Te joita luullaan vähävaraisiksi, mutta ette oikeasti ole. Mistä asia johtuu?

En kerskakuluta, ostan marketista tarjouksia, reissaan julkisilla, ulkomailla yövyn hostelleissa tai edullisissa majataloissa

Kauhtuneet vaatteet, saviset saappaat.

No ei nyt varmaan ihan vähävaraiseksi sentään luulla, mutta varattomammaksi kuitenkin kuin mitä todellisuus on. 

Asun vaatimattomammalla asuinalueella kuin mihin olisi helposti varaa, ajan vanhemmalla autolla kuin mihin olisi varaa ja ostan vaatteita, jotka ovat kertakäyttömuotia kalliimpia, mutta eivät mitään statusmerkkivaatteita. 

En retostele. Vain lähimmät ystävät tietää, missä käyn ulkomaanmatkoilla.

Ajan ikivanhalla autonromulla.

Käytän vaatteeni ekologisesti loppuun eli luovun vasta sitten, kun ne menevät oikeasti rikki siten, ettei päniitä pysty korjaamaan. Suosin julkisia kulkuvälineitä. En brassaile ja pidän erittäin matalaa profiilia sosiaalisessa mielessä. Käyn harvoin kampaajalla. En kerskakuluta muutenkaan. Vältän logoja vaatteissa. Sinänsä ihan sama, jos joku luulee minua köyhäksi, tosin en halua alentuvaa tai ilkeää kohtelua kuitenkaan.

Boheemi, en käy töissä.

ei luulla.

Olen kaupassa töissä, mutta olen aina ollut tarkka rahoista ja saanut asunnon maksettua sekä puskurirahaa säästötilille.

Ammatin perusteella ajatellaan, että elän kädestäsuuhun.

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot, pitänyt aina mun kohdalla paikkansa.

Tykkään olla kotona, eli en juurikaan matkustele. Vaatteita ostan paljon kirppikseltä, koska sieltä valikoima laajempi kuin kauppojen "tämä on muotia"-vaatteet. Olen osa-aikatyössä - siis vain aikani kuluksi, koska ei ole työnteon tarvetta. Läheiset tietävät totuuden.

Meidän lapsella ei ole iphonea, jopoa eikä kånken-reppua. Ihan siksi koska teinikin tajuaa että se on ylihintaista paskaa.

Minua taas luullaan varakkaaksi vaikka en sitä ole ja en edes näytä olevani. Olen ihan hyvätuloinen, mutta en varakas. 

Perin kerralla aika paljon, siihen saakka jouduin lähestulkoon vain karsimaan kulutustani pärjätäkseni... nyt siitä on hyötyä, kun perinnön tuotot eivät valu hulppeaan elämiseen :) Tavallaan samalla rahalla saa paljon enemmän. Listalla onkin talon remontointia (auton jo vaihdoin, senkin käytettyyn), puutarhan laittoa ja harkinnassa työnteon vähentäminen entisestään (jossain vaiheessa).

Mä luin väärin. Luin, että luullaan vähärasvaisiksi. Olisi kyllä mielenkiintoinen sekin.

Omalla kohdalla varmaan täysin tyylitön pultsarimainen vapaa-ajan pukeutuminen.

Ihan jo tällainen asia: meillä on 16 & 15 vuotta vanhat autot. Hyvin toimii ja tekniikaltaan loistavia, käytettynä ostetut.

Pitäis vissiin olla 2020 vuosimallin autot ja 40-60 000€ rahoitusta taakkana niin ei näyttäis niin vähävaraiselta. 🤯

Siis mä käyn hyväpalkkaisessa työssä ja oon perinytkin rahaa, mutta pukeudun nuhjaisesti ja erittäin kuluneisiin, hillitynvärisiin vaatteisiin. Käytän melkein aina samoja tai ainakin keskenään hyvin samannäköisiä vaatteita. Pukeudun vain juuri niin siististi, että se "riittää" työkuvioissani, mutta en satsaa yhtään ylimääräistä ulkonäkööni. Olen tosin hoikka, syön terveellisesti, ja käyn harvoin, mutta hyvällä kampaajalla (hiukset ovat pitkät, niin tasaan lähinnä latvoja ja pyydän olaplexin ja pari raitaa). Mutta mitään ylimääräisiä härpäkkeitä en harrasta missään asiassa ja olen tosi hissunkissun muutenkin. Olen kohdannut alentuvaa kohtelua joskus ja musta tulee ilmeisesti vääränlainen käsitys ulkopuolisille helposti.

Opiskelijatyyli ja -habitus jäänyt päälle, vaikka olen ollut jo 15 vuotta hyväpalkkaisessa työssä. Olen myös ikäistäni nuoremman näköinen. Mua luullaan köyhäksi opiskelijaksi ja erään tuttuni mukaan pukeudun siten.

Olen ruma ja lihava.

Mitä tilanteita olet sen vuoksi kokenut, ap?

Kaupassa varmaan luullaan, että olen vähävaraisempi kuin olen, koska käytän käteistä ja saatan joskus maksaa pikkusenteillä jonkun ostoksen, jotta saan senttejä pois kotoa.