Lue keskustelun säännöt.
Sanna Marinin kiroilut vs. Sauli Niinistön kouhahtelut ja Jan Vapaavuoren kärsimättömyys.
12.07.2020 |
Hesarista saa kuvan, että Niinistön ja Vapaavuoren tapa käyttää valtaa olisi ongelma. Kun taas suhteellisen samat piirteet Sanna Marinissa nähdään vahvuutena ja viisautena. Onko tämä nyt sitä intersektionaalista ajattelua? Nainen on uhrihierarkiassa alempiarvoinen, joten naisilla on eri säännöt kuin miehillä? Miesten huono käytös on aina toksista, ja naisen sama käyttäytyminen taas voimauttavaa?
Kommentit (9)
Intersektionalismissa subjektiivinen kokemus on tärkein. Iltasanomissa on juttu, missä joku on kokenut Sauli Niinistön johtamistavan pelottavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elämää elettäisiin sen mukaan, mikä on naisille pelottavaa, niin kukaan ei tankkaisi edes autoaan.
Sanna Marin ei kiroile julkisesti. Vapaa-ajallaan hän saa tehdä mitä haluaa.
Minusta päinvastoin. Miesten räyhäilyjä on katsottu läpi sormien pitkään ja vasta nyt niistä puhutaan, vaikka ko. miehet ovat olleet valta-asemissa pitkään. Presidentti Halosen äksyily taas nostettiin julkisuuteen jo vuosia sitten.
Mistä tuo kiroiluväite lähti? Ai niin, tästä Hesarin jutusta, jossa tätä mieltä on "eräs" anonyymi demarivaikuttaja: https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006557996.html
"Kulisseissa Marin ei aina ole hillitty. Hän kiroilee paljon.
”Hän saattaa sanoa jostain ihmisestä aika pahastikin. Kun hermo menee, hän näyttää sen kyllä muillekin”, eräs demarivaikuttaja sanoo."
Mikä painoarvo pitää antaa jonkun ihmisen sanomisille, joka ei kehtaa esittää tällaista väitettä edes omalla nimellään onkin aivan oma asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri päinvastoin. Niinistön ja Vapaavuoren toimintaa kehuttiin täälläkin estoitta. Kuinka hyvä oli että pistettiin asioihin vauhtia. Marinin kohdalla tuli pelkkää kuraa niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiroilevat naiset on yököttäviä.
Sanna saisi puhua tuhmia mun korvaan ihan millon vaan lurps.
Hys