Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö isompi asunto, hienompi auto, kalliit vaatteet ja kengät ihmisestä oikeasti onnellisemman?
07.07.2020 |
Itse en osaa kuvitella, että tekisi. Ainakaan en usko, että olisin itse yhtään sen onnellisempi vaikka asuisin tämänhetkisen vuokrastudion sijaan isossa kartanossa palvelijan kera. En myöskään usko, että olisin onnellisempi jos voisin ajaa autolla joka paikkaan pyöräilyn sijaan. Enkä usko, että oloni paranisi yhtään siitä, jos minulla olisi kalliita merkkivaatteita ja laukkuja.
Tekeekö nämä asiat jotkut ihmiset oikeasti onnelliseksi, jos tekee niin miksi?
Kommentit (143)
Ihan esimerkkinä oma kaveri kun aikoinaan raatoi pienipalkkaisessa duunissa ja lainan lyhennysten jälkeen jäi sama käteen työstä kun minulle jäi toimeentulotuesta. Sillä eli vuosia kitkutellen ja oli masentunut, söi välillä jopa lääkkeitä masennukseen. Kummasti se masennus hävisi kun alkoi tienata lähemmäs 70 tonnia vuodessa ja sai helpomman työn missä voi vaikuttaa itse työaikoihinsa ja työmäärään. On voinut toteuttaa haaveitaan ja saanut kaiken mistä haaveilee, niin sinne hävisi masennus. Aika monella se masennus on elämän näköalattomuutta. Itsestään vieraantumista resurssien puutteen takia, koska ei pääse toteuttamaan itseään. Niihin sitten syödään lääkkeitä ja hoetaan fraaseja, että rahalla ei saa onnellisuutta. Ihan kuin raha poissulkisi onnellisuuden. Tosin suomalaisillehan tätä on helppo syöttää jotta orjakansa etsii onnensa jostain muualta kuin rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se auttaa. Mieluummin itken limusiinissa kun pikku-Fiatissa. Vai miten se nyt menikään? Totta kuitenkin.
Mun mielestä tämä sanonta kaipaa hieman kyseenalaistamista. Mikä tekee limusiinissa itkemisestä parempaa kuin pikku-Fiatissa itkemisestä? Haluaako joku selittää?
Riippuu siitä lähtötasosta. Jos nyt otetaan esimerkiksi se Turun metsistä löytynyt tohtorismies niin varmasti hän on nyt onnellisempi pelastusarmeijan järjestämässä vuokrayksiössä kuin asuessaan ilman suojaa metsässä.
Ei "hieno" auto tee onnellisemmaksi mutta hyvin varusteltu ja laadukas auto voi tehdä himpun verran onnellisemmaksi, jos autoa joutuu pakostakin käyttämään tosi paljon ja vielä erityisesti talviolosuhteissa.
Se, että raha ei tee onnellisemmaksi on vain köyhien tapa lohduttaa itseään. Kyllä se oikeasti tekeee. Monet asiat on köyhiltä saavuttamattomissa mitä varakkaammille on itsestään selvää. Esimerkiksi ostaa kaupasta mitä haluaa eikä sitä mihin on varaa. Tai asua siten kuten itse haluaa. Tehdä elämästään oman näköistä ilman rahan tuomia rajoitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se auttaa. Mieluummin itken limusiinissa kun pikku-Fiatissa. Vai miten se nyt menikään? Totta kuitenkin.
Mun mielestä tämä sanonta kaipaa hieman kyseenalaistamista. Mikä tekee limusiinissa itkemisestä parempaa kuin pikku-Fiatissa itkemisestä? Haluaako joku selittää?
No esim itse olen enemmän tai vähemmän kroonisesti masentunut ja ahdistunut kaikkia muitakin psyyke vaivoja on. Oloni oli kuitenkin pahempi silloin kun asuin vielä paikallisessa "slummissa" kimppakämpässä eikä minulla ollut käytännössä tuloja. Nyt on yksiö ja pieni työttömyystuki ja noita mt ongelmia on helpompi sietää. En epäile yhtään etteikö oloni olisi paljon parempi kun voisin asua siten miten haluan eikä tarvitsisi huolehtia rahasta, vaikka ne eivät poistaisi mt ongelmiani enkä olisi mikään 24/7 onnellinen positiivari. Kaikki on vain helpompaa kun on rahaa, vaikkei mikään yksittäinen asia poistakaan kaikkia elämän ongelmia.
Mut teki onnelliseksi se, kun mulle myönnettiin 100k asuntolaina ja sain ostettua oman yksiön. Tunsin vihdoin olevani tavallinen, ykkösluokan kansalainen. Palkka ei päätä huimaa ja olin pitkään masentunut. Kummasti lainalupaus ja asuntokaupat muuttivat elämäni suunnan. Tuntuu että olen vieläkin taivaissa vaikka kaupoista on pari vuotta aikaa 😅
Vuokralla asuminen on hullujen hommaa. Kuka tahansa työssäkäyvä voi saada lainaa, jos osaa säästää ja vakuuttaa pankin *vink* Pienet tulot ja pienet menot. Itselle esim. Matkustelu ei merkkaa mitään eikä mulla ole kulutusluottovelkaa. Mulla ei lainanlyhennyksen jälkeen jää rahaa esim. isompiin pörssisijoituksiin, rahastoon menee 100 €/kk. Oma asunto on se tärkein ja kenet tahansa onnelliseksi tekevä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis talo ja puutarha tekevät minut onnellisemmaksi kuin mitä olisin vuokrayksiössä
Kyllähän raha ja varallisuus tuo hetken onnentunteen ja elämyksen, mutta ihan samanlaisen onnen tunteen ja elämyksen voi tuntea myös vähävarainen siitä romuautosta.
Itse olen kokenut suurimman tunteen ja elämyksen, kun köyhänä opiskelijana ostin lähes romun Nissan Micran. Sen jälkeen autot eivät ole hetkauttaneet, samoin asunnot tai muu varallisuus, korkeintain vain hetkellisesti.
Tavara menettää merkityksensä heti kun sen on saanut itselleen ja seuraavaksi mieli on yhä paremmassa ja uudemmassa, kun markkinoille tulee uusia ja yhä kivempiä tuotteita ja tavaroita ja sitä siirtää itse rimaa yhä korkeammalle ja enkä usko sillä onnellisuudella ja elämänlaadulla lopulta olevan mitään merkitystä, vaan muilla asioilla, sellainen on vain ihmismieli
Jos olisi toisin, kaikki köyhät olisi onnettomia ja tyytymättömiä elämäänsä, mutta näinhän ei ole. Ainakin kun katsoo ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut tekee onnelliseksi vaatimaton elämä. Unelma olisi pieni talo luonnon keskellä. Kasvattaa siellä omat kasvikset, omistaa muutama kana jne. Tehdä omat vaatteet, rakentaa huonekalut ja talo yms. Tällä hetkellä kasvattelen niitä kasviksia parvekkeella ja ompelen kierrätyskankaasta vaatteita. Tekee mut onnelliseksi ja rahaa säästyy. :)
Harvat kuitenkaan kuolinvuoteella tuntevat ahaaelämyksiä ja onnentunteita tai edes muistelevat, kuinka kaunis koti heillä oli tai auto tai kuinka paljon teki töitä, ei, vaan kuolinvuoteella usein kadutaan, miksi en viettänyt aikaani enemmän rakkaitten ihmisten seurassa, erityisesti lasten, kun siihen olisi ollut mahdollisuus ja nyt elämä on ohi, eikä elämää voi elää uudestaan.
Moni materiaalielämän sijaan olisi halunnut elää toisin, kokea elämyksiä, seikkailuja, iloa, onnea jne. itsensä ja läheisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin taakseni elämän, jossa oli kaikkea isosta asunnosta kalliisiin kenkiin.
Joskus kaipaan huolettomuutta talousasioissani.
Ihmistyyppinä en viihdy isoissa taloissa saati jaksaisin omistaa tavaraa paljon. Koin aika suuren puhdistumisen tunteen aloittaessani kaiken alusta. Myyn loppuja tavaroitani pois, sillä tajusin että minua kiusaa aivan hirveästi omistaa niitäkään.
Autottomuus on saanut minut kiinteytymään ja laihtumaan, joten se on asia mikä on erittäin kivaa.
Myönnän, että vei aikansa tottua uuteen rooliin persaukisena, mutta köyhyys lisää luovuutta.
Isompi asunto kyllä, noi muut ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisuus tulee siitä kun tietää että muut kadehtii.
Omaisuus ahdistaa minua jollain tasolla. Omistan kalliin pyörän, ja en uskalla jättää sitä lukkoon kadulle kun joku vatipää vie sen sieltä. Kalliissa esineissä joka kolhu ja naarmu harmittaa, kun mielellään pitäisi ne hyvänä. Koruja ei voi jättää jumppakassiin tai nakata taskuun kun menee suihkuun, tulee naarmuja tai timanttikorvis pyörii ritilään hukkaan.
Ja asunnot ja autot. Asunnon hinta saattaa laskea, tulee taloudellisia tappioita. Putki sanoo poks ja asunto pilalla. Tai risteyksessä joku ajaa kylkeen, auto on pilalla. Uusien autojen arvo laskee muutenkin tuhansilla kun ajaa liikkeestä ulos.
Paras on mielestäni mielekäs rahankäyttö, ettei kalliiden esineiden ja asioiden suojelusta tule elämän pääasia.
Vierailija kirjoitti:
Harvat kuitenkaan kuolinvuoteella tuntevat ahaaelämyksiä ja onnentunteita tai edes muistelevat, kuinka kaunis koti heillä oli tai auto tai kuinka paljon teki töitä, ei, vaan kuolinvuoteella usein kadutaan, miksi en viettänyt aikaani enemmän rakkaitten ihmisten seurassa, erityisesti lasten, kun siihen olisi ollut mahdollisuus ja nyt elämä on ohi, eikä elämää voi elää uudestaan.
Moni materiaalielämän sijaan olisi halunnut elää toisin, kokea elämyksiä, seikkailuja, iloa, onnea jne. itsensä ja läheisten kanssa.
Mistä sinä sen tiedät, mitä ihmiset kuolinvuoteellaan tekevät? Entäs jos tyyppiä harmittaa että jäi jaguaari tai marbellassa talo ostamatta? Ihme kliseistä jeesustelua taas.
Ei tee onnellisemmaksi, mutta iloa ja turvallisuuden tunnetta nuo kyllä tuo.
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus ahdistaa minua jollain tasolla. Omistan kalliin pyörän, ja en uskalla jättää sitä lukkoon kadulle kun joku vatipää vie sen sieltä. Kalliissa esineissä joka kolhu ja naarmu harmittaa, kun mielellään pitäisi ne hyvänä. Koruja ei voi jättää jumppakassiin tai nakata taskuun kun menee suihkuun, tulee naarmuja tai timanttikorvis pyörii ritilään hukkaan.
Ja asunnot ja autot. Asunnon hinta saattaa laskea, tulee taloudellisia tappioita. Putki sanoo poks ja asunto pilalla. Tai risteyksessä joku ajaa kylkeen, auto on pilalla. Uusien autojen arvo laskee muutenkin tuhansilla kun ajaa liikkeestä ulos.
Paras on mielestäni mielekäs rahankäyttö, ettei kalliiden esineiden ja asioiden suojelusta tule elämän pääasia.
Jos kaaliden adioiden omistaminen aiheuttaa huolta ja tuskaa niin se on osoitus siitä, ettei sinulla ole oikeasti varaa niihin. Kaikista luettelemistasi adioista selviää rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Mut tekee onnelliseksi vaatimaton elämä. Unelma olisi pieni talo luonnon keskellä. Kasvattaa siellä omat kasvikset, omistaa muutama kana jne. Tehdä omat vaatteet, rakentaa huonekalut ja talo yms. Tällä hetkellä kasvattelen niitä kasviksia parvekkeella ja ompelen kierrätyskankaasta vaatteita. Tekee mut onnelliseksi ja rahaa säästyy. :)
Minä elän sinun unelmaasi ja se on ollut elämäni onnellisimmasta ja parasta aikaa.
Jäin työelämästä pois n. 50v ja muutin maalle ison veden äärelle ja elän vaatimatonta elämää ja rahoitan elämäni sijoitukseni tuotolla. Ja huomaan, kuinka en ole pätkääkään kaivannut entistä elämää, jossa oli paljon rahaa käytössä, mutta ei aikaa nauttia siitä. Ihminen voi olla hyvinkin pienellä tuloilla onnellinen ja elää yltäkylläistä elämää. Eikä tarvitse paljon.
Mitään tunnesidettä tai kaipuuta ei ole entiseen elämään, vaikka oli hyvä työ ja kallis omistusasunto, eikä kumpikaan tehnyt minua onnelliseksi.
Ei iso kartano tekisi minua onnelliseksi, joutuisin muuttamaan jonnekin esikaupunkiin. Mielellään kyllä vaihtaisin tämän pikkuruisen kolmion tilavampaan asuntoon samassa kaupunginosassa.
Haluaisin ostaa ruokaa miettimättä koskaan hintaa, esimerkiksi kotimaisia marjoja nyt kesällä. Ja matkustella lasten kanssa. Kaiken muun haluamansa ja tarvitsemansa he kyllä saavat, mutta matkustamiseen ei oikein jää rahaa.