Miten suhtautuisit ihmiseen, joka on sanonut suoraan

Ei varmaan kaikkein tasapainoisin henkilö?

Hullulta vaikuttaa.

En ole kun yhdelle sanonu ja se tosiaanki ansaitsis kuolla.

Aiheuttaa kaikille läheisille ongelmia ja syyttelee omista ongelmista muita. Tulehduttaa kaikkien läheisten välit , kieroilee, yrittää hyötyä kaikista muista tavalla tai toisella rahallisesti, jos ei pysty jotenki rahallisesti jostakin hyötyä tai joku sanoo suorat sanat niin hän suoraan sanottuna keksii jotenkin ongelmia ja kokee olevansa oikeutettu siihen. nämä ei tietenkään ole hänen omia tuttuja , sukulaisia eikä kavereita kun hänellä ei niitä enään ole.

Edes sukulaiset ei halua eikä pysty olemaan missään väleissä.

Kavereita jos on niin paria kuukautta pidempään kaverisuhteet ei kestä ja siinäkin ajassa saadaan kaikki hyöty irti toisesta.

Mieheltä pikkuhiljaa loppuu kaverit ja tutut koska kylässä ei saa kukaan käydä ellei jotenki pysty hyötymään eikä kyllä kenenkä luoksekkaan voi mennä kylään kun ne on niin sairaita ihmisiä eikä mies voi yksinkään mennä koska ei semmosten ihmisten kanssa olla tekemisissä.

Jos mies ei totella niin sillon uhataan lähteä ja mies ei nää lasta koskaan. Jne jne jne.

Elämä olisi kaikille helpompaa jos vaan kuolisi pois.

Ehkä juo itsensä hengiltä. Toivottavasti.

Ps. En ole tämän tarinan mies mutta tarina on totta.

Rehellinen.

Vastaisin, että tapahtuman todennäköisyys on noin 100 %.

Mutta tosissaan, kannattaa valita seuransa tarkkaan ja sankarinsa myös.

Jos se ei tue sinua, se on väärä.

No riippuu vähän missä mielentilassa ja kuinka vakavissaan on sanonut. Jos on vähän kiivaanpuoleinen tyyppi joka kiivastuessaan sanoo kaikenlaista mitä ei oikeasti tarkoita, antaisin mennä toisesta korvata sisään ja toisesta ulos. Tai jos kyseessä olisi masentunut tai mielenterveysongelmainen ihminen, joka kuitenkin vaikuttaisi siltä ettei aktiivisesti uhkaa henkeäni. En ota ihmisten sanomisia useimmiten niin kovin vakavasti, moni kuten minä iitsekin puhutaan joskus vähän mitä sylki suuhun tuo, ja sitten ehkä myöhemmin kadutaan ja pyydetään anteeksi.

ai  mitä sanoisin? no jotain sellaista, jolla voisin ottaa selvää, että oliko se läppä, huono läppä vai oliko tosissaan ja miksi niin sanoi.

Sellainenkin ex löytyy vuosien takaa. En ole koskaan antanut anteeksi. Siis en aktiivisesti toivo pahaa, säälin ehkä vähän. Mutta aina toisinaan kun se tupsahtaa mieleen ajattelen että olipas siinä häijy ja tasapainoton ihminen, onneksi ei tarvitse nähdä sitä enää ikinä.