on tää yksinäisyys ja rakkaudettomuus kauheaa parikymppisenä
tässä iässä kuulus rakastua ja nauttii elämästä
yksin yksiössä itken
Kommentit (12)
Tinderistä saat ehtaa kullia yksiöösi, pariutuminen on kolmekymppisille naisille kun kaikki on koettu
Nuori olet vielä. Ei mitään hätää, rakkaus voi yllättää jo huomenna 😊
Lähde ulos sieltä yksiöstä. Nyt on kesä.
Niin minäkin löysin rakkautta elämään.
Yhtä surullista se yksinäisyys on 50-vuotiaallakin.
Miten yksinäiset saatte sunnuntait kulumaan?
Itse olen kyllä tyytyväinen, että olin juuri nuo vuodet kahden kympin ympärillä sinkku. Pystyi valitsemaan opiskelupaikan vapaasti ja muutenkin keskittyä vain itseensä silloin kun muutti pois kotoa. En tiedä olisiko ulkomaanharjoitteluun lähtemiseen vaikuttanut parisuhde silloin, lähdin nyt kuitenkin.
Kun mä olin vielä sinkku, olin aina menossa. Kävin kahviloissa, ravintoloissa, tai vietin päivän rannalla kirjan ja termarin kanssa, usein yksin. Kävin kavereiden kanssa lenkillä, salilla, leffassa, illanvietoissa, milloin missäkin. Kävin töissä ja opiskelin. Kävin tindertreffeillä. Hoidin kummipoikaa. Vietin ihan mukavaa elämää ja yritin aina olla paljon menossa että en olisi yksinäinen. Enkä juuri ollutkaan.
Pahinta oli kun oli sairaana ja piti itse raahautua kauppaan ja huolehtia itsestään. Mutta kyllä selvisin monta vuotta ihan hyvin yksinkin. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Kun mä olin vielä sinkku, olin aina menossa. Kävin kahviloissa, ravintoloissa, tai vietin päivän rannalla kirjan ja termarin kanssa, usein yksin. Kävin kavereiden kanssa lenkillä, salilla, leffassa, illanvietoissa, milloin missäkin. Kävin töissä ja opiskelin. Kävin tindertreffeillä. Hoidin kummipoikaa. Vietin ihan mukavaa elämää ja yritin aina olla paljon menossa että en olisi yksinäinen. Enkä juuri ollutkaan.
Pahinta oli kun oli sairaana ja piti itse raahautua kauppaan ja huolehtia itsestään. Mutta kyllä selvisin monta vuotta ihan hyvin yksinkin. Tsemppiä.
No just. Kaikillapa ei ole varaa ravata kahviloissa tai ravintoloissa, ei ole kummilapsia, ei ole kavereita, treffeillekään ei pääse. Mitäpäs sitten?
Aika ylimielinen ja etuoikeutettu asenne sinulla.
Miksi istut yksin kotona?
Jos ahdistaa, niin mene terapiaan. Jos ei ole rahaa, niin soita valtakunnalliseen kriisipuhelimeen:
https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-keskusteluapua-numeross…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mä olin vielä sinkku, olin aina menossa. Kävin kahviloissa, ravintoloissa, tai vietin päivän rannalla kirjan ja termarin kanssa, usein yksin. Kävin kavereiden kanssa lenkillä, salilla, leffassa, illanvietoissa, milloin missäkin. Kävin töissä ja opiskelin. Kävin tindertreffeillä. Hoidin kummipoikaa. Vietin ihan mukavaa elämää ja yritin aina olla paljon menossa että en olisi yksinäinen. Enkä juuri ollutkaan.
Pahinta oli kun oli sairaana ja piti itse raahautua kauppaan ja huolehtia itsestään. Mutta kyllä selvisin monta vuotta ihan hyvin yksinkin. Tsemppiä.
No just. Kaikillapa ei ole varaa ravata kahviloissa tai ravintoloissa, ei ole kummilapsia, ei ole kavereita, treffeillekään ei pääse. Mitäpäs sitten?
Aika ylimielinen ja etuoikeutettu asenne sinulla.
Ehkä tuo sinun asenteesi selittää yksinäisyyttäsi...
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä tyytyväinen, että olin juuri nuo vuodet kahden kympin ympärillä sinkku. Pystyi valitsemaan opiskelupaikan vapaasti ja muutenkin keskittyä vain itseensä silloin kun muutti pois kotoa. En tiedä olisiko ulkomaanharjoitteluun lähtemiseen vaikuttanut parisuhde silloin, lähdin nyt kuitenkin.
Minäkin nauin ja iloutsen sinkkuudestani, ainakin enimmäkseen. Mutta sinkkuuteni ei onneksi -ei ainakaan toistaiseksi- ole johtanut tai "tuominnut" minua yksinäisyyteen; joka taas vaikuttaa Ap.a, paremman termin puuttuessa: riivaavan. Yksinäisyydestäkin voi pääsä eroon mutta se aina käy hetkessä En ole eläessäni ollut parisuhteessa.
Mies 35+
Etkö nyt kuitenkin ole mies?