Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua tuoda kavereita meille, koska häpeää kotiamme :(
08.07.2020 |
Tyttö 11 vuotta on ollut koko kesän menossa kaverilta kaverille ja hyvä niin, että kavereita riittää. Kysyin eilen, että haluaisiko hän joskus tuoda jonkun kaverin meillekin. Tyttö sanoi, että ei ja kun kysyin että miksi, niin mietti kehtaako sanoa. Sanoi sitten kuitenkin, että kavereilla on kaikilla niin hienot kodit että häpeää meidän kotia. :( Enpä tuohon oikein osannut mitään sanoa, muuta kuin halata tyttöä ja todeta, että varmasti monilla on vieläkin kauheammat kodit ja meillä on kuitenkin perusasiat ihan kunnossa täällä.
Mutta nyt kun asiaa mietin, niin ymmärrän tyttöä ihan hyvin. On sellaisessa koulussa, missä suurin osa oppilaista tulee eräältä uudelta asuinalueelta, jolla on tietenkin hulppeita omakotitaloja ja rivi- ja kerrostaloasunnotkin luonnollisesti näyttävät hienoilta, kun ne on uusia ja siistejä. Myös harrastuskaverit ovat samoja kuin koulukaverit. Meillä on koti 80-luvun rivitalossa vähemmän viehättävällä asuinalueella ja ihan oikeassa tyttö siinä on, että kyllähän täällä on moni paikka rempallaan. Ihan asiallisen siistiä meillä kyllä on, mutta tytönkin huoneessa tapetti kieltämättä repsottaa, ikkunankarmit on rumat ruskeat ja entisen asukkaan kissa on niitä kynsinyt juuri tytön huoneesta, vessa on sellainen kaakeloimaton hirvitys ja keittiön kaapisto vetelee viimeisiään. Meillä vaan on ollut tässä muita, huomattavasti kiireellisempiä rahanreikiä, joten remontointiin ei ole ollut liiemmin varaa.
Mutta mitenhän tähän pitäisi reagoida? Jos laittaisin lomarahat siihen, että laitettaisiin edes tyttären huone sellaiseen kuntoon kuin tyttö haluaa? Uudet tapetit/maalit, katsottaisiin mitä niille ikkunankarmeille on tehtävissä, lattian hionta jne. Vai opettaisiko se liikaa materialistista elämänasennetta? Toisaalta tyttären harmistus vaikutti aidolta ja siksi ei tullut mieleenkään asiasta suuttua tai mitään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän toi asiaa esiin.
Kommentit (59)
En laittaisi mitään painoa tuolle tyttären sanomiselle. Lapset nyt tuossa iässä joskus häpeävät kotejaan, äitejään, veljiään, ties mitä, eikä tähän pidä reagoida alkamalla muuttaa häpeän kohteita, ellei tosiaan ole jotain vakavaa vikaa tyyliin jos kotinne olisi epäsiisti ja likainen. Remontoit sen mitä katsot tarpeelliseksi, mutta ei lapsen häpeiden mukaan, niiden kanssa hänen täytyy oppia tulemaan toimeen itse.
Ja oikeasti voi hävetä ihan mitä vaan. Itse olin nuorena niitä jotka asui hulppeassa omakotitalossa ja kaverini kerrostalossa. Minä häpesin meidän taloa, ja minusta olisi ollut hienoa asua kerrostalossa siellä samalla kaupungin vuokrakämppä-alueella kuin paras kaverini. Häpesin myös lääkäriäitiäni, joka oli minusta vanha ja tylsä verrattuna kaverini äitiin, joka oli saanut hänet 16-vuotiaana ja oli tyyliltään nuori pimu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisen asukkaan kissa repi tytön huoneen tapetit vai tytön huone remontoitiin ennen tytön syntymää...?
Vierailija kirjoitti:
Entisen asukkaan kissa repi tytön huoneen tapetit vai tytön huone remontoitiin ennen tytön syntymää...?
Ei kissa repinyt tapetteja vaan ikkunankarmeja. Kukaan ei ole repinyt tapetteja, ne on alkaneet repsottaa ihan omia aikojaan.
Erosin miehestäni ja ostin uuden asunnon, puolet pienemmän kuin entinen koti. Jouduin tekemään remonttia, sisustamiseen ei juuri jäänyt rahaa. Päätin käyttää kaiken teinitytön huoneeseen: kiva kattolamppu, pari hyllyä, julistetauluja, huonekasveja ja sisustustyynyjä. Aina kun tyttö palaa isältään, hän toteaa ilahtuneena, mulla on kyllä kiva huone.
Luulen, että saisitte kohtuullisilla menoilla tytölle tosi kivan huoneen ja teini-iän kynnyksellä tunteen, että hän on tärkeä. Oma, itse sisustettu piilopaikka, jonne kehtaa tuoda kavereita.
Lohdutuksena vielä, että tyttöni oli ihan varma, että kukaan ei enää tule meille, kun asutaan niin pienessä asunnossa. Täällä ne kaikki silti edelleen luuhaa ja välillä on useampi kaveri leipomassa tai yökylässä.
Vierailija kirjoitti:
Entisen asukkaan kissa repi tytön huoneen tapetit vai tytön huone remontoitiin ennen tytön syntymää...?
Paitsi ettei siinä lukenut niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä panostaisin kodin sisustukseen, maalaukseen ja remontointiin. Koti on se paikka, jossa asutaan 365 päivää vuodessa.
Nyt tänä vuonna on trendikästäkin kotimaassa harjoittaa lähialueen matkailua.
Minä puolestani en halua, että edes lapsen kaverit tulevat käymään, kun häpeän kotini sotkuisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En remontoisi siksi, että lapsi häpeää, vaan siksi, että jos jokin on rempallaan ja ikivanha, niin laittaisin kuntoon. Teinit nyt muka häpeää kaikkea.
Mieti, mitä teillä on ihan omanlaistaan. Esimerkiksi, 1980-luvun rivarissa on todennäköisesti suurempi ja vehreämpi piha kuin vastarakennetussa, tai jännästi erillinen keittiö verrattuna nykyisin rakennettaviin avokeittiöihin. Korosta tyttärelle erilaisuutta ja vahvista häntä olemaan ylpeä oman kotinne erityispiirteistä, vaikka sitten siitä, että annat kavereidensa kanssa repiä tapetin huoneesta, jos siis päädyt joka tapauksessa pintaremonttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TyyliLyyli_ kirjoitti:
Kyllä minä panostaisin kodin sisustukseen, maalaukseen ja remontointiin. Koti on se paikka, jossa asutaan 365 päivää vuodessa.
Nyt tänä vuonna on trendikästäkin kotimaassa harjoittaa lähialueen matkailua.
Miten nuo liittyvät toisiinsa: kodin sisustaminen ja kotimaanmatkailu?
Lapset ja nuoret ei kyllä yleensä tuollaisesta välitä ja ovat käyneet monenlaisissa kodeissa. Ehkä ymmärtävät eron, jos jollakin perheellä on oma uima-allas. Oma tyttösi näyttää kuitenkin ajattelevan asiaa ja sen vuoksi miettisin kyllä, mitä hänen huoneelleen on tehtävissä. Tapetit saatte poistettua itse ja tasoittamalla reiät ja maalaamalla seinät ja katon saa jo paljon viihtyisyyttä huoneeseen. Myös kylppärin voi itse maalata kostean tilan maalilla. Jos lattia on hirveä, uuden muovimaton saa kyllä itse vaihdettua. Tytön huoneen tekisitte yhdessä viikonlopussa ja hintaa tulisi maaleille ja tarvikkeille 150 euroa. Alesta sitten uusi päiväpeitto ja matto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä tosiaan vertaillaan itseä muihin ihan kaikessa ja totta kai muilla on aina kaikki paremmin. Ihan normaalia ja tapahtuu kyllä niissäkin perheissä, joissa puitteet on täydelliset. Jos teillä on perussiistiä ja rakastava/välittävä koti, en huolestuisi liikaa. Mutta toki tytön huonetta voi parannella. Ilahtuu siitä varmasti, vaikka se ei todennäköisesti vertailua lopeta.
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en halua, että edes lapsen kaverit tulevat käymään, kun häpeän kotini sotkuisuutta.
No siivotkaa, siis myös lapsesi ja miehesi osallistuu. Ei ole yksin äidin työ. Saisivat muutkin hävetä, jos ei osaa omia jälkiä korjata ja kuvitellaan elävänsä täyshoitolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaisin tyttären huoneen kuntoon, ehdottomasti. Tapettien poistaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä, mutta maali niiden tilalle ei maksa paljoa. Nykyään maali tuntuu olevan aika itsestäänselvä valinta tapettien sijasta, mikä onkin ihan hyvä, koska uudelleen maalaaminen on paljon helpompaa kuin tapettien vaihtaminen. Katsotte, mitä niille ikkunoille voisi tehdä, tiedän että jotkut ovat saaneet karmit maalaamalla ihan suhteellisen hyvän lopputuloksen. Tietty jos ovat alkuperäiset ikkunat, niin remonttiinkaan ei varmaan kauhean montaa vuotta ole - sitä suuremmalla syyllä uskaltaa kokeilla maalaamista, kun ei niitä tarvitse sitten vuosikymmeniä katsella.
Ikeasta sitten edullisesti tyttärelle vaikkapa uusi matto, kattovalaisin ja joku hyllykkö, tai mille nyt onkaan tarvetta. Torista löytää helposti ihan uudenveroisia huonekaluja. Jos lattia on parketti niin sen voi hioa ja lakata helposti vuokravälineillä, jos taas laminaatti saati muovimatto, niin uutta laminaattia saa edullisimmin n. 10 e/m2. Asentaminen on helppoa ja suhteellisen kivaa hommaa.
Mä luulin pitkään, että koti on minulle "se ja sama", en siis yhtään innostunut mistään sisustamisesta enkä todellakaan haaskannut rahojani mihinkään sohvatyynyihin, nätteihin astioihin tai leikkokukkiin. Sitten ostimme miehen kanssa ensimmäisen omistusasunnon, joka oli tyyliltään ja kunnoltaan aivan toista kuin vuokra-asunnot, joissa olimme asuneet: muovimattoja, kolhiintuneita seiniä, sellaiset pyökkireunuksiset vuokratalokaapistot joka huoneessa. Elämänlaatu nousi huomattavasti, kun oma koti oli visuaalisesti miellyttävä. Tänne on oikeasti kiva tulla, täällä viihtyy eikä täältä haikaile pois. Uskon täysin, että lapsi voi tuntea samoin. Toiset meistä nyt vaan on visuaalisempia kuin toiset, ja onneksi kotia voi muuttaa miellyttävämpään suuntaan nykyään aika edullisesti.
Ymmärrän. Minäkään en halua kutsua meille vieraita, koska häpeän kotiamme. En edes lasten kavereita.
Tapetit kannattaa repiä pois ja maalata. On edullista. Toki yhden tehosteseinän voi tapetoida. Tai maalata eri värillä. Turha roina pois kodista niin sekin jo vaikuttaa yleisilmeeseen.
Tapetit ei välttämättä kauheasti maksa, esim itse ostin juuri kolme rullaa alelaarista hintaan 5,95€/rulla, ovh 49,95€/rulla. Laadukasta, kivan näköistä non-woven tapettia, eli helppoa tapetoida.
2,7 litran maalipurkista riittää myös ihan hyvin, jos vaikka satsaa ja ostaa yhdelle seinälle kivan tapetin ja maalaa muut.
Lattia on sellaista materiaalia, että sen voi hioa? Minä olen hionut koko alakerran lakatun puulattian ihan tavallisella nauhahiomakoneella. Sen verran hioin, että lakkapinnasta tuli hiukan karhea. Maalasin vesiohenteisella Aqua Floor -lattiamaalilla ja hyvin on kestänyt vaikka meillä on kaksi koiraakin. Eli jos vaikka saatte lainaksi pienen hiomakoneen, ei lattiankaan laittaminen kauhean kalliiksi tule.
Ikkunan karmit saattaa voida myös hioa, litra valkeaa tarkoitukseen sopivaa maalia riittää hyvin. Pari maalikerrosta varmasti menee.
Teillähän voisi olla ihan kiva kesäprojekti uusia tytön huone lastenhuoneesta teinin huoneeksi. Sitten vielä pari väreihin sopivaa uutta koristetyynyä ja torkkupeitto vaikka H&M Homesta, Hemtexistä tms sängylle.
Vierailija kirjoitti:
En laittaisi mitään painoa tuolle tyttären sanomiselle. Lapset nyt tuossa iässä joskus häpeävät kotejaan, äitejään, veljiään, ties mitä, eikä tähän pidä reagoida alkamalla muuttaa häpeän kohteita, ellei tosiaan ole jotain vakavaa vikaa tyyliin jos kotinne olisi epäsiisti ja likainen. Remontoit sen mitä katsot tarpeelliseksi, mutta ei lapsen häpeiden mukaan, niiden kanssa hänen täytyy oppia tulemaan toimeen itse.
Ja oikeasti voi hävetä ihan mitä vaan. Itse olin nuorena niitä jotka asui hulppeassa omakotitalossa ja kaverini kerrostalossa. Minä häpesin meidän taloa, ja minusta olisi ollut hienoa asua kerrostalossa siellä samalla kaupungin vuokrakämppä-alueella kuin paras kaverini. Häpesin myös lääkäriäitiäni, joka oli minusta vanha ja tylsä verrattuna kaverini äitiin, joka oli saanut hänet 16-vuotiaana ja oli tyyliltään nuori pimu.
Miten musta tuntuu, että kaverisi kyllä tiesi todellisen tilanteen ja osasi vedättää sinua kuvittelemaan, että hänellä asiat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin tyttären huoneen kuntoon, ehdottomasti. Tapettien poistaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä, mutta maali niiden tilalle ei maksa paljoa. Nykyään maali tuntuu olevan aika itsestäänselvä valinta tapettien sijasta, mikä onkin ihan hyvä, koska uudelleen maalaaminen on paljon helpompaa kuin tapettien vaihtaminen. Katsotte, mitä niille ikkunoille voisi tehdä, tiedän että jotkut ovat saaneet karmit maalaamalla ihan suhteellisen hyvän lopputuloksen. Tietty jos ovat alkuperäiset ikkunat, niin remonttiinkaan ei varmaan kauhean montaa vuotta ole - sitä suuremmalla syyllä uskaltaa kokeilla maalaamista, kun ei niitä tarvitse sitten vuosikymmeniä katsella.
Ikeasta sitten edullisesti tyttärelle vaikkapa uusi matto, kattovalaisin ja joku hyllykkö, tai mille nyt onkaan tarvetta. Torista löytää helposti ihan uudenveroisia huonekaluja. Jos lattia on parketti niin sen voi hioa ja lakata helposti vuokravälineillä, jos taas laminaatti saati muovimatto, niin uutta laminaattia saa edullisimmin n. 10 e/m2. Asentaminen on helppoa ja suhteellisen kivaa hommaa.
Mä luulin pitkään, että koti on minulle "se ja sama", en siis yhtään innostunut mistään sisustamisesta enkä todellakaan haaskannut rahojani mihinkään sohvatyynyihin, nätteihin astioihin tai leikkokukkiin. Sitten ostimme miehen kanssa ensimmäisen omistusasunnon, joka oli tyyliltään ja kunnoltaan aivan toista kuin vuokra-asunnot, joissa olimme asuneet: muovimattoja, kolhiintuneita seiniä, sellaiset pyökkireunuksiset vuokratalokaapistot joka huoneessa. Elämänlaatu nousi huomattavasti, kun oma koti oli visuaalisesti miellyttävä. Tänne on oikeasti kiva tulla, täällä viihtyy eikä täältä haikaile pois. Uskon täysin, että lapsi voi tuntea samoin. Toiset meistä nyt vaan on visuaalisempia kuin toiset, ja onneksi kotia voi muuttaa miellyttävämpään suuntaan nykyään aika edullisesti.
Voi maalat myös tapettien päälle. Olen tehny meillä näin useammankin kerran. Pohjamaalasin ensin, että sain kuviot ja värit piiloon ja näin tietysti myös ettei tapetit ala valumaan alas. Sitten kerros tai kaksi uutta maalia päälle. Hyvä on tullut.
Vanhojen tapettien poistossa on se riski, että jos alla on gyproc-seinä, repii samalla irti gyprocin päällä olevan päälysteen.
Ja siis lapsen huone on aikoinaan hänelle remontoitu, ennen kuin syntyi. Eli ei ole mitään vuosikymmenten takaisia ne tapetit, ilmeisesti vaan olemme aika huonoja remontoijia kun ne alkoivat repsottamaan jo aika pian. Mutta onhan se varmaan ihan totta, että on ihan normaalia remontoida lapsen huone vauva-aikaisesta huoneesta (sikäli tehty kyllä sellaiseksi, että sopii pidemmänkin aikaa, eli ei mitään muumitapetteja kuitenkaan...) isomman lapsen huoneeksi viimeistään näillä main.