Jos jättää kumppanin ADHD:n takia, kannattaako syytä eroon kertoa?
Kannattaako kertoa siinäkään tapauksessa, jos mieheni varta vasten kysyy rehellistä syytä erolle? Kun eihän tuolle ADHD:lle mitään edes voi (lääkkeet toki on mutta rajansa niilläkin). En tiedä meneekö mitkään kasvoimme vain erillemme ja tunteet hiipuivat tekosyyt edes läpi.
Tuomitkaa vain, mutta ADHD ihmisen kanssa seurustelu tuntuu samalta kuin seurustelisi pikkulapsen kanssa. Koko ajan joutuu olemaan varuillaan, ettei toinen sotke ja tuhoa koko asuntoa ja kaikista arkiaskareista pitää erikseen muistuttaa, siis ihan samoin kuin jotain pikkulasta. En vain jaksa enään.
Tästä on keskusteltu ennenkin, että onko mikään muutos mahdollinen, mutta mies syyttää esim. avainten hukkumisesta, vessan vetämättä jättämisestä, levyn päälle unohtumisesta, tiskikoneen tyhjentämättä jättämisestä, vaatteiden ripottelusta ympäri kämppää sekä muiden tavaroiden ja ruuan tähteiden pudottelusta ja siivoamatta jättämisestä vain ADHD diagnoosiaan ja sanoo, ettei vain voi asialle mitään. Ihan s*atanan ravostuttavaa.
Mistä tuota edes tietää milloin käyttää koko ADHD diagnoosia vain tekosyynä laiskuudelle? Mutta eihän tätä mahdollisuutta voi edes väläyttää, koska se olisi minulta vain ymmärtämättömyyttä nepsy ihmisiä kohtaan. Yhyy, yhyy, aina vain pitää jaksaa ymmärtää kun ADHD:n kanssa eläminen on niin vaikeeetaaa. Ihan turha mennä pariterapiaan kun sieltä vaaditaan tätä samaa ymmärtämistä ja joustoa vain minulta mutta kukaan ei koskaan yritä ymmärtää miltä minusta tuntuu istua töissä ja toivoa, ettei minua tuntia myöhemmin töihin lähtenyt pikkumieslapseni ole vahingossa polttanut poroksi meidän yhteistä asuntoa.
Vaikkei nyt yhtään kuulosta siltä, edelleen rakastan miestäni, mutta kun ei tuon kanssa vain yksinkertaisesti jaksa elää.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies tehnyt itselleen samanlaisia listoja, kun mitä esim. koulussa tehdään:
Aamulista:
aamiainen
aamiaistavarat pois: Muista margariini
suihku
vaatteet päälle
Tarkista, että likaiset kalsarit ovat pyykkikopassa
hampaiden pesu
Tarkista, että mukana on:
työavaimet
kotiavaimet
auton avaimet
bussikortti
lompakko
puhelin
Pyrkiikö hän mitenkään ohjaamaan toimintaansa?
Joskus psykologin luota mies tuli kotiin tämän tyyppisen listan kanssa. En tiedä ovatko sitä yhdessä työstäneet vai psykologi yksin miehelle vääntänyt tuon kasaan. Löytyy jääkaappin ovesta ja kopio vielä ulko-ovessa, mutta ihan hukkaan menneet. Mies väittää, ettei muista katsoa listoja. Yritä nyt sitten ottaa selvää, onko tämä ihan oikea ADHD:sta johtuva syy vai typerä tekosyy.
Itselläni tuo sama, vaikka huomiovärinen lista/muistilappu olisi lätkäisty kaikkiin mahdollisiin pintoihin kiinni ja asiat lukisivat kissankokoisin kirjaimin en a) näe ja b) sisäistä lukemaani tai c) unohdan sen heti luettuani
toisin sanoen ohi menee ja usein parempi on vain pitää asiat mielessä, koska listalle päädyttyään ne "lakkavat olemasta".
Sinällään vaikea erottaa itsekään mikä johtuu adhd:sta, mikä jostain muusta ja mikä on ainoastaan tekosyy.
Jos liikaa miettii menee se usein siihen, että alkaa tuntumaan siltä, että kaikki on "tekosyytä" ja oikeasti tämän adhd-kuoren alla on normaali ja kykenevä ihminen.
Helpottaa kuitenkin kun tietää, että vaikka monet normaalit asiat tuntuvat olevan itselleni vaikeampia kuin useimmille, niin itseltäni löytyy vastapainoksi useita sellaisia hyödyllisiä piirteitä, jotka ovat useilla neteillä vaillinaisempia.
Minulla adhd+perfektionismi , eikä tuu mitään kenenkään kans asumisesta, hyvä jos iteni kans voi olla yksin.
Menee hermot ihan yksinki kokoajan, ei saa olla mikään väärässä paikassa eikä mikään suunnitelma muuttua tai sitte on kaikki pilalla.
Ap sun ei tarvitse uhrata omaa hyvinvointia toisen ihmisen takia. Ei alkoholistinkaan puolisolla ole mitään velvollisuutta jäädä katsomaan ryyppäämistä, "koska riippuvuus". Puolisosi ei selvästi edes yritä käyttäytyä kuin aikuinen, eikä ota itsestään mitään vastuuta. Sä et ole miehen äiti.
Kannattaa sanoa. ADHD ei ole mikään syy laiskuudelle tai välinpitämättömyydelle. Eikä varsinkaan mikään oikeutus. Arjesta on täysin mahdollista selvitä kuten muutkin. On vain säälittävää syyttää keskittymishäiriötä ja piiloutua diagnoosin taakse. Tiedän tämän koska itselläni on ADHD. Silti olen aina pärjännyt kuten muutkin ja hoitanut hommani kunnolla. Töitä se vaatii ja usein enemmän kuin muilta jotka eivät vaivasta kärsi. Mutta ei todellakaan mahdotonta tai erityisen raskasta kunhan rutiineista pitää kiinni. Joten kerro miehellesi syy, koska muuten hän ei koskaan tajua että pystyy todellakin käytöstään ja elämäänsä muuttamaan.
Olen ensimmäisestä samaa mieltä, adhd:ta (kuten mitä tahansa diagnoosia) käytetään syynä kaikelle, erityisesti jos diagnoosi on tuore.
Siihen se sitten loppuikin.
Adhd:illa on ongelmia mm. keskittymisessä ja toisaalta taas ylikeskittymisessä, sekä oman toiminnanohjauksessa, kaikilla vähän erisuhteissa. Jokainen adhd on myös yksilö, eikä kaikille toimi samat keinot.
Tiedän adhd/add ihmisiä, jotka ovat löytäneet juttunsa ja adhd on ollut enemmän hyöty kuin haitta. Ja niitä, joiden ongelmat ovat lähinnä päänsisällä (pärjätään yhtä hyvin tai jopa loistavasti netteihin verrattuna, mutta ylianalysoidaan jne.), niitä joilla on joitakin hankaluuksia ja niitä joille "kaikki" on vaikeaa, useimmat jotain siltä väliltä.
Esim. Omalla kohdallani, hälytykset, muistilaput, eivätkä kalenterit toimi, koska minulla on kyky katsoa kalenteria yms. Näkemättä sitä tai olla ymmärtämättä lukemaani ja hälytyksiä on vaikea ajastaa niin, että niistä olisi hyötyä.
Mielestäni ap:n tapauksessa paras ratkaisu olisi omat asunnot, mikäli ainoastaan yhdessä asuminen on se kynnyskysymys ja rakkautta riittää muuten. Muussa tapauksessa tietenkin ero.
Kuitenkin yritys muuttaa toista on aina huonolähtökohta mille tahansa suhteelle.
Yhdessä asuminen saattaa olla myös ap:n miehelle rasite- erityisesti, jos on herkkä häiriötekijöille.
Oma ratkaisuni ongelmiini oli erillään asuminen ja useimmista rutiineista yms. Mukapakollisesta luopuminen.
Toimii, vaikka kotini on kaaos, ruokailuja jää väliin jne. Voin oikeasti olla oma itseni ja hyödyntää hyviäpuoliani ja vahvuuksiani itselleni oikeasti tärkeisiin asioihin, sekä tietysti olla se "hurmaava" ja hauska kumppani, jonka pinna ei ole jatkuvasti kireällä kaikesta siitä stressistä ja sähellyksestä mitä ns. Normaalin elämän ylläpitäminen "vaatisi".
Mutta kaikki ovat erilaisia ja joillekin tiukat rutiinit ovat se juttu, joka saa asiat rullamaan ja se on ok myös.