Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Jos jättää kumppanin ADHD:n takia, kannattaako syytä eroon kertoa?

Vierailija
11.07.2020 |

Kannattaako kertoa siinäkään tapauksessa, jos mieheni varta vasten kysyy rehellistä syytä erolle? Kun eihän tuolle ADHD:lle mitään edes voi (lääkkeet toki on mutta rajansa niilläkin). En tiedä meneekö mitkään kasvoimme vain erillemme ja tunteet hiipuivat tekosyyt edes läpi.

Tuomitkaa vain, mutta ADHD ihmisen kanssa seurustelu tuntuu samalta kuin seurustelisi pikkulapsen kanssa. Koko ajan joutuu olemaan varuillaan, ettei toinen sotke ja tuhoa koko asuntoa ja kaikista arkiaskareista pitää erikseen muistuttaa, siis ihan samoin kuin jotain pikkulasta. En vain jaksa enään.

Tästä on keskusteltu ennenkin, että onko mikään muutos mahdollinen, mutta mies syyttää esim. avainten hukkumisesta, vessan vetämättä jättämisestä, levyn päälle unohtumisesta, tiskikoneen tyhjentämättä jättämisestä, vaatteiden ripottelusta ympäri kämppää sekä muiden tavaroiden ja ruuan tähteiden pudottelusta ja siivoamatta jättämisestä vain ADHD diagnoosiaan ja sanoo, ettei vain voi asialle mitään. Ihan s*atanan ravostuttavaa.

Mistä tuota edes tietää milloin käyttää koko ADHD diagnoosia vain tekosyynä laiskuudelle? Mutta eihän tätä mahdollisuutta voi edes väläyttää, koska se olisi minulta vain ymmärtämättömyyttä nepsy ihmisiä kohtaan. Yhyy, yhyy, aina vain pitää jaksaa ymmärtää kun ADHD:n kanssa eläminen on niin vaikeeetaaa. Ihan turha mennä pariterapiaan kun sieltä vaaditaan tätä samaa ymmärtämistä ja joustoa vain minulta mutta kukaan ei koskaan yritä ymmärtää miltä minusta tuntuu istua töissä ja toivoa, ettei minua tuntia myöhemmin töihin lähtenyt pikkumieslapseni ole vahingossa polttanut poroksi meidän yhteistä asuntoa.

Vaikkei nyt yhtään kuulosta siltä, edelleen rakastan miestäni, mutta kun ei tuon kanssa vain yksinkertaisesti jaksa elää.

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
11.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen adhd ja ehdottomasti sitä mieltä, että miehesi käyttää väärin syin oireyhtymäänsä. 

Adhd ei tarkoita sitä, että se selittäisi ihmisen vastuuntunnon puuttumista  ja luonteen heikkouksia. Se tottakai  tekee ihmisestä valtavirrasta poikkeavan, mutta sen parhaita puolia on esimerkiksi kyky tehdä monta asiaa samaan aikaan. 

Olen tehnyt kaikkeni, että pärjäisin adhd-ihmisenä. Olen maineeltani kamala nipottaja, sillä joudun ponnistelemaan keskittyäkseni asioihin. Siivoan esim. kotini tekemällä montaa asiaa kerralla, mutta edistyn koko ajan: imuroin, pesen vessaa, sättään netissä, puhun puhelimeen hyvän ystäväni kanssa saadakseni kaiken tehdyksi jne. Keinot ovat monet, mutta minulle on tärkeää osata hoitaa asiani ja olla olematta vaivaiksi muille

UNohteluun kehitin seinään ruuvattavan kauniin laatikon, jonne laitan avaimet, luurin, muistettavien asioiden muistilistan yms. Kotini tärkeimmän tukikohdan. Sieltä löytyy ihan kaikki, mitä tarvitaan. Tietysti unohtelu on arkipäivää, jonka mieheni suostuu kestämään, mutta hän myös tietää miten teen parhaani kuin sössöttäisin kaiken syyksi adhd:n.

Miehesi on oppinut sen kaiken ehkä lapsuudestaan? Kaikkea saa tehdä, kun on adhd. Ja juuri miehesi tapaisten ihmisten vuoksi meidän adhd-ihmisten maine menee. Hyvät ja pärjäävät adhd:t unohdetaan.

Jos ikinä tapaat uuden adhd-ihmisen elämässäsi älä sekoita häntä mieheesi. Miehesi on vain totaalinen plösö. Eläkööt yksin!

Olen ensimmäisestä samaa mieltä, adhd:ta (kuten mitä tahansa diagnoosia) käytetään syynä kaikelle, erityisesti jos diagnoosi on tuore.

Siihen se sitten loppuikin.

Adhd:illa on ongelmia mm. keskittymisessä ja toisaalta taas ylikeskittymisessä, sekä oman toiminnanohjauksessa, kaikilla vähän erisuhteissa. Jokainen adhd on myös yksilö, eikä kaikille toimi samat keinot.

Tiedän adhd/add ihmisiä, jotka ovat löytäneet juttunsa ja adhd on ollut enemmän hyöty kuin haitta. Ja niitä, joiden ongelmat ovat lähinnä päänsisällä (pärjätään yhtä hyvin tai jopa loistavasti netteihin verrattuna, mutta ylianalysoidaan jne.), niitä joilla on joitakin hankaluuksia ja niitä joille "kaikki" on vaikeaa, useimmat jotain siltä väliltä.

Esim. Omalla kohdallani, hälytykset, muistilaput, eivätkä kalenterit toimi, koska minulla on kyky katsoa kalenteria yms. Näkemättä sitä tai olla ymmärtämättä lukemaani ja hälytyksiä on vaikea ajastaa niin, että niistä olisi hyötyä.

Mielestäni ap:n tapauksessa paras ratkaisu olisi omat asunnot, mikäli ainoastaan yhdessä asuminen on se kynnyskysymys ja rakkautta riittää muuten. Muussa tapauksessa tietenkin ero.

Kuitenkin yritys muuttaa toista on aina huonolähtökohta mille tahansa suhteelle.

Yhdessä asuminen saattaa olla myös ap:n miehelle rasite- erityisesti, jos on herkkä häiriötekijöille.

Oma ratkaisuni ongelmiini oli erillään asuminen ja useimmista rutiineista yms. Mukapakollisesta luopuminen.

Toimii, vaikka kotini on kaaos, ruokailuja jää väliin jne. Voin oikeasti olla oma itseni ja hyödyntää hyviäpuoliani ja vahvuuksiani itselleni oikeasti tärkeisiin asioihin, sekä tietysti olla se "hurmaava" ja hauska kumppani, jonka pinna ei ole jatkuvasti kireällä kaikesta siitä stressistä ja sähellyksestä mitä ns. Normaalin elämän ylläpitäminen "vaatisi".

Mutta kaikki ovat erilaisia ja joillekin tiukat rutiinit ovat se juttu, joka saa asiat rullamaan ja se on ok myös.

Vierailija
22/25 |
11.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies tehnyt itselleen samanlaisia listoja, kun mitä esim. koulussa tehdään:

Aamulista:

aamiainen

aamiaistavarat pois: Muista margariini

suihku

vaatteet päälle

Tarkista, että likaiset kalsarit ovat pyykkikopassa

hampaiden pesu

Tarkista, että mukana on:

työavaimet

kotiavaimet

auton avaimet

bussikortti

lompakko

puhelin

Pyrkiikö hän mitenkään ohjaamaan toimintaansa?

Joskus psykologin luota mies tuli kotiin tämän tyyppisen listan kanssa. En tiedä ovatko sitä yhdessä työstäneet vai psykologi yksin miehelle vääntänyt tuon kasaan. Löytyy jääkaappin ovesta ja kopio vielä ulko-ovessa, mutta ihan hukkaan menneet. Mies väittää, ettei muista katsoa listoja. Yritä nyt sitten ottaa selvää, onko tämä ihan oikea ADHD:sta johtuva syy vai typerä tekosyy.

Itselläni tuo sama, vaikka huomiovärinen lista/muistilappu olisi lätkäisty kaikkiin mahdollisiin pintoihin kiinni ja asiat lukisivat kissankokoisin kirjaimin en a) näe ja b) sisäistä lukemaani tai c) unohdan sen heti luettuani

toisin sanoen ohi menee ja usein parempi on vain pitää asiat mielessä, koska listalle päädyttyään ne "lakkavat olemasta".

Sinällään vaikea erottaa itsekään mikä johtuu adhd:sta, mikä jostain muusta ja mikä on ainoastaan tekosyy.

Jos liikaa miettii menee se usein siihen, että alkaa tuntumaan siltä, että kaikki on "tekosyytä" ja oikeasti tämän adhd-kuoren alla on normaali ja kykenevä ihminen.

Helpottaa kuitenkin kun tietää, että vaikka monet normaalit asiat tuntuvat olevan itselleni vaikeampia kuin useimmille, niin itseltäni löytyy vastapainoksi useita sellaisia hyödyllisiä piirteitä, jotka ovat useilla neteillä vaillinaisempia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
11.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla adhd+perfektionismi , eikä tuu mitään kenenkään kans asumisesta, hyvä jos iteni kans voi olla  yksin.

Menee hermot ihan yksinki kokoajan, ei saa olla mikään väärässä paikassa eikä mikään suunnitelma muuttua tai sitte on kaikki pilalla.

Vierailija
24/25 |
11.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap sun ei tarvitse uhrata omaa hyvinvointia toisen ihmisen takia. Ei alkoholistinkaan puolisolla ole mitään velvollisuutta jäädä katsomaan ryyppäämistä, "koska riippuvuus". Puolisosi ei selvästi edes yritä käyttäytyä kuin aikuinen, eikä ota itsestään mitään vastuuta. Sä et ole miehen äiti.

Vierailija
25/25 |
11.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa sanoa. ADHD ei ole mikään syy laiskuudelle tai välinpitämättömyydelle. Eikä varsinkaan mikään oikeutus. Arjesta on täysin mahdollista selvitä kuten muutkin. On vain säälittävää syyttää keskittymishäiriötä ja piiloutua diagnoosin taakse. Tiedän tämän koska itselläni on ADHD. Silti olen aina pärjännyt kuten muutkin ja hoitanut hommani kunnolla. Töitä se vaatii ja usein enemmän kuin muilta jotka eivät vaivasta kärsi. Mutta ei todellakaan mahdotonta tai erityisen raskasta kunhan rutiineista pitää kiinni. Joten kerro miehellesi syy, koska muuten hän ei koskaan tajua että pystyy todellakin käytöstään ja elämäänsä muuttamaan.