Lue keskustelun säännöt.
M41 pohtii avioeroa
08.07.2020 |
Eli elän sinänsä "ihan kivassa" avioliitossa. Kaksi suloista alakouluikäistä lasta. Ei taloudellisia huolia. Ei fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Ei päihteitä merkittävissä määrin. Mutta. Avioliitto on rakkaudeltaan kuollut. Olemme kuin sisarukset. On yritetty parisuhdelomia, ei vaimo oikein innostu. Terapia-ajatuksesta ynähtelee. Seksiä kerran kuussa minun aloitteestani, vaimo passiivinen.
Haluaisin vielä kokea rakkautta ja intohimoa. Samalla mietin, eroaisinko liian helpolla?
Kommentit (186)
Eli miehenä minulla ei ole oikeutta tunteisiin, ei oikeutta kaivata intohimoa, seksiä, toveruutta? Usein tuntuu, että valitsin vaimon aikanaan "varman päälle". Nyt tuntuu että kaipaisin jotain muuta. Vai onko neljänkympin kriisiä?
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt vaimolta miksi se ei halua?
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt vaimolta miksi se ei halua?
Vaimo ei halua puhua ja sanoo olevansa seksielämään tyytyväinen. Vihjailee että minun kannattaisi rauhoittua.
Vierailija kirjoitti:
Jessus tätä aikuisen naisen pskaa😑
repesin XD täähän on miekkonen eikä naikkonen
No eroa. Vielä ehtii ennen kuin kuolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelepa vaimosi kanssa asiasta. Kerro, että haluaisit tulevaisuudelta muutakin kuin kaverisuhdetta hänen kanssaan, mutta koska olet ilmeisesti ongelmasi kanssa yksin, niin kerrot tämän asian ja jätät hautumaan vaikka syksyyn saakka. Jos vaimolla ei ole koulujen alkaessa vielä mitään ehdotuksia parisuhteenne parantamiseksi, niin ero on myös hänen toiveensa.
Kannattaa kuitenkin alkaa hieman etukäteen tehdä valmisteluita lasten hyvän tulevaisuuden eteen. Sopuisa ero ja kaveruus eron jälkeen on paras satsaus heidän suhteen.
Ehkä ennen kaikkea mietin - hassua sinänsä - olisiko tämä oikein? Muutaman viime vuoden aikana taloudellinen tilanteemme on parantunut. Voisin ihan hyvin ostaa asunnon lähistöltä ja pyörittää lasten yhteishuoltajuutta sujuvasti. Lapset ovat minulle tärkeitä - itse asiassa tärkeimpiä minulle maailmassa. En usko sinänsä että vaimo alkaisi lapsisuhdettamme sabotoimaan.
Samalla mietityttää, millaista parisuhteen rakentaminen nelikymppisenä sitten olisi? Uusperhekuviot eivät haittaisi, mutta lapsia en alkaisi kyllä enää tekemään. Olisiko se vaivan arvoista? Olisiko se vain hiekalle rakennettu unelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen "hyvä" liitto on kaatunut puhumattomuuteen. Oletetaan asioita eikä uskalleta ottaa niistä selvää. Ja tottakai sinulla on oikeus tunteisiin ja rakastetuksi tulemiseen, meillä kaikilla on. Annan kolme neuvoa: Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Jos se ei auta niin sitten lähdet etsimään sitä jotakin jostain muualta. Onnea jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Eli miehenä minulla ei ole oikeutta tunteisiin, ei oikeutta kaivata intohimoa, seksiä, toveruutta? Usein tuntuu, että valitsin vaimon aikanaan "varman päälle". Nyt tuntuu että kaipaisin jotain muuta. Vai onko neljänkympin kriisiä?
-AP
Sinun kannattaisi harkita sukupuolen korjausta, kun vaikuttaisi tuo identiteettikriisisi olevan hieman sitkeämpää sorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa vaan vireille. Kyllä nelikymppinen miekkonen vielä löytää jonkun 10 vuotta nuoremman misun rinnalle :-*
Jos et oikein välitä toisesta tai kiinnostus kuollut, niin ei kai siinä sitten auta kuin erota ja mennä kohti uutta. Onko vaimolla tunteita vai yhtä kuollutta? Naiset ovat passiivisia seksialoitteissa, se taas on melko normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jessus tätä aikuisen naisen pskaa😑
repesin XD täähän on miekkonen eikä naikkonen
Ööö niin siis naikkonen, joka esittää miekkosta päivästä toiseen. XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli miehenä minulla ei ole oikeutta tunteisiin, ei oikeutta kaivata intohimoa, seksiä, toveruutta? Usein tuntuu, että valitsin vaimon aikanaan "varman päälle". Nyt tuntuu että kaipaisin jotain muuta. Vai onko neljänkympin kriisiä?
-AP
Sinun kannattaisi harkita sukupuolen korjausta, kun vaikuttaisi tuo identiteettikriisisi olevan hieman sitkeämpää sorttia.
Ylisjonnen kannattaisi kasvaa aikuiseksi. Voi olla, että syy siihen ettei naista ole itsellesi löytynyt löytyy korvien välistä. Aikuisilla miehillä on tunne-elämä.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka pitkään olette olleet kimpassa?
Joskus ihminen tietää vasta vanhemmalla iällä mitä haluaa. Tällöin vanha suhde saattaa tulla tiensä päähän.
Sanoisin, että hyvä ajatus, yritetty on ja vissiin olette ihan fiksuja eli fiksusti on yritelty. Sulla on n. 10 v aikaa keulia enkä hukkaisi sitä aikaa sinua haluttoman naisen kanssa. Paitsi tietysti jos avoin suhde teille ok. T. N
Ei kannata erota, ei se vaihtamalla parane. Kadut sitä varmasti myöhemmin. Ennen kaikkea lapsesi ansaitsevat sen, että vanhemmat pysyvät yhdessä.
Avioliitto muuttuu lopulta kaveruudeksi, se on elämän laki jonka kaikki lopulta kohtaavat.
Kaveruus ihan ok-ihmisen kanssa on elämän suurimpia lahjoja.
Parisuhdeterapiaa voisi ehkä kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt vaimolta miksi se ei halua?
Mitä ehkäisyä käytätte? Mitä muuta vaimo ei halua tehdä? Miten iltanne ja vaikka lomat menevät? Onko vaimossa elämää enää ollenkaan?
Itse sain 39 vuotiaana hormonaalisen ehkäisyn pois ja sen jälkeen minua halutti ihan älyttömästi. Siinä meni nelisen vuotta ennen kuin varsinkin oviksen aikana halutun hieman väheni, mutta ei loppunut. Olisin voinut harrastaa seksiä mieheni kanssa vaikka joka päivä ja tunsin itseni hyvin naiselliseksi kaikin puolin. En enää miettinyt ulkonäköäni ja kelpaavuuttani, vaan annoin mennä. Löysimme mieheni kanssa toisemme uudestaan ja olemme onnellisia, vaikka yhteisiä vuosia on takana pian 25.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään olette olleet kimpassa?
Joskus ihminen tietää vasta vanhemmalla iällä mitä haluaa. Tällöin vanha suhde saattaa tulla tiensä päähän.
Näin kai se on. Omilla vanhemmilla avioliitto kesti kuolemaan asti ja ihan onnellisilta vaikuttivat. Ehkä sen takia on ollut hankala tunnustaa itselleen eroajatuksia, varsinkin kun Suomessa vakiokuvio tuntuu olevan avioero vaimon aloitteesta. Tai no, eihän sitä tiedä. Tässä on luonut ehkä omien vanhempiensa avioliitosta - josta ei toki kaikkea tiedä - jonkinlaisen ideaalin jota yrittää sitten pettyneenä toteuttaa itse. Vaimo tuli valittua varman päälle. Fiksu, nätti, tasapainoinen nainen jota arvostan monella tapaa. Varmasti paras äiti lapsillemme.
Nimenomaan sen takia tuntuu isolta ajatukselta hajottaa jotain. Jos vaimo pettäisi, tuhlailisi, olisi juoppo tms. olisi helppo tekosyy. Nyt olisi pohdittavana kahden fiksun aikuisen tien päähän tuleminen.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli miehenä minulla ei ole oikeutta tunteisiin, ei oikeutta kaivata intohimoa, seksiä, toveruutta? Usein tuntuu, että valitsin vaimon aikanaan "varman päälle". Nyt tuntuu että kaipaisin jotain muuta. Vai onko neljänkympin kriisiä?
-AP
Sinun kannattaisi harkita sukupuolen korjausta, kun vaikuttaisi tuo identiteettikriisisi olevan hieman sitkeämpää sorttia.
Ylisjonnen kannattaisi kasvaa aikuiseksi. Voi olla, että syy siihen ettei naista ole itsellesi löytynyt löytyy korvien välistä. Aikuisilla miehillä on tunne-elämä.
-AP
Olen ihan hetero, eli naista en kaipaa :) Miehillä on tunne-elämä, mutta miten se liittyy sinuun, aikuiseen naiseen?
Jessus tätä aikuisen naisen pskaa😑