vähän päähän, kun p***asta lapsuudesta huolimatta onnistuivat itse nousemaan "menestyjiksi"(no edes siihen perus-ok elämään, jossa on töitä, oma asunto, lapsia jne.)toisin kuin minä. Ihan on omilla saavutuksilla kaikki hankittu ja mulla vaan asenneongelmia vaikka terveys mennyt, kiusaamista ollut lapsesta asti jne.
Mutta justhan Hesarissakin oli se artikkeli, miten huonosta lapsuudesta noustaan menestykseen valitettavan usein narsisismin avulla muita polkemalla jne.ja se tutkimutulos ei ainakaan minua yllättänyt kyllä yhtään! Vain muita alistamallahan tässä maailmassa näyttää menestys olevan mahdollista, jotkut eivät vaan tajua/halua tajuta sitä mukamas...
Tällaisia "kavereitakin"tullut pidettyä elämässään, nyt ovat kyllä jo onneksi ex-sellaisia. Jankkaavat yksisilmäisesti ja vahingoniloisesti mikset nyt tee sitä , tätä ja tuota, sillä he ja "kaikki muut"kin menestyivät ja ratkaisivat kaikki ongelmansa(joita heillä ei siis oiekasti edes ole siinä mittakaavassa kui nhällä, jolle jakelevat typeriä "neuvojaan"!).
Ootko varma että oli HS? Kuulostaa enemään joltain vassareiden puoluepropagandalta... Miksei voisi menestyä elämässään muita polkematta?
Vähän vaikea uskoa, että olisi olemassa ihmisiä, joilla ei olisi koskaan ollut vastoinkäymisiä.