Tekeekö isompi asunto, hienompi auto, kalliit vaatteet ja kengät ihmisestä oikeasti onnellisemman?

Ei materia ja nuo asiat välttämättä tee ihmistä onnelliseksi. Siihen vaaditaan myös henkistä ulottuvuutta. Mutta elämän nuo tekee kyllä laadukkaammaksi.

En usko että minua tekisi. Ainoa rahaan liittyvä mikä tekisi minut onnellisemmaksi, olisi se, että talouteni olisi turvattu lopuksi ikää. Siinä konkreettisesti minkään ei tarvitsisi muuttua nykytilanteesta (asuisin samassa paikassa, ei autoa, ei kalliita vaatteita jne.), pelkkä tieto riittäisi.

Onnellisuus on asenne.

Mulla on muija. EI mikään missi, mutta hemmetin mukava ihminen ja ollaan oltu yli 10 vuotta yhdessä, eikä kummallakaan ole haluja erota, joten todennäköisesti eletään yhdessä elämän loppuun saakka.

Meillä on auto. 800 euron arvoinen pikku pakettiauto, jolla heitettiin pieni kirpputoriturnee etelä-suomessa, nukuttiin siinä ja haettin Hesestä euron vegehampurilaisia nälkäämme :-)

Olemme viettäneet köyhää (työkyvyttömyyseläkeläisten), mutta hemmetin onnellista elämää.

Auto ja motskari ovat ikälopppuja kaiken tarvisemamme haemme käytettynä ja asumme vanhassa mörskässä, jossa kuitenkin viihdymme omassa rauhassamme elellen.

Olemme tehneet autolomia pienellä budjetilla Itä-eurooppaan ja Norjaan.

Jos olisi pätäkkää, uusi matkailuauto ja 1400 kuutioinen moottoripyörä toisi muutoksia elämäämme.

Ne olisivat uusia, mutta samalla jäisi kokematta se ilo ja onni, kun me saamme nämä vanhat romut toiminaan ja lähdemme seikkailuihin, joista ei koskaan tiedä kuinka ne päättyvät.

Muutama vuosi sitten Norjan vuoristossa auto hajosi pahasti, eikä meillä ollut varaa korjauttaa sitä.

Jätimme auton korjaamon pihaan (lupasivat hoidella raadon romikselle), pakkasimme kamamme rinkkoihin ja jatkoimme julkisilla kulkuneuvoilla takaisin kotiin.

ikimuistoinen seikkailu, joka olisi jäänyt kokematta jos olisimme olleet rikkaita :-)

Kyllä 180m2 omakotitalo hyvällä rauhallisella alueella jonkinlaisella pihalla (1500m2) on tehnyt selkeästi tyytyväisemmäksi kuin ennen, 10 vuoteen ei ole ollut vimmaa pyrkiä parempaan. Autoista en niin välitä, autot 13 ja 15v vanhoja, eikä tarve uusia vaikka pystyisi hakemaan cäshillä premiummaasturin - miksi?

Raha on mahdollistanut mun suuren unelman, oman puutarhan. Puutarhassa puuhailu kesäaikana on parasta mitä tiedän, kerrostalossa pikkuyksiössä ilman pihaa olisin aika onneton. Hienosta autosta yms. en välitä. 

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani on niin, että niin kauan kun pystyn ostamaan kaupasta sitä ruokaa mitä tykkään syödä, eli ei tarvitse vetää kaurapuuroa tai kaalisoppaa, ei kuitenkaan tarvitse olla kirjolohta joka päivä. On katto pään päällä, toimiva asunto vaikkakin ihan pieni, turvallisessa naapurustossa. Pääsen halutessani luontoon, kirjastoon eikä nämä maksa mitään ja tykkään enemmän kuin jostain kalliista harrastuksista esim joku escape room yms. mitkä ei kiinnosta yhtään. 

Ihmiset vähän moittii joskus, että miksen hanki itselleni parempaa elintasoa, parempaa ammattia? En koe, että olisin yhtään sen onnellisempi jos voisin käydä joka viikko ulkona syömässä (en tykkää ravintolassa istumisesta), tai jotain kalliita harrastuksia. Vaikka olisikin rahaa en haluaisi autoa ollenkaan ellei se olisi ihan välttämätön jostain syystä. Paljon kivempi kävellä tai pyöräillä, saa liikuntaa. Pieni asunto on paras, tavaraa en haali ja pieni kämppä on paljon helpompi siivota. Raha ja omaisuus on ehkä kivaa, mutta samalla niistä on huolta ja vastuuta. 

Mulla sama. Sitäpaitsi mä vaan pelkään isossa talossa. Pitäisi olla vahtikoirat ja vartiointi systeemit. Viihdyn mahdollisimman pienessä asunnossa jossa tavallaan näen kaikkialle.

Tykkään myös siitä että ei mulla ole mitään arvokasta. Jos vaikka tiputan juomalasini lattialle, ei tunnu missään koska ei mulla olekaan mitään kallista astiastoa vaan kaikki on kirpparilta hankittua sekalaista.

Oikeastaan mun kämppään saisi vaikka murtautua eikä ne varkaat löytäisi täältä mitään vietävää 😃

Varmaan ja kymmenet uudet kesämekot joka kesä ja kesäkengät ja ja ja...

Kokeile olla maailman mittapuulla oikeasti köyhä niin ymmärrät.

Vierailija kirjoitti:

Raha on mahdollistanut mun suuren unelman, oman puutarhan. Puutarhassa puuhailu kesäaikana on parasta mitä tiedän, kerrostalossa pikkuyksiössä ilman pihaa olisin aika onneton. Hienosta autosta yms. en välitä. 

Tuo puutarha on mullakin usein mielessä, mutta en usko että jaksaisin sitä hoitaa vielä nyt. Töiden lisäksi siis. Että sitten eläkepäivillä myynen pois tämän kaupunki kämpän ja hankin jonkun pikkumökin itselleni ja kissoilleni. Jos olen vielä siinä kunnossa.

Minulle jotenkin sopii paremmin kerrostalo asuminen, jossa voi kasvatella yrttejä ja vihanneksia parvekkeella ilman varsinaista pihanhoitamista nurmikon leikkuineen.

Vierailija kirjoitti:

Raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se auttaa. Mieluummin itken limusiinissa kun pikku-Fiatissa. Vai miten se nyt menikään? Totta kuitenkin.

Eikös tuo lause ollut Marilyn Monroen alunperin lanseeraama ja hieman toisenlainen? Masentuneille on tyypillistä ajatella, että mieluummin ottaisi sen jatkuvan huonon olonsa vastaan edes hienoissa puitteissa vaikkei se silläkään poistu.

Sehän on oikeasti todella säälittävä ajattelutapa.

Olen joskus asunut ahtaassa asunnossa, jossa kylpyhuone oli metri kertaa metri luokkaa.

Joskus on ollut niin tiukkaa, että olen käynyt ruokajonosta hakemassa ruokaa. Yhteiskunnan tukia en siis ole voinut saada. Kolmen henkilön kuukauden ruokamenot olivat 80€/kk.

Nykyään olen kiitollinen, kun itse ostamassani omakotitalossa on näköalat järvelle ja iso ”uimahallin” kokoinen kylpyhuone, koska tämä varallisuus on itse ansaittua.

Kauppareissulla olen iloinen kun voin ostaa rasian kotimaisia mansikoita. Pieni juttu, mutta joskus noihin mansikoihin ei ollut varaa.

Omakotitalo on mahdollistanut sen, että voin soittaa musiikki-instrumenttia milloin haluan. Ei ole kerrostalossa naapurit kitisemässä jos musisoi. Puutarhassa voin kasvattaa juuri niitä kasveja mitä haluan eikä kerrostalojen ruusuangervoja ja tuijapensaita.

Kyllä rahalla olen saanut toteutettua monia haaveitani sekä itselleni että perheelleni.

Mitään haittaa rahasta ei ole ollut. Päinvastoin.

Merkkivaatteita en tarvitse. Ostan vaatteita kun niitä tarvitsen.

Isompi asunto? Kyllä, sillä kokisin viihtyisyyttä myös vapaa-ajalla. Lisäksi voisin hankkia isomman ruokapöydän ja majoittaa vieraita, mihin minulla ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta.

Hienompi auto? Kyllä, sillä nykyisellä kauppakassilla en uskalla ajaa mökkitiellä sadesäällä. Muutoinkin tulee ajettua töiden puolesta, niin olisi kiva, ettei selkä kipeytyisi liiaksi.

Muilla asioilla ei ole väliä, mutta jos jonkun tekee merkkivaatteet onnellisiksi, niin se ei ole minulta pois!

Ei tee, koska sitten sitä samaa imagoa täytyy pitää yllä loputtomiin. Entä jos tulot väheneekin eikä olekaan enää varaa samaan. Se että on rahaa tuo helpotusta, kun ei tarvitse koko ajan miettiä riittääkö rahat mihin ja kuinka kauan ja entä jos tulee yllättävä meno. Yksi murhe vähemmän, mutta ei se silti poista välttämättä muita murheita esim. mistä saisi töitä tai pääseekö lapset opiskelemaan jonnekin yms.

En osaa sanoa tarvitseeko sen kodin olla tarpeettoman suuri ja auton jotenkin hieno. Mutta kyllä se tuntuu kivalta, että kodissa mahtuu olemaan eikä tunnu liian ahtaalta. Ja että auto on riittävän tilava ja mukava ajaa. 

Minä koin eilen itseni todella onnelliseksi kun menin lääkäriin. Kurkussa oli ollut ajoittaista kipua aiemmin, sitten se hävisi ja sitten se tuli taas takaisin. Varasin ajan kurkku-, nenä- ja korvatautilääkärille. Hän lyhyen tenttauksen jälkeen suihkutti suuhun ja nenään puudutusainetta, sitten tähystysletku sisään ja varmaan minuutin kurkistelun jälkeen oli diagnoosi selvä. Lääkäriin meni 190€ ja apteekkiin 60€. Kyllä moneen kertaan siunailin sitä, että oli onneksi mahdollisuus mennä suoraan yksityiselle lääkärille ja asia selvisi nopeasti. Terveyskeskuksessa olisi joutunut odottamaan kohtuuttoman kauan erikoislääkärin vastaanotolle pääsyä ja vaiva olisi sinä aikana pahentunut. Jollekin tuollainen 190€ on niin iso raha ettei voi ajatellakaan käyttävänsä sellaista summaa lääkäriin. 

Siitä, että on varaa ostaa tarpeellinen, tulee hyvä mieli. 

Kyllä se kummasti auttaa jos lämärissä olisi vähän ylimääräistä rahaa.

Kyllä se jo lisäisi onnellisuuttani ettei tarviisi huolehtia rahan riittävyydestä ihan peruselämiseen 24/7, joutuuko kadulle asumaan jos työkkäri laittaa karenssiin jne.

Köyhät luulevat niin.

Money can't buy you happiness and poverty sure ain't going to help either.

Money can't buy you happiness and poverty can't buy you anything.

Omassa elämässä ne parhaat parannukset on olleet aika pieniä investointeja ja liittyneet enemmän tai vähemmän terveyteen. Sisävessa, ja silmien yksityinen korjausleikkaus. Se kerta kun soitin kunnalliseen hammashoitoon ja vaikka molemmat viisaudenhampaat oli niin tulehtuneet että en pystynyt kunnolla puhumaan tai syömään, sanoivat ekan ajan olevan joskus kolmen kuukauden päässä. Silloin oli kiva olla sen verran rahaa tilillä että pääsin heti yksityiselle ja sain jopa antibioottikuurinkin, hampaiden poiston lisäksi. Kun koiraa puri käärme, pystyin viemään sen ensiapuun. Nyt viimeeksi tuli hyvä olo kun pystyin lainaamaan kaverille muutaman satasen kunnes hänen työkyvyttömyyseläkkeensä saatiin käsitellyksi.