Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi ja raivostuttava mummo
08.07.2020 |
Minulla on vajaa 4v erityislapsi, on diagnosoitu laaja-alainen kehityshäiriö ja vahva epäily lapsuusiän autismista, myös ADHD:n piirteitä on paljon. Kävimme pari päivää sitten lapsen mummolla ja kyllä taas niin sapettaa ja haluan purkaa tätä ärsyyntymistä.
Sanotaan nyt ensimmäisenä, että mummo rakastaa mustamaalata minua lapselle. Mummo oli kerännyt lapselle pienen karkkipussin, eikä tämä tietenkään haittaa. Kysyi pojaltaan, lapsen isältä, että saako lapsi syödä nyt niitä. Isä sanoi että ei saa, koska on todella väsynyt, syönyt koko päivän muutenkin sokeria muiden sukulaisten luona ja kohta oli edessä pitkä kotimatka. Mummo kertoi sitten suurieleisesti lapselle, että mummo keräsi sinulle tällaisen karkkipussin, että katsopas täällä on tällaista ja tällaista. Yksi kerrallaan näytti ja esitteli karkkeja lapselle, oikein toivoi että lapsi pyytäisi niitä. Lapsi ei välitä karkista, mutta kiinnostui parista suklaakolikosta ja pyysi niitä, mutta mummo veti karkit itselleen ja sanoi, että äiti kielsi. Isä kysyi siinä vaiheessa, että miten niin muka äiti kielsi, mutta mummo jätti tämän huomiotta ja jatkoi karkkien esittelyä. Sitten keräsi karkit suurieleisesti pussiin, työnsi sen minulle ja sanoi lapselle että äiti kielsi. Selvästi naamastaan näki, että ärsyyntyi, kun lapsi palasi takaisin värityskirjansa pariin ilman raivaria tai mitään.
Toinen mitä tekee, nakertaa arvovaltaani lapsen silmissä. Lasta pitää vahtia koko ajan, muuten juoksee suoraan autotielle autojen eteen, laittaa kätensä joka paikkaan, kaataa tavaroita päälleen jne. Olimme pihalla ja lapsi meinasi mennä kulman taakse, jonne en näe ja kutsuin lapsen takaisin. Lapsi totteli kyllä ja palasi hakemaan minut, tietää ettei vieraissa paikoissa saa yksin mennä tutkimaan, mutta mummo huusi heti, että kyllä saa mennä, piha on aidattu, ei haittaa yhtään. Ei auttanut selittää mummolle, että lapsi saattaa löytää hyvinkin nopeasti aidasta reiän, kiivetä yli tai jäädä esim. jumiin johonkin. Hänen mielestään myös saa tippua korkealta, kun "sittenpä oppii". Lapsi ei tosiaan opi, hän ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta, jonka myös ammatti-ihmiset ovat todenneet.
(Jatkuu)
Kommentit (67)
Narsistimummo on myös paha tyyppi. Onneksi yhteydenpidon voi minimoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi käyt mummolassa pahoittamassa mieltäsi.
Meillä on ihan samanlaista. Tai oli.
Kilpaillaan siitä lapsesta. Ja aina käännetään tilanteet niin että minä olen pahis ja hän hyvis.
Ja diagnosoidaan lapsilla vaikka mitä, peruskoulupohjalta päätellään. Ihan terveet, hyvin hoidetut lapset.
Välit katkesi siinä vaiheessa, kun yritti väkisin kuulustelemalla ja painoatamalla saada lapsen pyytämään anteeksi omaa mokaansa.
Meillä tosiaan onneksi tuota välimatkaa on reippaasti, joten tavataan sen kerran vuodessa, joskus ehkä kaksi kertaa.
En haluaisi käydä, mutta tuo mummo on lapsen ainoa isovanhempi, joten jollain tavalla sitä ajattelee, että lapsen olisi hyvä tuntea hänet. Kai se on jokin yhteisön paine, joka laittaa ajattelemaan niin. Mietin myös, jos antaisin miehen käydä kahden lapsen kanssa mummoa katsomassa, mutta haluan tietää, mitä siellä tapahtuu. Ja jos en olisi paikalla, luultavasti mummo innostuisi morkkaamaan minua ihan kunnolla lapselle. Ei ihan niin suoraan tee sitä, kun olen vieressä.
Mummossa ärsyttää eritoten se, että selvästi yrittää syrjäyttää minua lapsen äitinä ja yrittää oikein luoda eripuraa minun ja lapsen välille. En yleensä alennu lapsellisuuksiin tai vastaavaan, mutta kyllä hykertelin tyytyväisenä, kun mummon naama oikein venähti, kun kerroin miten ammattilaiset ovat ihastelleet, miten paljon lapsi viihtyy sylissäni, pyytää minulta apua, ottaa kontaktia ja viihtyy lähelläni. Monet ammattilaiset ovat jopa hieman ihmetelleet tätä, kun lapsella on joitakin aika vahvojakin autismin piirteitä, yhtenä se, ettei oikein ota kontaktia muihin ihmisiin tai halua tulla kosketuksi, mutta minun kanssani tuo ei päde.
Ap
Tuosta syystä pojan erityislapsi ei ole meille tervetullut, on niin hankalaa, kun on kylässä. Tyttären terveet ja reippaat lapset on aina tervetulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, vanhaa ihmistä ei voi muuttaa. Heillä on usein omat luutuneeet käsityksensä, esim. todennäköisesti tuo mummo ei usko koko laaja-alaiseen kehityshäiriöön tai autismiin vaan pitää niitä nykyajan avuttomien kasvattajien hömppänä vaan. Että kunhan joku vanhan ajan ihminen kasvattaisi lapsen, antaisi tosiaan vaan oppia kantapään kautta jne, niin kyllä se ihan terve olisi.
Onni teillä tosiaan on, että ette asu kovin lähellä. Jatkat vaan kuten tähänkin asti eli pidät lapsesta huolen parhaaksi katsomallasi tavalla siellä mummolassakin, ihan sama mitä mummo kuittailee. Niiden juttujen voi antaa mennä korvasta sisään, toisesta ulos, ajatuksella että vanhan ihmisen joka ei tiedä näistä kehityshäiriöistä ja erityispiirteistä mitään, höpinää vaan.
Meillä miehen äiti toisella tapaa inhottava. Hän ei ole koskaan voinut sietää minua ja on syyttänyt poikansa elämän pilaamisesta, "leipäsutena elämisestä" (kun olin pari vuotta kotiäitinä), lastenkin pilaamiseta. Minulle ihan sama mitä sellainen yksinkertainen maalaismummo länkyttää. Mutta nyt valitettavasti kuittailu on siirtynyt tyttäreenkin, ja lasteni väärinkohtelusta en tykkää. Mummo jotenkin vihjaa aina, että poika on isänsä poika ja siksi hyvä lapsi, mutta "tyttärellä on äitinsä elkeet", ja tekee hyvin selväksi että se ei ole ollenkaan hyvä asia. Moittii ihan olemattomistakin asioista tytärtä jne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan samanlaista. Tai oli.
Kilpaillaan siitä lapsesta. Ja aina käännetään tilanteet niin että minä olen pahis ja hän hyvis.
Ja diagnosoidaan lapsilla vaikka mitä, peruskoulupohjalta päätellään. Ihan terveet, hyvin hoidetut lapset.
Välit katkesi siinä vaiheessa, kun yritti väkisin kuulustelemalla ja painoatamalla saada lapsen pyytämään anteeksi omaa mokaansa.
Hienoa, että teillä on tilanne ratkennut! Itsekin haluaisin katkaista välit, mutta jotenkin sitä ajattelee, että lapsella on oikeus isovanhempaan ja tämä tosiaan on ainut isovanhempi hänelle.
Kyllä nytkin saa ärähtää, kun yrittää väkisin ottaa syliin ja halailla, välillä saa estää ihan fyysisestikin. Ja sekös mummoa harmittaa, kun hetken päästä lapsi kiipeää itse minun syliini tai tulee halaamaan. Ja se häntä harmittaa vielä enemmän, kun loikkaa tietysti välittömästi vaatimaan lasta itselleen syliin, kun nyt viihtyy, mutta lapsi kiljuu ja tarrautuu minuun ja painaa pään rintaa vasten kuin piiloutuakseen. Ja jos lapsi kiipeää isänsä syliin, silloin yrittää riuhtoa lasta väkisin pois tämän sylistä itselleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää lasta altistaa haitalliselle ihmissuhteelle, kerta mummo ei tervettä järkeä omista/mielellään aiheuttaisi vaaratilanteen lapselle/ haluaa kovasti aiheuttaa lapselle pahan mielen "minä kyllä antaisin, mutta äitisi ei" höpinällään.
Ei sukulaisuus ole mikään pakko olla tekemisissä; edes sitä kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan samanlaista. Tai oli.
Kilpaillaan siitä lapsesta. Ja aina käännetään tilanteet niin että minä olen pahis ja hän hyvis.
Ja diagnosoidaan lapsilla vaikka mitä, peruskoulupohjalta päätellään. Ihan terveet, hyvin hoidetut lapset.
Välit katkesi siinä vaiheessa, kun yritti väkisin kuulustelemalla ja painoatamalla saada lapsen pyytämään anteeksi omaa mokaansa.
Hienoa, että teillä on tilanne ratkennut! Itsekin haluaisin katkaista välit, mutta jotenkin sitä ajattelee, että lapsella on oikeus isovanhempaan ja tämä tosiaan on ainut isovanhempi hänelle.
Kyllä nytkin saa ärähtää, kun yrittää väkisin ottaa syliin ja halailla, välillä saa estää ihan fyysisestikin. Ja sekös mummoa harmittaa, kun hetken päästä lapsi kiipeää itse minun syliini tai tulee halaamaan. Ja se häntä harmittaa vielä enemmän, kun loikkaa tietysti välittömästi vaatimaan lasta itselleen syliin, kun nyt viihtyy, mutta lapsi kiljuu ja tarrautuu minuun ja painaa pään rintaa vasten kuin piiloutuakseen. Ja jos lapsi kiipeää isänsä syliin, silloin yrittää riuhtoa lasta väkisin pois tämän sylistä itselleen.
Ap
Meillä se oli aika helppo ratkaisu kun lapsi itse blokkasi koko mummon puhelimestaan eikä halua olla enää tekemisissä.
Tosin mummohan käänsi koko jutun että kaikki on minun syytäni. Vaikka siis itse loukkasi ja tölvi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä pojan erityislapsi ei ole meille tervetullut, on niin hankalaa, kun on kylässä. Tyttären terveet ja reippaat lapset on aina tervetulleita.
Häpeä. Mikä sinunkin koulutuksesi mahtaa olla!
Vierailija kirjoitti:
Joo, vanhaa ihmistä ei voi muuttaa. Heillä on usein omat luutuneeet käsityksensä, esim. todennäköisesti tuo mummo ei usko koko laaja-alaiseen kehityshäiriöön tai autismiin vaan pitää niitä nykyajan avuttomien kasvattajien hömppänä vaan. Että kunhan joku vanhan ajan ihminen kasvattaisi lapsen, antaisi tosiaan vaan oppia kantapään kautta jne, niin kyllä se ihan terve olisi.
Onni teillä tosiaan on, että ette asu kovin lähellä. Jatkat vaan kuten tähänkin asti eli pidät lapsesta huolen parhaaksi katsomallasi tavalla siellä mummolassakin, ihan sama mitä mummo kuittailee. Niiden juttujen voi antaa mennä korvasta sisään, toisesta ulos, ajatuksella että vanhan ihmisen joka ei tiedä näistä kehityshäiriöistä ja erityispiirteistä mitään, höpinää vaan.
Meillä miehen äiti toisella tapaa inhottava. Hän ei ole koskaan voinut sietää minua ja on syyttänyt poikansa elämän pilaamisesta, "leipäsutena elämisestä" (kun olin pari vuotta kotiäitinä), lastenkin pilaamiseta. Minulle ihan sama mitä sellainen yksinkertainen maalaismummo länkyttää. Mutta nyt valitettavasti kuittailu on siirtynyt tyttäreenkin, ja lasteni väärinkohtelusta en tykkää. Mummo jotenkin vihjaa aina, että poika on isänsä poika ja siksi hyvä lapsi, mutta "tyttärellä on äitinsä elkeet", ja tekee hyvin selväksi että se ei ole ollenkaan hyvä asia. Moittii ihan olemattomistakin asioista tytärtä jne.
No näinhän mummo on suoraan sanonutkin, kun lasta vasta tutkittiin, että kyllä hän osaisi. Annettiin sitten yrittää opettaa potalle kun kävi täällä, niin meni suu nopeasti kiinni. Mutta sitten vain totesi, että lapsi on varmaan vain väsynyt, kyllä muuten olisi onnistunut.
Mummo ei edes ole vanha, on vasta hiukan reilu 50-vuotias.
No onneksi emme asu, juuri mietin kotimatkalla, että olisin varmaan tullut hulluksi, jos oltaisiin jääty asumaan tuonne kotipaikkakunnalle. Olenkin aina huolehtinut, ihan sama mitä saan osakseni, kunhan lapsella on kaikki hyvin. Siinä suhteessa olen todellinen leijonaemo, vaikka en itseeni kohdistuvia syytöksiä ja ilkeilyjä niin kovin kuittaa tai sano vastaan. Mutta kyllähän se silti sapettaa, mutta helpottaa kyllä taas hetken päästä, kun ei tarvitse nähdä ja päästelen höyryjä esim. täällä tai miehelle.
Minuakin mummo vihaa, on haukkunut minua ties miksi ja syyttänyt mm. poikansa varastamisesta ja aivopesusta. Aina kun miettii jotain lapseen liittyvää, toteaa että olisi ihan eritavalla tämäkin, jos minä olisin tehnyt toisin. Jos kuitenkin nämä alkavat kohdistua suoraan lapseen, siinä kohtaa katkaisen välit minulta ja lapselta mummoon ihan kokonaan. Sitä en siedä ollenkaan, että lastani haukutaan tai häntä kaltoinkohdellaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös samanlaista. Ei ole erityislapsi, mutta samanlaista lynkkaamista lapsesta riippumatta anopilta tulee minua, lapsen äitiä kohtaan tai laittaa lapsen asialle. Esimerkiksi antaa/tuo jotain, mistä on jo aiemmin keskusteltu ettei sellaista tarvita/se ei mahdu meille tms. ja anoppi ensin silti tuo ja antaa sen lapselle ja laittaa sitten lapsen kysymään minulta että saako hän pitää sen? Että minä joudun joko suoraan kieltämään lapselta asian tai pyörtämään aiemman keskustelun anopin kanssa ja sallimaan lapselle asian. Aivan sairasta! Enkä oikein tiedä miten noissa tilanteissa käyttäytyisi ja sanoisi.. ärsyttää todella että se ämmä kävelee koko ajan yli.
Eikä ole yksi tai ainoa kerta, samoin hän kysyy lapselta aina ensimmäiseksi että tuletko yöksi, matkustetaankos junalla toiseen kaupunkiin jne. Ehdottaa tietenkin kaikkia kivoja asioita kysymättä mitään meiltä. Aivan kuin joku 5-vuotias päättäisi näistä!
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää lasta altistaa haitalliselle ihmissuhteelle, kerta mummo ei tervettä järkeä omista/mielellään aiheuttaisi vaaratilanteen lapselle/ haluaa kovasti aiheuttaa lapselle pahan mielen "minä kyllä antaisin, mutta äitisi ei" höpinällään.
Ei sukulaisuus ole mikään pakko olla tekemisissä; edes sitä kertaa vuodessa.
Toisaalta ei tuo mummo välttämättä ole läpeensä paha (esim. mikään narsisti) eikä välttämättä tahdo lapselle mitään pahaa. Hän saattaa ajatella, omasta rajoittuneesta maailmankuvastaan käsin, että hän tietäisi miten lapsesta saadaan normaali terve lapsi. Esim. sillä että annetaan kiipeillä vähän puihin niin kuin hän ehkä itsekin lapsena, oppia kantapään kautta. Kun hän ei pysty ymmärtämään tuota laaja-alaista kehityshäiriötä, että sellainen lapsi ei edes opi sillä menetelmällä (ja lisäksi nykyaikana muutenkin lasten kanssa on tapana ottaa paljon vähemmän riskejä kuin joskus aiemmin, ja siksi lapsikuolleisuus onnettomuuksissakin on ihan eri luokkaa kuin vaikka 1950-1970-luvulla).
Mummon vähän kieroutunut, mutta vanhoille ihmisille aika tavallinen ajattelu voi olla, että hän lapsen parhaaksi vähän näpäyttää tuota äitiä, joka on ylisuojeleva, hössöttää ja tekee turhia kieltoja ja näin olevinaan aiheuttaa lapsen ongelmat itse. Että jos äiti ymmärtäisi tekevänsä väärin ja olevansa turhan hössöttäjä. Mummohan toki on väärässä tuossa, mutta tuskin tietoista ilkeyttään ja pahaa tahtoaan. Ja mitään todellista vaaraahan lapselle ei ole, kunhan häntä ei hoitoon jätetä tuolle ihmiselle, vaan isä ja/tai äiti on aina paikalla kun mummoa tavataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan samanlaista. Tai oli.
Kilpaillaan siitä lapsesta. Ja aina käännetään tilanteet niin että minä olen pahis ja hän hyvis.
Ja diagnosoidaan lapsilla vaikka mitä, peruskoulupohjalta päätellään. Ihan terveet, hyvin hoidetut lapset.
Välit katkesi siinä vaiheessa, kun yritti väkisin kuulustelemalla ja painoatamalla saada lapsen pyytämään anteeksi omaa mokaansa.
Hienoa, että teillä on tilanne ratkennut! Itsekin haluaisin katkaista välit, mutta jotenkin sitä ajattelee, että lapsella on oikeus isovanhempaan ja tämä tosiaan on ainut isovanhempi hänelle.
Kyllä nytkin saa ärähtää, kun yrittää väkisin ottaa syliin ja halailla, välillä saa estää ihan fyysisestikin. Ja sekös mummoa harmittaa, kun hetken päästä lapsi kiipeää itse minun syliini tai tulee halaamaan. Ja se häntä harmittaa vielä enemmän, kun loikkaa tietysti välittömästi vaatimaan lasta itselleen syliin, kun nyt viihtyy, mutta lapsi kiljuu ja tarrautuu minuun ja painaa pään rintaa vasten kuin piiloutuakseen. Ja jos lapsi kiipeää isänsä syliin, silloin yrittää riuhtoa lasta väkisin pois tämän sylistä itselleen.
Ap
Mä kyllä tuossa tilanteessa miettisin tosissaan, että onko mummoa pakko roikottaa mukana lapsen elämässä, jos yhteinen oleminen on jatkuvaa nälvimistä, ilkeilyä ja lapsen tarpeiden sivuuttamista. Ikävää tietysti, jos on lapsen ainoa isovanhempi, mutta onko hänestä kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä/iloa? Ja ihan selkeää kiusaamista on tuo aloituksen karkkien esittely, ja sitten päälle syytetään,että äiti kielsi, vaikka kieltäjänä oli isä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää lasta altistaa haitalliselle ihmissuhteelle, kerta mummo ei tervettä järkeä omista/mielellään aiheuttaisi vaaratilanteen lapselle/ haluaa kovasti aiheuttaa lapselle pahan mielen "minä kyllä antaisin, mutta äitisi ei" höpinällään.
Ei sukulaisuus ole mikään pakko olla tekemisissä; edes sitä kertaa vuodessa.
Kyllä tämäkin paljon pyörii mielessä, jos kokonaan ne välit katkaisisi mummoon. Olen ajatellut, että niin kauan kuin mummo keskittyy minun mustamaalamiseeni, annan olla. Mummo ei kykene aiheuttamaan lapselle vaaratilanteita, koska vahdin lasta jatkuvasti, josta tietysti mummo valittaa, kun ei "saa olla lapsen kanssa". Olen suoraan sanonut, etten voi luottaa lasta hänelle hetkeksikään kahden.
Pahaa mieltäkään ei ole onnistunut aiheuttamaan lapselle, kun lapsi ei välitä oikein mistään, mitä mummo yrittää hänelle näyttää/antaa ja sanoo että minä kielsin. Pari kertaa tosin olen huomannut mummolaan tullessa, että yhdessä huoneessa on ollut jokin iso lelu sarjasta, josta lapsi pitää, niin olenkin ohjannut lapsen pois ja sanonut miehelle. Lapselle ei siis voi ottaa tuollaisia isoja leluja, joista lähtee kovia ääniä, kun on äänille yliherkkä ja pelästyy niitä herkästi. Mies on sitten saanut käydä tutkimassa tämän lelun tai milloin minkäkin tavaran ja laittanut sen pois sanottuaan äidille ties kuinka monennen kerran, että sellaista ei voi lapselle näyttää tai antaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä pojan erityislapsi ei ole meille tervetullut, on niin hankalaa, kun on kylässä. Tyttären terveet ja reippaat lapset on aina tervetulleita.
Häpeä. Mikä sinunkin koulutuksesi mahtaa olla!
Ei koulutuksella voi paikata puutetta sydämen sivistyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä pojan erityislapsi ei ole meille tervetullut, on niin hankalaa, kun on kylässä. Tyttären terveet ja reippaat lapset on aina tervetulleita.
Häpeä. Mikä sinunkin koulutuksesi mahtaa olla!
Ei koulutuksella voi paikata puutetta sydämen sivistyksessä.
Ja mitähän tämä kommentti tarkoitti? Että erityislapsella on puutetta sydämen sivistyksessä ja häntä ei siksi voi ottaa kylään? Kommentissasi ei ole mitään järkeä. Että jotkut kehtaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta syystä pojan erityislapsi ei ole meille tervetullut, on niin hankalaa, kun on kylässä. Tyttären terveet ja reippaat lapset on aina tervetulleita.
Häpeä. Mikä sinunkin koulutuksesi mahtaa olla!
Ei koulutuksella voi paikata puutetta sydämen sivistyksessä.
Sinulta puuttuu molemmat.
Ap. Sinun ei tarvitse sietää tuota. Sano suoraan, ettet halua mitään kanssakäymistä, jos sinua mustamaalataan lapselle. Jos se ei tehoa, katkaise välit.
(Jatkoa)
Kun mummolle kerrottiin, että lapsella on nyt tuo laaja-alainen kehityshäiriö diagnosoitu ja epäily autismista, mummo sanoi heti, että ei ole. "Ei se mikään vammainen ole. Lapsi on terve kun se leikkii." oli mummon vastaus. Yritä siinä nyt sitten selittää tuollaiselle ihmiselle, että ei se lapsi aina terve ole vaikka leikkisi. Jaksavathan vakavasti sairaatkin lapset leikkiä silloin tällöin.
Kolmas isoin asia on se, että syyttää minua lapsen puhumattomuudesta. On aina siitä asti, kun lapsi täytti 1v, tuonut asiaa ilmi salavaivihkaa ja nyt pari päivää sitten enemmän suorasti. Olin lapsen kanssa katselemassa kirjaa ja kuulin, kun mummo kysyi pojaltaan, että miksi lapsi ei puhu, onko hänelle tapahtunut jotain traumaattista. Ei suoraan kohdistanut "syytöstä" minuun, mutta mummon tuntien ja vanhoja juttuja peilaten, se oli tarkoitettu juurikin minulle.
Ilkeilee muutenkin aina mahdollisuuden tullen minulle, mutta epäsuorasti ja "sanoo vain suoraan mielipiteensä", jos jostakin huomauttaa. Poikansa on äidilleen monestikin ärähtänyt ja suuttunut ja sanonut pahastikin. Mutta mummo vain sanoo suoraan omasta mielestään. On muuten juuri sellainen ihminen, joka kuvailisi itseään "räväkäksi".
Mummo antaa lapsen myös koskea vaarallisiin tavaroihin ja tehdä vaarallisia asioita. Esim. lapsen koordinaatio ei ole ihan kunnossa ja epäillään, että myös syvyysnäössä saattaisi olla jotakin vikaa. Jos lapsi yrittää kiivetä puuhun, kiellän tai autan ja annan kiivetä vain matalalle, mutta mummo laukkaa heti kiljumaan, että kyllä saa kiivetä, eikä se ikinä opi jos ei tipu korkealta. Olenkin sanonut mummolle, että vaikka hän ei välittänytkään siitä, jos lapsi halkaisee kallonsa tippuessaan, minä silti välitän. Sitten mummo vielä ihmettelee, miksen anna hänen viedä lasta pois silmistäni.
Halusin vain purkaa jonnekin näitä ajatuksia. Mieheni on aina ollut minun puolellani ja puolustaa minua ärhäkästi, mutta joskus silti tuntuu, että olen ainoa, joka ymmärtää, että lapsi ihan oikeasti on erityislapsi.
Onneksi asutaan pitkän matkan päästä mummosta ja nähdään kerran vuodessa. Muilla raivostuttavia mummoja?