Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos jättää kumppanin ADHD:n takia, kannattaako syytä eroon kertoa?
11.07.2020 |
Kannattaako kertoa siinäkään tapauksessa, jos mieheni varta vasten kysyy rehellistä syytä erolle? Kun eihän tuolle ADHD:lle mitään edes voi (lääkkeet toki on mutta rajansa niilläkin). En tiedä meneekö mitkään kasvoimme vain erillemme ja tunteet hiipuivat tekosyyt edes läpi.
Tuomitkaa vain, mutta ADHD ihmisen kanssa seurustelu tuntuu samalta kuin seurustelisi pikkulapsen kanssa. Koko ajan joutuu olemaan varuillaan, ettei toinen sotke ja tuhoa koko asuntoa ja kaikista arkiaskareista pitää erikseen muistuttaa, siis ihan samoin kuin jotain pikkulasta. En vain jaksa enään.
Tästä on keskusteltu ennenkin, että onko mikään muutos mahdollinen, mutta mies syyttää esim. avainten hukkumisesta, vessan vetämättä jättämisestä, levyn päälle unohtumisesta, tiskikoneen tyhjentämättä jättämisestä, vaatteiden ripottelusta ympäri kämppää sekä muiden tavaroiden ja ruuan tähteiden pudottelusta ja siivoamatta jättämisestä vain ADHD diagnoosiaan ja sanoo, ettei vain voi asialle mitään. Ihan s*atanan ravostuttavaa.
Mistä tuota edes tietää milloin käyttää koko ADHD diagnoosia vain tekosyynä laiskuudelle? Mutta eihän tätä mahdollisuutta voi edes väläyttää, koska se olisi minulta vain ymmärtämättömyyttä nepsy ihmisiä kohtaan. Yhyy, yhyy, aina vain pitää jaksaa ymmärtää kun ADHD:n kanssa eläminen on niin vaikeeetaaa. Ihan turha mennä pariterapiaan kun sieltä vaaditaan tätä samaa ymmärtämistä ja joustoa vain minulta mutta kukaan ei koskaan yritä ymmärtää miltä minusta tuntuu istua töissä ja toivoa, ettei minua tuntia myöhemmin töihin lähtenyt pikkumieslapseni ole vahingossa polttanut poroksi meidän yhteistä asuntoa.
Vaikkei nyt yhtään kuulosta siltä, edelleen rakastan miestäni, mutta kun ei tuon kanssa vain yksinkertaisesti jaksa elää.
Kommentit (25)
Ootko miettinyt että muuttaisit omaan asuntoon, mutta jatkaisit seurustelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama tilanne itsellä, jätin miehen koska hänellä ei ole empatiaa, kannattaako siitä kertoa?
Ensimmäisellä kerralla kerroin ja mankumisen jälkeen jäin suhteeseen. Toisella kertaa en viitsinyt jauhaa samaa levyä. Mitä se hyödyttää. Totesin vain että olemme kasvaneet erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Ootko miettinyt että muuttaisit omaan asuntoon, mutta jatkaisit seurustelua?
Olen siis itse ADHD-nainen ja tullut siihen tulokseen, etten muuta kenenkään kanssa yhteen- säästää kaikkien hermoja.
Kuvaamasi jutut ovat tuttuja itsellenikin, mutta säätämistäni pahentaa entisestään kaikki "ylimääräinen" häiriö, mm. Asuinkumppani.
Tyypillinen adhd keskeyttää sinut jo puolivälissä lausettasi ja keksii itse loput, joten eipä niillä selityksillä ole lopulta mitään merkitystä.
Olen adhd ja ehdottomasti sitä mieltä, että miehesi käyttää väärin syin oireyhtymäänsä.
Adhd ei tarkoita sitä, että se selittäisi ihmisen vastuuntunnon puuttumista ja luonteen heikkouksia. Se tottakai tekee ihmisestä valtavirrasta poikkeavan, mutta sen parhaita puolia on esimerkiksi kyky tehdä monta asiaa samaan aikaan.
Olen tehnyt kaikkeni, että pärjäisin adhd-ihmisenä. Olen maineeltani kamala nipottaja, sillä joudun ponnistelemaan keskittyäkseni asioihin. Siivoan esim. kotini tekemällä montaa asiaa kerralla, mutta edistyn koko ajan: imuroin, pesen vessaa, sättään netissä, puhun puhelimeen hyvän ystäväni kanssa saadakseni kaiken tehdyksi jne. Keinot ovat monet, mutta minulle on tärkeää osata hoitaa asiani ja olla olematta vaivaiksi muille
UNohteluun kehitin seinään ruuvattavan kauniin laatikon, jonne laitan avaimet, luurin, muistettavien asioiden muistilistan yms. Kotini tärkeimmän tukikohdan. Sieltä löytyy ihan kaikki, mitä tarvitaan. Tietysti unohtelu on arkipäivää, jonka mieheni suostuu kestämään, mutta hän myös tietää miten teen parhaani kuin sössöttäisin kaiken syyksi adhd:n.
Miehesi on oppinut sen kaiken ehkä lapsuudestaan? Kaikkea saa tehdä, kun on adhd. Ja juuri miehesi tapaisten ihmisten vuoksi meidän adhd-ihmisten maine menee. Hyvät ja pärjäävät adhd:t unohdetaan.
Jos ikinä tapaat uuden adhd-ihmisen elämässäsi älä sekoita häntä mieheesi. Miehesi on vain totaalinen plösö. Eläkööt yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääke auttaa tietyn ajan,ja monilla liitännäisiä (unettomuutta yms)
Ei todellakaan kannata asua adhdeen kans , seurustelu onnistuu kyllä hyvin, ja miksi ees pitäis asua aina yhdessä?
Eli kerro tai elä,kyllä se miehes tietää jo.
t. adhd
Ei adhd n takia, vaan käytöksen, kaikkea ei voi laittaa diagnoosin syyksi. Uusia toimintatapoja pitää opetella jatkuvasti , muuten oireet eivät ikinä helpota. Jos näitä ei ole lapsuudessa vaadittu, niin aikuisen on tietysti vaikea havaita missä vika on.. Muistilaput "vedä vessa", "muista avain", puhelimeen hälytys kun ruoka on valmis ja muistutus sammuta virta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies tehnyt itselleen samanlaisia listoja, kun mitä esim. koulussa tehdään:
Aamulista:
aamiainen
aamiaistavarat pois: Muista margariini
suihku
vaatteet päälle
Tarkista, että likaiset kalsarit ovat pyykkikopassa
hampaiden pesu
Tarkista, että mukana on:
työavaimet
kotiavaimet
auton avaimet
bussikortti
lompakko
puhelin
Pyrkiikö hän mitenkään ohjaamaan toimintaansa?
Pariterapiassa ei vaadita hyväksyntää, vaan pyritään keskustelemaan asioita molempien näkökulmasta, tosin tuon kuvailemasi henkilön kanssa tästä tuskin on hyötyä, sillä terapia toimii vaan jos molemmat ovat valmiita näkemään suurta vaivaa suhteen eteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesi ei halua parantaa toimintatapojaan, teidän ei kannata jatkaa yhdessä. Mutta jos hän haluaa, etsikää apua. Toimintaterapeutti, adhd vertaistuki ja monet nettisivut antavat neuvoja erilaisista apukeinoista, joilla arjen saa sujuvammaksi. Voisikohan toimintaterapeutille saada lähetteen lääkkeen määränneen tahon kautta ja onko osittain korvattavaa?
https://seura.fi/terveys/aikuisen-adhd-saatiin-hyvalle-tolalle/
Kertoisin pitkän listan hänen piirteistään ja käyttäytymisestään jotka tekevät yhdessäolon sietämättömäksi. Vaikka niihin olisi (osittain) syynä adhd, niin en alkaisi diagnotisoida juurisyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko miettinyt että muuttaisit omaan asuntoon, mutta jatkaisit seurustelua?
Eipä aikasemmin ole tullut mieleen, mutta voisi ihan oikeasti harkita. Toki riippuu mitä mieltä mies on ja tällä hetkellä asumme kaksistaan, ei lapsia eikä aikeita tässä elämäntilanteessa hankkia mutta jätettiin pieni pelivara, jos mieli lasten suhteen jostain syystä muuttuukin lähitulevaisuudessa. Se taas tekisi tällaisen järjestelyn mahdottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paloturvallisuuden parantamiseksi kannattaisi hankkia ajastimella varustettu liesi, joka sammuu itsestään tietyn ajan kuluttua. Tai kello soimaan aina kun kääntää hellan päälle ja lappu ulko-oveen tarkastuskohteista ennen lähtöä.
Täällä yksi ADHD-nainen lisää ja valitettavasti munkin tapauksessa yhdessä asuminen parisuhteessa oli yhtä helvettiä sekä puolisolle että minulle itselleni. Puolisolle koska aiheuttamani kaaos oli hänelle sietämätöntä ja hän joutui koko ajan korjailemaan jäljiltäni asioita joita itse en edes huomannut ja mulle itselleni koska koin jatkuvaa ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta, sekä uupumusta kun ponnistelin yrittääkseni olla siedettävä asuinkumppani. Ero tuli osittain näistä syistä, muttei toki pelkästään niistä.
Nyt olen asunut kaksi vuotta omillani ja ymmärtänyt ensimmäistä kertaa elämässäni kuinka paljon myös oma henkinen hyvinvointini on kohentunut siitä että voin tehdä asioita omalla tavallani ja omalla rytmilläni. Olen löytänyt keinoja ylläpitää kohtuullista siisteyttä (minulla on esimerkiksi pitkin kämppää eri kokoisia arkkuja, laatikoita jne jotka on nimenomaan sitä varten että niihin voi tunkea kaiken jokapaikassa lojuvan ja lajitella ne niistä omille paikoilleen sitten kun siihen on aikaa ja energiaa) ja onnistunut luomaan hyvin säännölliset aamu- sekä iltarutiinit.
En usko, että kykenen enää ikinä asumaan kenenkään kanssa. Tämä on sinänsä harmillista, koska haluaisin kuitenkin joskus vielä parisuhteen mutta on hankala löytää ketään joka suostuisi vakavaan suhteeseen jossa ei kuitenkaan koskaan edes muuteta yhteen...
Vierailija kirjoitti:
Onko mies tehnyt itselleen samanlaisia listoja, kun mitä esim. koulussa tehdään:
Aamulista:
aamiainen
aamiaistavarat pois: Muista margariini
suihku
vaatteet päälle
Tarkista, että likaiset kalsarit ovat pyykkikopassa
hampaiden pesu
Tarkista, että mukana on:
työavaimet
kotiavaimet
auton avaimet
bussikortti
lompakko
puhelin
Pyrkiikö hän mitenkään ohjaamaan toimintaansa?
Joskus psykologin luota mies tuli kotiin tämän tyyppisen listan kanssa. En tiedä ovatko sitä yhdessä työstäneet vai psykologi yksin miehelle vääntänyt tuon kasaan. Löytyy jääkaappin ovesta ja kopio vielä ulko-ovessa, mutta ihan hukkaan menneet. Mies väittää, ettei muista katsoa listoja. Yritä nyt sitten ottaa selvää, onko tämä ihan oikea ADHD:sta johtuva syy vai typerä tekosyy.
17 jatkaa vielä alkuperäiseen otsikon kysymykseen:
Toisaalta kannustan olemaan rehellinen asiasta, mutta miettimään äärimmäisen hienotunteisen tavan lähestyä. Itse ainakin aikoinaan tosiaan koin melkoista ahdistusta omasta "viallisuudestani" ja jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä miten puoli joutui turhautumaan takiani jatkuvasti. Yritin parhaani mukaan olla vetoamatta neurologiseen poikkeavuuteeni "tekosyynä" mutta silti tuntui myös äärimmäisen pahalta kun itse yritti parhaansa, asiat menivät silti mönkään ja puoliso välillä sortui syyttämään minua vain laiskuudesta, välinpitämättömyydestä ja asennevammasta. Keskittymishäiriöni oli minulle tuolloin paljon arempi paikka kuin nykyään jolloin olen sen hyväksynyt ja tosiaan pystynyt tekemään asioita itselleni sopivalla tavalla.
Kannattaa myös harkita tosiaan sitä erilleen muuttoa vaihtoehtona erolle, (se voi myös olla molemmille pehmeämpi lasku eroon, jos myöhemmin siltä tuntuu) jos tahtoa ja rakkautta yrittää vielä on. Tilanne on varmasti raskas ja turhauttava myös puolisollesi ja toisen itsetunnolle saattaa olla melkoinen kolaus jos parisuhde karahtaa asiaan jolle hän ei voi mitään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun täytyisi loputtomiin sietää, joustaa ja turhautua.
Ehkä sinunkaan ei syytä etsiessä kannata mennä diagnoosin taa piiloon vaan kertoa että yhdessä asuminen on sinulle kuormittavaa ja sinun tarpeesi eivät siinä täyty. Mies voi sitten miettiä että jahas adhd:ni on varmaan syynä, mutta sun ei sitä tarvi alkaa osoitella, puhua vain omista tuntemuksistasi?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minusta kannattaa sanoa. Hän voi sitten joko yrittää kovemlin seuraavassa suhteessa tai etsiä itselleen naisen, jollaon myös ADHD tai joku hoivakompleksi.