Lue keskustelun säännöt.
Isä problem
22.07.2020 |
Olen kertonut aiemminkin osan.
Vuosia sitten kyllästyin ainaiseen känniraivoamiseen ja laitoin välit lähes kokonaan poikki. Taustalla on sellaista hommaa, että isä osti sata vuotta sitten sisarukselle auton. Väitti taannoin sen olevan omissa nimissään, mene ja tiedä. Ei se mikään hieno auto ole, ihan perus pieni vain, mutta kyllähän se maksoi jonkin verran rahaa.
Sisarus on saanut aina paljon enemmän kuin minä, vaikka on feikki ihminen ja kumartelee ihmisiä, joista hyötyy myöhemmin. Isä on tällainen, koska häneltä tulee perintöä aikanaan.
Isä on sanonut, että sisarus tulee saamaan enemmän perintöä, koska minä en ole koskaan yhteyksissä. Niin, miksiköhän. Tämä on myös katkeroittanut minut etukäteen ja olen ottanut yhä enemmän etäisyyttä sisarukseen. Joka tapauksessa isoja riitoja on tiedossa ennemmin tai myöhemmin.
Noh isä kuitenkin onnittelee minua synttäreinä (ihme että edes muistaa), ja laittaa aina jotain piilokuittailua välirikosta. Ikinä ei muuta käytöstään enkä jaksa enää sitä ihmeellistä raivoamista ja syyttelyä milloin mistäkin.
En enää tiedä pitäisikö vastata noihin onnitteluviesteihin, emme kuitenkaan tule ikinä saamaan välejämme kuntoon. Ihan liikaa on tapahtunut ja minä olen usein jopa epäillyt, etten todellakaan ollut toivottu lapsi ja että se olisi iso osa tätä kaikkea pskaa.
Vastaisitko itse tässä tilanteessa?
Kommentit (13)
Vastaa, ihmiset muuttuvat, käyttäkää jäljellä oleva aika johonkin muuhun kun menneiden miettimiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu 50% lapsista on vahinkoja, joten aika varmasti sinäkin olet jos sinulla oli jo useampi kuin kaksi isompaa sisarusta. Jos vain yksi niin olit kuule varmaan ehkä toivottu. Helvetin katkera kyllä, valehtelet jos kiistät. Koitapa työstää.
Vierailija kirjoitti:
Reilu 50% lapsista on vahinkoja, joten aika varmasti sinäkin olet jos sinulla oli jo useampi kuin kaksi isompaa sisarusta. Jos vain yksi niin olit kuule varmaan ehkä toivottu. Helvetin katkera kyllä, valehtelet jos kiistät. Koitapa työstää.
🤣🤣 No totta hemmetissä olen katkera, mitä ihmettä luulit? Meitä on kaksi, minä ja sisarus.
Vierailija kirjoitti:
Vastaa, ihmiset muuttuvat, käyttäkää jäljellä oleva aika johonkin muuhun kun menneiden miettimiseen...
Känniraivoaminen pysyy silti vuodesta toiseen.
En edes ymmärrä mistä se ihme rage johtuu, kun vanhemmat ovat eronneet ikuisuus sitten ja kaiken pitäisi olla jo hyvin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilu 50% lapsista on vahinkoja, joten aika varmasti sinäkin olet jos sinulla oli jo useampi kuin kaksi isompaa sisarusta. Jos vain yksi niin olit kuule varmaan ehkä toivottu. Helvetin katkera kyllä, valehtelet jos kiistät. Koitapa työstää.
🤣🤣 No totta hemmetissä olen katkera, mitä ihmettä luulit? Meitä on kaksi, minä ja sisarus.
No miksipä et olisi ollut toivottu. Nyt se isäsi varmaan toivoisi, ettet olisi niin vihainen kaikille. Myös anteeksi antaminen on rakkautta ja sinä et sitten osaa rakastaa. Itse olit aina oikeassa eikä sinulla ollut ongelmiin osaa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se katsos on yksinäinen ja ikävä pääsee humalassa pintaan ja purkautuu raivona. Koittaisit edes ymmärtää, mutta ei.. minä minä minua on kohdeltu aina väärin ja sisarus on saanut aina kaiken eikä kokenut mitään vääryyttä hän yhyy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilu 50% lapsista on vahinkoja, joten aika varmasti sinäkin olet jos sinulla oli jo useampi kuin kaksi isompaa sisarusta. Jos vain yksi niin olit kuule varmaan ehkä toivottu. Helvetin katkera kyllä, valehtelet jos kiistät. Koitapa työstää.
🤣🤣 No totta hemmetissä olen katkera, mitä ihmettä luulit? Meitä on kaksi, minä ja sisarus.
Minkä ikäisiä olette? Oletko nainen vai mies? Voimia sulle, ei oo helppoa tuollainen elämä, kun ihminen joka pitäisi olla turvana ei sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani isäsi käytöksestä. En osaa sanoa mitään oikeaa vastausta tai ratkaisua, mutta muista, että jos toinen ihminen aiheuttaa sinulle pahaa, sinun ei tarvitse päästää häntä elämääsi vaikka olisi kuinka sukua. Voit valita ympärillesi ne ihmiset kenen seurassa on hyvä olla.
Perintöasioissa riitoja varmasti syntyy herkästi, mutta jospa asennoidut niihin niin, että otat lakiosasi ja annat asioiden olla. Silloin minimoit stressin, jonka tilanne aiheuttaa ja jopa mahdollisen masennuksen. Oma hyvinvointi on paljon tärkeämpi kuin ne perintörahat. Sukulaisten kanssa ei kannata riidellä mutta jos he eivät ole välittämisen arvoisia, jätä arvoonsa.
Itse vastaisin isälleni asiallisiin viesteihin ja epäasiallisiin jättäisin vastaamatta. Isäsi vaikuttaa luonnehäiriöiseltä ihmisiltä, älä tuhlaa energiaasi siihen että yrittäisit muuttaa häntä. Todennäköisesti tulisit vain pettymään.
Minullakin on vaikea isäsuhde enkä tiedä, olisinko tekemisissä jos hän ei olisi ihana vaari lapsilleni. Sitä tuntee helposti syyllisyyttä siitä (ja tulee myös syyllistetyksi) jos on huonot välit sukulaisten kanssa. Sen ei pitäisi antaa vaikuttaa mutta vaikeaa se toki on.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani isäsi käytöksestä. En osaa sanoa mitään oikeaa vastausta tai ratkaisua, mutta muista, että jos toinen ihminen aiheuttaa sinulle pahaa, sinun ei tarvitse päästää häntä elämääsi vaikka olisi kuinka sukua. Voit valita ympärillesi ne ihmiset kenen seurassa on hyvä olla.
Perintöasioissa riitoja varmasti syntyy herkästi, mutta jospa asennoidut niihin niin, että otat lakiosasi ja annat asioiden olla. Silloin minimoit stressin, jonka tilanne aiheuttaa ja jopa mahdollisen masennuksen. Oma hyvinvointi on paljon tärkeämpi kuin ne perintörahat. Sukulaisten kanssa ei kannata riidellä mutta jos he eivät ole välittämisen arvoisia, jätä arvoonsa.
Itse vastaisin isälleni asiallisiin viesteihin ja epäasiallisiin jättäisin vastaamatta. Isäsi vaikuttaa luonnehäiriöiseltä ihmisiltä, älä tuhlaa energiaasi siihen että yrittäisit muuttaa häntä. Todennäköisesti tulisit vain pettymään.
Minullakin on vaikea isäsuhde enkä tiedä, olisinko tekemisissä jos hän ei olisi ihana vaari lapsilleni. Sitä tuntee helposti syyllisyyttä siitä (ja tulee myös syyllistetyksi) jos on huonot välit sukulaisten kanssa. Sen ei pitäisi antaa vaikuttaa mutta vaikeaa se toki on.
Se siinä onkin, kun ei ikinä tiedä mihin se vastaaminen yhteen viestiin johtaa. En jaksaisi aina uudestaan ja uudestaan sitä känniragea. Minulla on masennus- ja ahdistustaipumusta, nyt olen lääkityksellä, mutta en varsinaisesti näistä syistä. Toki lääkkeet pitävät mieleni aisoissa kaikin tavoin, myös asioissa joita varten niitä ei ole määrätty.
Välillä mietin, että mitä jos en vain kestä sitä perinnönjakoa joskus. Sitä vihan määrää, kun sisarus saa TAAS 'kaiken' ja minä vain sen mikä on pakko jakaa minulle.
Saimme sisaruksen kanssa iässä X vanhan perinnön vuosien takaa. Olimme alaikäisiä henkilön kuollessa.
Minua kauhistutti ja kauhistuttaa edelleen ajatus siitä, että jos minä kupsahdan nuorena, niin SISARUS PERII MINUT. En kestä sitä ajatusta, että hän hyötyy ensin feikkaamalla heille, joista on hyötyä, ja sitten minunkin kuolemani toisi hänelle vain lisää ja lisää rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani isäsi käytöksestä. En osaa sanoa mitään oikeaa vastausta tai ratkaisua, mutta muista, että jos toinen ihminen aiheuttaa sinulle pahaa, sinun ei tarvitse päästää häntä elämääsi vaikka olisi kuinka sukua. Voit valita ympärillesi ne ihmiset kenen seurassa on hyvä olla.
Perintöasioissa riitoja varmasti syntyy herkästi, mutta jospa asennoidut niihin niin, että otat lakiosasi ja annat asioiden olla. Silloin minimoit stressin, jonka tilanne aiheuttaa ja jopa mahdollisen masennuksen. Oma hyvinvointi on paljon tärkeämpi kuin ne perintörahat. Sukulaisten kanssa ei kannata riidellä mutta jos he eivät ole välittämisen arvoisia, jätä arvoonsa.
Itse vastaisin isälleni asiallisiin viesteihin ja epäasiallisiin jättäisin vastaamatta. Isäsi vaikuttaa luonnehäiriöiseltä ihmisiltä, älä tuhlaa energiaasi siihen että yrittäisit muuttaa häntä. Todennäköisesti tulisit vain pettymään.
Minullakin on vaikea isäsuhde enkä tiedä, olisinko tekemisissä jos hän ei olisi ihana vaari lapsilleni. Sitä tuntee helposti syyllisyyttä siitä (ja tulee myös syyllistetyksi) jos on huonot välit sukulaisten kanssa. Sen ei pitäisi antaa vaikuttaa mutta vaikeaa se toki on.
Se siinä onkin, kun ei ikinä tiedä mihin se vastaaminen yhteen viestiin johtaa. En jaksaisi aina uudestaan ja uudestaan sitä känniragea. Minulla on masennus- ja ahdistustaipumusta, nyt olen lääkityksellä, mutta en varsinaisesti näistä syistä. Toki lääkkeet pitävät mieleni aisoissa kaikin tavoin, myös asioissa joita varten niitä ei ole määrätty.
Välillä mietin, että mitä jos en vain kestä sitä perinnönjakoa joskus. Sitä vihan määrää, kun sisarus saa TAAS 'kaiken' ja minä vain sen mikä on pakko jakaa minulle.
Saimme sisaruksen kanssa iässä X vanhan perinnön vuosien takaa. Olimme alaikäisiä henkilön kuollessa.
Minua kauhistutti ja kauhistuttaa edelleen ajatus siitä, että jos minä kupsahdan nuorena, niin SISARUS PERII MINUT. En kestä sitä ajatusta, että hän hyötyy ensin feikkaamalla heille, joista on hyötyä, ja sitten minunkin kuolemani toisi hänelle vain lisää ja lisää rahaa.
Pistä siskosi kylmäksi, niin ei tarvi miettiä moisia.
Mene hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani isäsi käytöksestä. En osaa sanoa mitään oikeaa vastausta tai ratkaisua, mutta muista, että jos toinen ihminen aiheuttaa sinulle pahaa, sinun ei tarvitse päästää häntä elämääsi vaikka olisi kuinka sukua. Voit valita ympärillesi ne ihmiset kenen seurassa on hyvä olla.
Perintöasioissa riitoja varmasti syntyy herkästi, mutta jospa asennoidut niihin niin, että otat lakiosasi ja annat asioiden olla. Silloin minimoit stressin, jonka tilanne aiheuttaa ja jopa mahdollisen masennuksen. Oma hyvinvointi on paljon tärkeämpi kuin ne perintörahat. Sukulaisten kanssa ei kannata riidellä mutta jos he eivät ole välittämisen arvoisia, jätä arvoonsa.
Itse vastaisin isälleni asiallisiin viesteihin ja epäasiallisiin jättäisin vastaamatta. Isäsi vaikuttaa luonnehäiriöiseltä ihmisiltä, älä tuhlaa energiaasi siihen että yrittäisit muuttaa häntä. Todennäköisesti tulisit vain pettymään.
Minullakin on vaikea isäsuhde enkä tiedä, olisinko tekemisissä jos hän ei olisi ihana vaari lapsilleni. Sitä tuntee helposti syyllisyyttä siitä (ja tulee myös syyllistetyksi) jos on huonot välit sukulaisten kanssa. Sen ei pitäisi antaa vaikuttaa mutta vaikeaa se toki on.
Se siinä onkin, kun ei ikinä tiedä mihin se vastaaminen yhteen viestiin johtaa. En jaksaisi aina uudestaan ja uudestaan sitä känniragea. Minulla on masennus- ja ahdistustaipumusta, nyt olen lääkityksellä, mutta en varsinaisesti näistä syistä. Toki lääkkeet pitävät mieleni aisoissa kaikin tavoin, myös asioissa joita varten niitä ei ole määrätty.
Välillä mietin, että mitä jos en vain kestä sitä perinnönjakoa joskus. Sitä vihan määrää, kun sisarus saa TAAS 'kaiken' ja minä vain sen mikä on pakko jakaa minulle.
Saimme sisaruksen kanssa iässä X vanhan perinnön vuosien takaa. Olimme alaikäisiä henkilön kuollessa.
Minua kauhistutti ja kauhistuttaa edelleen ajatus siitä, että jos minä kupsahdan nuorena, niin SISARUS PERII MINUT. En kestä sitä ajatusta, että hän hyötyy ensin feikkaamalla heille, joista on hyötyä, ja sitten minunkin kuolemani toisi hänelle vain lisää ja lisää rahaa.
Et toki voi etukäteen tietää, miten perinnönjako tulee menemään, mutta voit etukäteen koittaa yrittää päättää, että et anna sen lyhistää itseäsi. Isäsi, sisaruksesi tai perintö eivät ole sen arvoisia, että romahdat. Älä osallistu perukirjan tekoon äläkä nää vaivaa asioiden järjestelyyn. Ilmoita tilinumerosi ja että sinne voi perintöosuuden maksaa. Onko isälläsi kiinteää omaisuutta, asuntoa, kesämökkiä ym. jotka pitää saada myytyä?
Isälläsi varmaan on sitten testamentti? Tee itsekin oma testamentti ja testamentoi omaisuutesi vaikka hyväntekeväisyyteen. Älä anna sukuriitojen lyhistää itseäsi, ne eivät ole sen arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Oletko nainen vai mies?
Mitä merkitystä ap:n tai sisaruksensa sukupuolella? Olisiko tilanne ok, jos ap mies ja siskoa suositaan vai mahdollisesti jos molemmat samaasukupoulta tai ap nainen ja veljeä lellitään?
Itsellä välit olleet poikki ihmiseen joka minut siitti yli 20 vuotta. Kerran laitoin hänelle meiliä, että voi lopettaa kännissä äidilleni soittelemisen ja välirikosta syyllistämisen.
Up