Missä päin Suomea ei sanota kaunista sanaa mistään?

Väkeä että huh huh. Toinen läpimätä alue on kanta-häme.

ja omaa omaisuutta.

On varmaan tuon perheen yksilöllinen ominaisuus, tosin kateus on yleistä tuolla päin kuten kai koko Suomessa, mutta kyllä meillä ainakin kehuttiin ja puhuttiin kauniisti P-Karjalassa. Tosin minun vanhempieni suku on rajantakaisesta Karjalasta, siis ihan oikeita karjalaisia, ei savolaista sukua, jota kaiketi suurinosa esim. P-Karjalasta nykypäivänä edustaa.

niin, että ensin kehutaan ja sivulauseessa sitten mitätöidään kaikki. Esim. "Kyllä se tuo naapurin likka on kaunis, mutta tyhmä kuin saapas!"

siis ainakin tuolta idän karjalasta (Terijoelta ym.) tulleet.



Sanoisin, että Hämeestä (anoppi) ja savosta tulleet eivät kaunista sanaa suustaan saa... :(

kolmen kova kärki

kuului ettei mitään saanut kehua, ettei paha silmä iskenyt (tai itse asiassa kehuminen saattoi olla merkki siitä että tieten tahtoem kutsui sitä pahaan silmää paikalle).



Tätä tapaa vielä tietyissä vanhoissa karjalaissa, ainakin omissa Laatokan karjalaisissa vanhoissa sukulaisissani.

Etelä-Karjalasta olen minä eikä täälläkään kehuja kuule...

Miten on opittu, sitä tapaa jatketaan.

Henkilön persoona vaikuttaa paljon.

Mun oma sukuni on äidin puolelta Hämeestä ja isän Karjalasta ja mieheni suvut Kymenlaaksosta ja Savosta.

Ja kumpikaan suku ei sano koskaan mitään mistään.

Minun sukuni ei esim. koskaan onnittele raskaudesta tai vauvasta tai kehu meitä mistään koskaan.

Samoin on mieheni suku.

Molemmissa suvuissa on takana montakin asiaa jotka vaikuttavat tähän. Yksi on jäänyt isättömäksi lapsena, yksi on hieman mielenterveysongelmainen, on alkoholismia.

Ennenkaikkea voisi tiivistää, että varmasti sosiaalisissa suhteissa on paljon ongelmia.



Tämä kaikki on varmasti osallisena siihen, että itse en kovinkaan avoimesti näytä tunteitani tai kerro omista asioistani. Sentään oman perheen sisällä näytämme tunteemme ja kehumme toisiamme. Toisin kun minua ei lapsena ole koskaan kehuttu missään.

Toivottavasti omat lapseni oppivat vähän sosiaalisimmiksi.

Taannoin oli eräs tutkimus, jonka mukaan stadilaiset ovat Suomen ystävällisempiä.

kainuulaiset ja koillismaalaiset. Jopa Oulunseudulla ja pohjanmaallakin kehutaan enemmän.

Ainakin sielläpäin missä äitini on kotoisin ja mummo asuu, niin kehuvat vuolaasti kaikkea. Tosin eivät tarkoiteta sitä. Kehutaan ja mielistellään ja teeskennellään. Kaikki pitää osata lukea rivien välistä. Mitään ei sanota suoraan. Juorutaan ja puhutaan negatiiviseen sävyyn niistä jotka ei ole paikalla. Kasvotusten ollaan niin mielinkielin, mutta selän takana puhutaan paskaa minkä keritään. Ovat kamalan auttavaisia, mutta sekin on ihmeellistä uhrautuvaisuutta. Kilpaillaan siitä kuka uhrautuu eniten toisten puolesta.

Täytyy myöntää, että äitini ja mummoni on negatiivisia. Mummoni saa suorastaan voimaa negatiivisuudestaan ja itse säälissä märehtimisestä. Sanoo aina, että ollaan kovan onnen sukua. Savossa ja karjalassa pidetään toisista huolta, jos muuten ovatkin puheiltaan ilkeitä toisilleen.



Isäni on kotoisin pohjois pohjanmaalta. Hänen suku on tuppisuita. En ole kuullut niiden kehuvan mitään maisemia tai laukovan kohteliasuuksia toisille.

Kun kehuvat tarkoittavat sitä. Isänisä kehui minua paljon, mutta hän pitikin minusta kovasti, koska olen eka lapsenlapsi ja kiltti tyttö.

Ruotsinkieliset valittavat koko ajan kovaan ääneen kun heitä syrjitään kovasti, kaikessa. Ja kukaan ei anna tarpeeksi hyvää palvelua ruotsinkielellä jne... Mut annas olla kun meet ruotsinkieliselle paikkakunnalle suomenkielisenä. Saatko palvelua omalla äidinkielelläsi? Pitäisikö 5 miljoonan suomenkielisen ylläpitää ruotsinkieltä 300 tuhannen ruotsinkielisen takia? Jos hekään ei kauheasti vaivaannu yrittää auttaa edes huonolla suomenkielellä???

Minun appivanhempani ovat idästä, eivätkä ole 27 vuoteen keksineet mitään positiivista sanottavaa, ja samanlaisia on koko muu suku.

Mistähän johtuu, että aina, kun on näitä samankaltaisia keskusteluja niin kaikista voimakkaiten hyökätään aina p-karjalan ja yleensäkin itä-suomen kimppuun? Sekä sotketaan pohjois-karjala, etelä-karjala ja savo toisiinsa.



P-karjalaan paluu muuton tehneenä ja kymmeniä vuotta Hämeessä asuneena yllätyin iloisesti p-karjalaisten avoimuudesta, puheliaisuudesta ja auttavaisuudesta. En minä ainakaan osaa tuota ap:n ominaisuutta suoraan itä-suomeen liittää. Toki täällä noita kiittämättömiä ja tuppisuita ihmisiä löytyy siinnä missä muualtakaan.



Eiköhän tuo kiittämättömyys ja negatiivisuus ole ihan yleis suomalainen ilmiö.

Nykyään ihmiset muuttavat niin paljon paikkakunnalta toiselle.

Ei minulla ole ketään tuttua/sukulaista joka kommentoisi vain negatiivisesti, kyllä kaikki on osanneet sano myös nätisti. Ja sukulaisia/tuttavia on niin Karjalasta (Viipuri), P-karjalasta, Lapista, Helsingistä, E- ja P-Pohjanmaalta ja savosta. Ja myös suomenruotsalaisia.



Veikkaan että enemmän on kiinni persoonasta, sekä sanojan että kuulijan. Jotkut nyt vana on perusnegatiivia, kateellisia tms. ja toiset ottaa kaiken aina itseensä niin pahasti kuin mahdollista.

Sen sijaan just Satakunta ja siitä pohjoiseen Ouluun asti on tätä jäykkää seutua, jossa ei toiselle sanota mitään kivaa vaan olla töksäyttelijöitä.

Kertokaa minulle, missä päin maailmaa ihmiset nauravat tai hymyilevät yksinään koko ajan?



Olen matkustellut "kaikki" maailman suurkaupungit, eikä sielläkään kukaan hymyile toisilleen metrossa. Ellei ole se kaupungin kylähullu.



Ja kun matkaan Suomenmaassa, niin ihan samanlaisia ilmeitä on joka paikassa.

Tasaisia luonteita kun ovat aina vihaisia. Todella ykstotista ja tylyä.