Tekeekö isompi asunto, hienompi auto, kalliit vaatteet ja kengät ihmisestä oikeasti onnellisemman?

Raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se auttaa. Mieluummin itken limusiinissa kun pikku-Fiatissa. Vai miten se nyt menikään? Totta kuitenkin.

Asun isossa unelmatalossani, jonka olen itse saanut sisustaa mieleiseksi. Pihalla on auto, jolla kehtaa ajaa. On minulla polkupyöräkin, mutta pyöräily ei ole mun juttuni.

Yksi merkkilaukku riittää, en tarvitse useita.

Kyllä rahalla on saanut paljon iloa elämääni. Jos joku muuta väittää, niin hän varmaan valehtelee.

Kyllä teki. Kun sain perinnöksi ihan kivan summan rahaa ja hommasin juuri nuo ap:n mainitsemat asiat, muutuin onnellisemmaksi. Ennen kiljin bussilla töihin kun ei ollut varaa autoon, nyt menen Audi 6:lla

Minä koen sen niin, että ahdistaisi ja pelottaisi asua yksin liian isossa talossa. Ihan sama olisiko autoni Toyota vai limusiini, kunhan se kulkee eteenpäin. 

Ei tee onnelliseksi, mutta en tiedä miksen hankkisi sillä sitä elintasoa, johon on varaa.

Isompi asunto tekee kyllä onnelliseksi, jos on ahdasta entisessä. Auto ja vaatteet ei ole minulle niin tärkeitä, kunhan ovat toimivat ja siistit. 

Olen ollut köyhä ja nyt hyvin toimeentuleva. Olen nyt onnellisempi kun ei tarvitse miettiä mistä saan rahat seuraavaan vuokraan ja syönkö puuroa vai makaroonia. Olin siis oikeasti köyhä yhdessä välissä. On varmasti joku toimeentulon piste, missä ei onni rahasta tule. Vaikka siinä onko varaa ostaa se pyörä tai bussikortti, vai kuljetti 10km töihin jalan kun ei muuhun ole varaa. Raha antaa valinnan mahdollisuuksia - minun ei tarvitse miettiä kauppalaskua tai voinko ostaa lapselle uudet kengät. Välillä voin hemmotella itseäni ostamalla jotain kallista ja laadukasta. Jos minusta tulisi nyt ökyrikas, en usko onnellisuuteni enää lisääntyvän kun olen nyt jo tilanteeseeni tyytyväinen. Kuten aloittaja ilmeisesti omaansa. Eli en usko sinun onnellisuutesi juuri lisääntyvän jos nyt pystyt tekemään asioita mitä haluat etkä näe loppukuusta nälkää.

Rakkaus tekee onnelliseksi, vaikka ei olisi mitään materiaa ympärillä. Olin maailman onnellisin nainen mieheni kanssa vuokrayksiössä. Olen 20 vuoden jälkeen edelleenkin onnellinen mieheni kanssa. Materiaa on kertynyt, mutta kumpikin tiedostaa, ettei mikään materia ole niin tärkeää kuin se, että tulemme keskenämme toimeen, olemme saaneet ihanat lapset ja olemme tällä hetkellä terveitä.

Se on kuitenkin tärkeää, että tulee sillä rahalla toimeen mitä saa. Vähemmälläkin pärjää hyvin, kun budjetoi taitavasti. Isommankin palkan saa törsättyä hetkessä huonolla rahankäytöllä.

Tottakai nuo asiat tekee onnellisemmaksi jos niihin on oikeasti varaa. Raha helpottaa elämää kummasti.

Terveys on tärkeintä ja sitä ei saa loppupeleissä rahallakaan. Ja aitoa rakkautta ei saa rahalla.

Asioissa on se, että kun ne on riittäviä, niin niiden kasvattaminen ei enää lisää onnellisuutta exponentiaalisesti.

Jos on 10 metrinen vene, niin sekin tuottaa jo onnellisuutta 10x enempi, kuin ei venettä ollenkaan. Vaikkei olisikaan sitä 16 tai 25 metristä jahtia.

Zinc

Riippuu vähän nyt mihin verrataan. 

Jos siis asuisi slummissa tai ojan pohjalla, niin se sinun ateljeesikin on luxusta .. Ja voin taata, että kyllä sitä paljon onnellisempi silloin olisi siinä ateljeessa kuin ojassa.

Omalla kohdallani on niin, että niin kauan kun pystyn ostamaan kaupasta sitä ruokaa mitä tykkään syödä, eli ei tarvitse vetää kaurapuuroa tai kaalisoppaa, ei kuitenkaan tarvitse olla kirjolohta joka päivä. On katto pään päällä, toimiva asunto vaikkakin ihan pieni, turvallisessa naapurustossa. Pääsen halutessani luontoon, kirjastoon eikä nämä maksa mitään ja tykkään enemmän kuin jostain kalliista harrastuksista esim joku escape room yms. mitkä ei kiinnosta yhtään. 

Ihmiset vähän moittii joskus, että miksen hanki itselleni parempaa elintasoa, parempaa ammattia? En koe, että olisin yhtään sen onnellisempi jos voisin käydä joka viikko ulkona syömässä (en tykkää ravintolassa istumisesta), tai jotain kalliita harrastuksia. Vaikka olisikin rahaa en haluaisi autoa ollenkaan ellei se olisi ihan välttämätön jostain syystä. Paljon kivempi kävellä tai pyöräillä, saa liikuntaa. Pieni asunto on paras, tavaraa en haali ja pieni kämppä on paljon helpompi siivota. Raha ja omaisuus on ehkä kivaa, mutta samalla niistä on huolta ja vastuuta. 

En haluaisi liian isoa asuntoa, en saisi iloa ylimääräisistä neliöistä. Riittää että tilaa on sen verran kun tarvii. Minä tarviin ehkä enemmän kuin moni, sillä harrastan lähinnä kotona ja teen usein etätöitä (siis jo ennen koronaa). Voisin kuitenkin hyvin vaihtaa nykyisestä asunnostani vähän pienempään, ja varmaan jossain välissä vaihdankin.

Ei ole ajokorttia, niin autoasiaa ei ole koskaan tarvinnut miettiä. Julkisilla pärjään.

Vaatteissa, laukuissa ym. ei tee onnelliseksi merkki, enkä voisi kuvitella käyttäväni isoja logoja, mutta pyrin ostamaan mahdollisimman korkeaa laatua ja saan paljon mielihyvää siitä että minulla on laadukkaat arkivaatteet, kengät, laukut jne. Jos minulla on ylimääräistä rahaa, sijoitan sen matkustelun tms. sijasta johonkin tavaraan josta tiedän olevani itselleni iloa pitkäksi aikaa. Se voi olla vaikka vyyhti käsinvärjättyä sukkalankaa, huonekasvi. Tykkään ostaa esim. aitoja koruja joita monet eivät erota rihkamasta, mutta itse kyllä erotan. Nautin siitä ettei tarvitse aina tyytyä halvimpaan vaihtoehtoon vaan voin miettiä ostoksilla muutakin kuin hintaa.

Varastin Sokokselta Eccon sandaalit ja kyllä näillä mukavampi on tallustella näin työttömänä katuja kuin Tokmannin Crokseissa.

Huomenna ajattelin marssia uusissa kengissäni Stocalle ja nusaista pari pakettia sisäfilettä iänikuisten nuudeleiden tilalle.

Kyllä nämä luxustuotteet saavat köyhänkin suun messingille :-)

Osittain tekee, osittain ei. Suurin onnellisuus rahasta lähtee siitä, että on mahdollisuuksia. Kaikkia ei ole pakko toteuttaa. Minäkin haaveilin nuorena, 90-luvun lamassa Porsche 911:stä ja monesta muusta asiasta. Nyt riittää, että voisin sen hankkia, jos pakkomiellettä vielä pukkaisi.

Moni haave on parempi haaveen tasolla kuin toteutettuna.

Tuolla tavalla ajattelevat materialistiset ihmiset ovat aina onnettomia, omistivatpa he miten paljon tahansa. Jos ei ole materialistinen, voi omistaa, mutta olla silti onnellinen.

Ei, mutta on mukavampi olla onneton.

Enemmin niin, että onnellinen ihminen hankkii todennäköisemmin isompia ja hienompia asioita, mitä joku itseensä kyrpiintynyt masennuspilleri.

Tutkitusti ei tee. 

Tuollaisesta saattaa onnellisuus hetkellisesti lisääntyä, mutta se tasaantuu, koska ihmisen aivot tottuvat kaikkeen. Paitsi jääpuikkoon aanuksessa.

Raha ei tee onnelliseksi, mutta sen puute tekee onnettomaksi.

Komppaan tuota 7/10 kirjoittajaa! Itsekin vietin köyhän lapsuuden, en saanut hyvää jatkokoulutusta, vaan

jäin melko pienipalkkaiseen työhön.  Olin hyvin vaikeassa avioliitossa alkoholistin kanssa.  Erosin, ja vietin

köyhää elämää.  Olen aina ollut hyvin säästäväinen ja tarkalla taloudenpidolla keräsin mukavan omaisuuden.

Mukavan kokoinen asunto tuo arkielämään helppoutta.  Auton omistan, jotta pääsen kulkemaan mökille

ja auto antaa muutenkin tietynlaisen vapauden.  Kaupoissa ei tarvitsisi enää tuijottaa hintoja, mutta tuo

mokoma säästeliäisyys on tarttunut tiukkaan.

Osaan myös hemmotella itseäni, esim. hyvällä ruoalla ja vaihtamalla autoa sopivin välein.

Sanoisin, että raha ja omistaminen ei yksin tee onnelliseksi, mutta se antaa helppoutta, vakautta ja rauhallisuutta elämään.