Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua tuoda kavereita meille, koska häpeää kotiamme :(
08.07.2020 |
Tyttö 11 vuotta on ollut koko kesän menossa kaverilta kaverille ja hyvä niin, että kavereita riittää. Kysyin eilen, että haluaisiko hän joskus tuoda jonkun kaverin meillekin. Tyttö sanoi, että ei ja kun kysyin että miksi, niin mietti kehtaako sanoa. Sanoi sitten kuitenkin, että kavereilla on kaikilla niin hienot kodit että häpeää meidän kotia. :( Enpä tuohon oikein osannut mitään sanoa, muuta kuin halata tyttöä ja todeta, että varmasti monilla on vieläkin kauheammat kodit ja meillä on kuitenkin perusasiat ihan kunnossa täällä.
Mutta nyt kun asiaa mietin, niin ymmärrän tyttöä ihan hyvin. On sellaisessa koulussa, missä suurin osa oppilaista tulee eräältä uudelta asuinalueelta, jolla on tietenkin hulppeita omakotitaloja ja rivi- ja kerrostaloasunnotkin luonnollisesti näyttävät hienoilta, kun ne on uusia ja siistejä. Myös harrastuskaverit ovat samoja kuin koulukaverit. Meillä on koti 80-luvun rivitalossa vähemmän viehättävällä asuinalueella ja ihan oikeassa tyttö siinä on, että kyllähän täällä on moni paikka rempallaan. Ihan asiallisen siistiä meillä kyllä on, mutta tytönkin huoneessa tapetti kieltämättä repsottaa, ikkunankarmit on rumat ruskeat ja entisen asukkaan kissa on niitä kynsinyt juuri tytön huoneesta, vessa on sellainen kaakeloimaton hirvitys ja keittiön kaapisto vetelee viimeisiään. Meillä vaan on ollut tässä muita, huomattavasti kiireellisempiä rahanreikiä, joten remontointiin ei ole ollut liiemmin varaa.
Mutta mitenhän tähän pitäisi reagoida? Jos laittaisin lomarahat siihen, että laitettaisiin edes tyttären huone sellaiseen kuntoon kuin tyttö haluaa? Uudet tapetit/maalit, katsottaisiin mitä niille ikkunankarmeille on tehtävissä, lattian hionta jne. Vai opettaisiko se liikaa materialistista elämänasennetta? Toisaalta tyttären harmistus vaikutti aidolta ja siksi ei tullut mieleenkään asiasta suuttua tai mitään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän toi asiaa esiin.
Kommentit (59)
Meillä on remontoitu lapsen huonetta lapsen kasvaessa, ensin seinät ja sisustus oli vaalenpunaiset ja lilat ja kun tyttö kasvoi niin sisustus on muuttunut enemmän neutraalimpaan suuntaan. Viimeisimmäksi 15v halusi kaikki seinät valkoisiksi ja muutenkin mahdollisimman selkeää ja vaaleaa sisustusta, niin tämä toteutettiin. Eikä vaadi suurta budjettia tai taitojakaan, jokainen osaa maalata seinää.
Muutanhan muutenkin kodin sisustusta meille mieleiseksi, niin miksi ei tehtäisi samaa lapsen huoneessa, missä hän kuitenkin viettää eniten aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ja kaunis koti on ensi sijassa hyvät ihmissuhteet, rento ilmapiiri ja hyvä kommunikointi. Niissä upeissakin kodeissa voi olla riitaisat suhteet, huonoa oloa ja tunnekylmyyttä. Ei siinä hienot seinät auta.
Toki voisitte hankkia tytön huoneeseen jotain mukavaa ja uutta. Kivalla tarjoilla voi luoda nuorille hauskuutta ja tyylikkyyttä.
Tapetit pois ja maalit seiniin, lattiaa peittämään joku ihana matto. Ei räjäytä budjetta mutta asunnon ilme raikastuu hetkessä.
Vessaakin varmaan voisi maalata? Uusi suihkuovi/verho. Matto sinnekin ja valaistus kuntoon koko kämppään.
Rahaa ei kauheesti vie mutta aikaa voi mennä paljonkin.
Jos tekisitte kodista kesän yhteisen projektin olis mukavaa hyödyllistä yhteistä puuhaa :)
Lohdutat lastasi sillä, että muilla on kauheampia koteja :)
P.s ei maksa paljoakaan tapettirullat huoneeseen. Toimeksi!
Voiko vc.n lattian muovimattoa maalata tai laittaa tapetit vessaan.( Ei ole suihkua)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku jo sanoikin heti alussa faktan: lapsi saattaa hävetä kodissaan ja vanhemmissaan ihan mitä tahansa. Siitä ei kannata hermostua, se on osa teini-iässä voimistuvaa erottautumista vanhemmistaan, mikä kuuluu osana kasvuun. Jos itse tiedät, että perusasiat toimivat ja lapsesta pidetään hyvin huolta, niin älä liikoja murehdi.
MUTTA. Kyllähän se lastasi varmasti piristäisi, jos uhraisitte pari sataa pintaremonttiin. Se ei ole kallista. Tapetit vaihtoon ja pokat kitattaviksi ja maalattaviksi. Saatte kivaa puuhattavaakin tyttären kanssa. Anna hänen valita tapetti ja maali ja osallistua toteutukseen, niin oppii hyödyllisiä pintaremontointitaitojakin ja viihtyy muutaman päivän kotosalla.
Tuolla summalla saa myös uudet verhot ja vaikkapa maton Ikeasta tai jostakin muusta huokeasta sisustusliikkeestä. Lattian hiominen on tyyriimpää, eikä ehkä ole järkevä operaatio vain yhdessä huoneessa (tarvitsette urakoitsijan, ja neliöhinta tulee vain yhden huonen osalta aika isoksi, lisäksi huone pitäisi tyhjentää sen ajaksi ja hiomisesta tulee aika lailla pölyä).
Vierailija kirjoitti:
Voiko vc.n lattian muovimattoa maalata tai laittaa tapetit vessaan.( Ei ole suihkua)
Laittakaa laminaatti lattiaan mieluummin, ei maksa kuin muutaman kympin (tuskin vessanne on iso?). Ja tapetin voi toki laittaa, jos ei ole mitään roiskevaaraa lavuaarista eikä alapesusuihkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä!
Meillä on ihan normaali perheasunto siistillä alueella. Mutta lapsella on koulun kautta kavereita, joiden perheet ovat kai miljonäärejä, siis on rivitalot merenrannalla Helsingissä, siis todella luksuskoteja. Joten lapsi ei kehtaa kutsua ketään meille, vaikka hänellä on oma huonekin. Se on kuulemma liian pieni, kun kavereiden huoneet ovat meidän olohuoneen kokoisia kuulemma.
Mun mielestä vähän tyhmää. Ja on hänellä ihan ns normaalitaustaisiakin kavereita, joilla on normaalit kodit, mutta silti vertaa kotiaan ja huonettaan vaan niihin rikkaimpiin.
Seinistä vanhat tapetit irti, hio repaleet ja kittaa naulan reiät. Päivän urakka. Ikkunanpokista kittaa myös raapeumat, hio ja maalipesulla pesu.
Pokiin päälle siveltimellä puolihimmeää seinämaalia, pieni purkki riittää. Seiniin uudet tapetit, älä valitse isoa, kohdistettavaa kuviota, jos et ole kokenut tapiseeraaja.
Lattiaa ei kannata hioa, jos ei ole pakko. Sitä et voi itse tehdä, tarvitsisit lattiahiomislaitteen ja lakkaa päälle, ja urakoitsija ei ihan pientä huonetta lähde halvalla tekemään. Lisäksi siitä tulee pölyä ja hajua aika lailla ja huone pitäisi kokonaan tyhjentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja oikeasti voi hävetä ihan mitä vaan. Itse olin nuorena niitä jotka asui hulppeassa omakotitalossa ja kaverini kerrostalossa. Minä häpesin meidän taloa, ja minusta olisi ollut hienoa asua kerrostalossa siellä samalla kaupungin vuokrakämppä-alueella kuin paras kaverini. Häpesin myös lääkäriäitiäni, joka oli minusta vanha ja tylsä verrattuna kaverini äitiin, joka oli saanut hänet 16-vuotiaana ja oli tyyliltään nuori pimu.
"Häpesin lääkäriäitiäni", ihailin kaverini teiniäitiä :D Reps :D
Apua, meillä on pieni kaksio, jossa asun kahdestaan lapsen kanssa. Lapsi on päiväkodissa, jossa melkein kaikki muuta asuvat omakotitaloissa. Muutama kaveri onkin kummastellut, että "onpa teillä pieni koti", mutta olen päättänyt että toistaiseksi ei muuteta isompaan vaan asutaan edullisesti ja säästetään rahaa, ettei tarvitse ottaa sitten jättilainaa tulevaisuudessa yksin.
Elämämme on taloudellisesti huoletonta kun on alhaiset kiinteät kustannukset.
Tämä on syy sille, etten edes halua asua tosi rikkaalla asueella pk-seudulla. Ettei lapsi ala vertailemaan. On parempi asua ns. tavallisella alueella, missä on kaikenlaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin tyttö häpeää äitinsä mukaan noloa kotiaan, vaikka heillä iso omakotitalo, oma ranta, rantasauna, iso piha jne. Kuuluu ikään.
Teinit nyt voivat hävetä sitä ja tätä. Me asutaan vuokralla (on kuitenkin uudehko talo ja huoneet olen sisustanut huokealla ihan kivasti, ei mikään mörskä tai epäsiisti sekavaa rojua täynnä) ja automme on nykymittapuulla ikivanha. En ole kuullut vielä valituksia mutta jos niitä tulee niin aion todeta että muuhun ei ole varaa. Eikä tosiaan ole. Teinille voi puhua näistä ja todeta ettei kaikilla ole varaa asua hulppeasti. Elämä on. Parempi toisaalta että teini angstaa jotain ulkoista kuin ominaisuutta itsessään (pituus, kasvojen muoto..mikä vain), puitteet on vain puitteita: kun on koti, ruokaa ja turvallinen vanhempi läsnä niin hyvin asiat on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä!
Meillä on ihan normaali perheasunto siistillä alueella. Mutta lapsella on koulun kautta kavereita, joiden perheet ovat kai miljonäärejä, siis on rivitalot merenrannalla Helsingissä, siis todella luksuskoteja. Joten lapsi ei kehtaa kutsua ketään meille, vaikka hänellä on oma huonekin. Se on kuulemma liian pieni, kun kavereiden huoneet ovat meidän olohuoneen kokoisia kuulemma.
Mun mielestä vähän tyhmää. Ja on hänellä ihan ns normaalitaustaisiakin kavereita, joilla on normaalit kodit, mutta silti vertaa kotiaan ja huonettaan vaan niihin rikkaimpiin.
Tää on jännä ilmiö. Oma tyttäreni vertaa huonettaan sen yhden kaverin huoneeseen, joka on aivan hillitön. Hänen äitinsä oli kampaaja ja he tekivät hänelle joskus kotikampaamon laajentamalla taloa ja tästä lisäosasta sitten tehtiin huone heidän lapselleen. Huoneella on kokoa noin 40 neliötä ja sinne tietysti mahtuu sohva, iso tv yms. ja oma vessakin löytyy. Tämä on ainoa kaveri jolla on oikeasti iso huone ja siihen se tytär vertailee.
Me asutaan 60-luvun kerrostalossa, isohko kämppä, mutta pintaremonttia kaipaisi (miestä ei kiinnosta). Lapset (12 ja 14) ovat silti kehdanneet tuoda kavereitaan, vaikka joo niitä rikkaita riittää tällä alueella. Eivät siis häpeä kotiaan, mutta tuovat kavereita vain, jos mies ei ole kotona. On niin arvaamaton ja suuttuessaan kohtuuton.
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan 60-luvun kerrostalossa, isohko kämppä, mutta pintaremonttia kaipaisi (miestä ei kiinnosta). Lapset (12 ja 14) ovat silti kehdanneet tuoda kavereitaan, vaikka joo niitä rikkaita riittää tällä alueella. Eivät siis häpeä kotiaan, mutta tuovat kavereita vain, jos mies ei ole kotona. On niin arvaamaton ja suuttuessaan kohtuuton.
Sinun kannattaisi miettiä miehen remppaamista ulos.
Kuuluu ikään ja menee ohi. Jos tytön lempivärillä sisustais huoneen , tyynyt , matto ja jotain huokeita huonekaluja. Kysyppä tyttäreltä.
Itse häpesin ja häpeän edelleen lapsuudenkotiani. Juu, ulkoapäin kaukaa ihan hieno 2-kerroksinen omakotitalo, mutta alkoholistivanhempien jäljiltä kaikki sikin sokin ja repsottaa sieltä täältä. Sisältä löytyi ja löytyy natsakippoja, tyhjiä tölkkejä, saastaa ja hirveä haju. Onneksi heillä ei ole enää lemmikkejä, koska lapsuudessa lattiaa kuorrutti myös kissanpaska ja kissankusi.
Nuorena sitä tosiaan voi hävetä ihan mitä vain mutta, jos lapsi ihan asiallisesti kertoo, että häntä harmittaa oman kodin epäviihtyisyys, niin se kannattaa huomioida. Lapsesi kuitenkin asuu siellä ja vaikka aikuinen päättää mihin rahat käytetään, tulisi myös lasta kuunnella, etenkin tällaisessa tapauksessa jossa huoneessa on selvästi puutteita. Eri asia sitten, jos huone olisi äskettäin remontoitu ja nyt jo vääränlainen.
Tehkää tytön kanssa vaikka haavetaulut millaisesta kodista haaveilette. Sitten teet budjetin, jolla voitte lähteä toteuttamaan muutosta. Mietitte yhdessä mihin teillä on varaa nyt ja mitä pitää jättää myöhemmäksi. Esimerkiksi tytön toivoma värimaailma on mahdollista toteuttaa pienelläkin budjetilla. Sen sijaan jonkun isomman toiveen, kuten tietyn kalusteen toteuttamisessa voi vaikka tehdä yhdessä säästösuunnitelman -> tyttö säästää itse puolet ja loput tulee vaikka synttärilahjaksi.
Tyttö mukaan remontointiin esimerkiksi repimään vanhat tapetit. Samalla tulee opeteltua hyödyllisiä taitoja myöhempää varten. Kun budjetointi ja ostokset tehdään yhdessä, niin tyttö oppii myös rahan arvoa. Kaikkea ei aina voi saada heti ja välillä joutuu tekemään valintoja. Panostaako hienompaan tapettiin vai hankkisiko samalla budjetilla myös kivat verhot.
Uskon, että pieni remontointi olisi tytölle mukava yllätys. Ehkä hän on miettinyt asiaa jo pidempään mutta ei ole halunnut puhua, koska tietää rahatilanteenne.
Jos oikein ymmärsin, ap kertoi tapettien repsottavan, eli näihin ei voi kyllä maalata suoraan päälle.