Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö isompi asunto, hienompi auto, kalliit vaatteet ja kengät ihmisestä oikeasti onnellisemman?
07.07.2020 |
Itse en osaa kuvitella, että tekisi. Ainakaan en usko, että olisin itse yhtään sen onnellisempi vaikka asuisin tämänhetkisen vuokrastudion sijaan isossa kartanossa palvelijan kera. En myöskään usko, että olisin onnellisempi jos voisin ajaa autolla joka paikkaan pyöräilyn sijaan. Enkä usko, että oloni paranisi yhtään siitä, jos minulla olisi kalliita merkkivaatteita ja laukkuja.
Tekeekö nämä asiat jotkut ihmiset oikeasti onnelliseksi, jos tekee niin miksi?
Kommentit (143)
61/143
|
08.07.2020 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Onnellisuus on monimutakainen asia. Jos olet onneton, tuskin auton päivittäminen isompaan tai 10 neliötä kämpää lisää tekee sinua onnelliseksi.
Tämän lisäksi on aika yksilöllistä, mistä kukakin elämässä nauttii. Esimerkiksi jos oma juttu on vaikka lukeminen tms., niin pienellä rahalla saa suuria elämyksiä.
Sitten tulee kysymys siitä, onko varallisuus pois jostain. Nämä tulee implisiittisesti esiin näissä"ei kukaaan kuolinvuoteellaan..." - jos kysymys on siitä, tekeekö 100 h töitä viikossa saadakseen kartanon, jossa ei ehdi kuin nukkua ja auton, jolla ajaa ruuhkassa sinne töihin, niin tämä ei välttämättä kannata.
Mutta jos vastakkain on pieni palkka ja fyysisesti raskas työ vs. työ, jossa voi toteuttaa itseään ja palkka, jolla voi elää, niin kumpi olisi parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus ahdistaa minua jollain tasolla. Omistan kalliin pyörän, ja en uskalla jättää sitä lukkoon kadulle kun joku vatipää vie sen sieltä. Kalliissa esineissä joka kolhu ja naarmu harmittaa, kun mielellään pitäisi ne hyvänä. Koruja ei voi jättää jumppakassiin tai nakata taskuun kun menee suihkuun, tulee naarmuja tai timanttikorvis pyörii ritilään hukkaan.
Ja asunnot ja autot. Asunnon hinta saattaa laskea, tulee taloudellisia tappioita. Putki sanoo poks ja asunto pilalla. Tai risteyksessä joku ajaa kylkeen, auto on pilalla. Uusien autojen arvo laskee muutenkin tuhansilla kun ajaa liikkeestä ulos.
Paras on mielestäni mielekäs rahankäyttö, ettei kalliiden esineiden ja asioiden suojelusta tule elämän pääasia.
Jos kaaliden adioiden omistaminen aiheuttaa huolta ja tuskaa niin se on osoitus siitä, ettei sinulla ole oikeasti varaa niihin. Kaikista luettelemistasi adioista selviää rahalla.
Ei todella selviä rahalla. Vapauden- ja turvallisuudentunnetta ei voi ostaa rahalla. Koti voi muuttua vankilaksi, jos kaikkialla turvajärjestelyjä ja jokainen liike tallentuu.
Omistin aikoinaan "hyviä" autoja.
Pesin ja puunasin niitä. Vitutti kun joku kolhaisi omalla ovellaan kolhuja siihen parkkipaikalla, eikä sitä oikein uskaltanut jättääkään minne tahansa kun pelkäsin ilkivaltaa.
Asuntona oli omakotitalo, jota joutui remontoimaan tämän tästä, uusimaan kodinkoneita, kattoremonttia ym., ainaista huolta ja rahanmenoa.
Elämäni suunta muuttui ja muuttui paremmaksi kun annoin periksi ja putosin vakavaan masennukseen ja aloin ymmärtää että työ aamusta iltaan ja pitkälle yöhön ei tuo onnellisuutta elämääni yhtään enempää kuin autot, talot ja muu materia.
Myin torppani, ostin tilalle rintamamiestalon pilkkahintaan, auton tonnilla, motskarin muutamalla tuhannella ja aloitin uuden elämän.
En enää stressaa autosta, en pese sitä koskaan, enkä huolla muutakuin katsomalla harvakseltaan että koneessa on öljyä.
Vanhassa talossa asumisen mukavin puoli on, ettei sille tarvitse tehdä mitään muuta kuin huolehtia ettei vesi sada suoraan sisään. Talo saa rapistua yhtäaikaa kanssani :-)
Mitä enemmän omaisuutta on, sitä enemmän siitä huolehtiminen aiheuttaa stressiä ja huolta.
Muistelen vieläkin sitä onnellista aikaa kun kaikki maallinen omaisuuteni mahtui selkäreppuun kun lähdin aikoinaan opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle.
Raha ei tee ihmistä onnelliseksi.
On se kiva et on rahaa. Olen myös köyhää elämää elänyt. Tiedän mitä se on. Mut on se kiva matkustella, olla mökillä aina ku mahdollista, kotona arkisin mennä poreisiin ja asua ylipäätään just sellaisessa asunnossa minkä haluaa. Kaikki tosi kaunista. Kiva ajaa autolla millä kehtaa ajaa. Kiva tehdä työtä mistä tykkää.
En voi käsittää et raha ei tekis onnelliseksi. Jos haluan niin lähden vaikka matkalle minne haluan. Kyllä se siitä onnellisemmaksi muuttuu. Tiesän myös et elämä voi kääntyä päälaelleen mut täytyy nauttia niin kauan kuin voi.
Tietenkin parempi koti tekee onnelliseksi. Tulin myös huomattavasti onnellisemmaksi, kun muutin isompaan asuntoon. Tulin todella onnelliseksi myös mökistä, kun siinä on piha ja voin tehdä puutarhatöitä. Pidän niistä muutenkin, mutta koronan aikaan ne ovat henkireikä. Olisin vielä onnellisempi, jos asuisin kivassa omakotitalossa, jossa olisi iso piha ja ei naapuureita hellä. Ja vieläkin onnellisempi, jos se olisi meren tai edes järven rannalla.
Onhan se itsepetosta kuvitella, etteivät tällaiset asiat vaikuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tee. Minulla on kaapissa merkkikenkiä (Dior, Chanel, Louboutin..) joita en ole käyttänyt vuosiin. Lempikenkäni tänä kesänä on logottomat H&M tennarit. En kuitenkaan raaski myydä noita pois, jos joskus tarvitsee "laittautua paremmin".
Tätä asiaahan on tutkittu ja raha kyllä lisää onnellisuutta selvästi tiettyyn tulotasoon asti. En muista tarkkaan, mikä tulotaso se oli, mutta käsittääkseni pienituloinen tulee kyllä keskimäärin onnellisemmaksi vaurastuessaan, mutta hyvätuloisen onnellisuus ei enää merkittävästi lisäänny, vaikka hänestä tulisi ökyrikas. Perustarpeiden helppous siis tekee onnellisemmaksi, luksus ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha antaa valinnanmahdollisuuksia. Se tietoisuus vapauttaa. Käyttää mahdollisuutta hyväksi tai ei.
Kyllä tekee jos tarpeeseen saa.
Me muutettiin kaksiosta neliöön niin, että lapset sai omat huoneet. Joka öisen jännittämisen sijaan voidaan rennosti nukuttaa kumpaakin eri tiloissa eikä lapset enää herätä toisiaan jatkuvasti.
Ihanaa kun voi elää rennommin ja kaikki nukkuu paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kiva et on rahaa. Olen myös köyhää elämää elänyt. Tiedän mitä se on. Mut on se kiva matkustella, olla mökillä aina ku mahdollista, kotona arkisin mennä poreisiin ja asua ylipäätään just sellaisessa asunnossa minkä haluaa. Kaikki tosi kaunista. Kiva ajaa autolla millä kehtaa ajaa. Kiva tehdä työtä mistä tykkää.
En voi käsittää et raha ei tekis onnelliseksi. Jos haluan niin lähden vaikka matkalle minne haluan. Kyllä se siitä onnellisemmaksi muuttuu. Tiesän myös et elämä voi kääntyä päälaelleen mut täytyy nauttia niin kauan kuin voi.
jatkan vielä... On mahtavaa ostaa marjoja koko perheelle. Hakea 5kg mansikkalaatikko, pistää pöytään ja sanoa lapsille et nyt saa syödä niin paljon ku jaksaa. Ja siis ylipäätään ostaa kaupasta mitä haluaa. Se tunne on mahtava sen jälkeen ku on laskenut viidne sentin tarkkuudella senttejä.
Onhan se vähän huulluutta, kun moni ihannoi materiaa ja ostaa kalliit asunnot, veneet, mökit ja raataa niskalimassa töitä, saadakseen ostettua lisää tai maksettua entistä, mutta se tärkein puuttuu eli aika, ei ole vapas-aikaa nauttia ostamistaan tavaroista.
Moni panee puoli milliä taloon, ollakseen siellä vain viikonloput ja nukkuakseen yöt, muu aika raadetaan töitä. Ja suurimmalla osalla ei edes ole mieleistä ja haluttua työtä, vaan on toisten käskytettävänä.
Ja sitten jossakin vaiheessa huomataan elämän olevan ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan esimerkkinä oma kaveri kun aikoinaan raatoi pienipalkkaisessa duunissa ja lainan lyhennysten jälkeen jäi sama käteen työstä kun minulle jäi toimeentulotuesta. Sillä eli vuosia kitkutellen ja oli masentunut, söi välillä jopa lääkkeitä masennukseen. Kummasti se masennus hävisi kun alkoi tienata lähemmäs 70 tonnia vuodessa ja sai helpomman työn missä voi vaikuttaa itse työaikoihinsa ja työmäärään. On voinut toteuttaa haaveitaan ja saanut kaiken mistä haaveilee, niin sinne hävisi masennus. Aika monella se masennus on elämän näköalattomuutta. Itsestään vieraantumista resurssien puutteen takia, koska ei pääse toteuttamaan itseään. Niihin sitten syödään lääkkeitä ja hoetaan fraaseja, että rahalla ei saa onnellisuutta. Ihan kuin raha poissulkisi onnellisuuden. Tosin suomalaisillehan tätä on helppo syöttää jotta orjakansa etsii onnensa jostain muualta kuin rahasta.
Komppaan tätä. Köyhyys tekee onnettomaksi ja masentuneeksi. Raha ja vauraus tekee onnelliseksi siten että voit toteuttaa itseäsi ja tehdä asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi miettimättä mitä se maksaa. Ja perheessä riitaa ei tule niin helposti kun on iso talo kolmessa kerroksessa, jokainen voi vapaasti mököttää omassa kerroksessaan.
Vierailija kirjoitti:
Omistin aikoinaan "hyviä" autoja.
Pesin ja puunasin niitä. Vitutti kun joku kolhaisi omalla ovellaan kolhuja siihen parkkipaikalla, eikä sitä oikein uskaltanut jättääkään minne tahansa kun pelkäsin ilkivaltaa.
Asuntona oli omakotitalo, jota joutui remontoimaan tämän tästä, uusimaan kodinkoneita, kattoremonttia ym., ainaista huolta ja rahanmenoa.
Elämäni suunta muuttui ja muuttui paremmaksi kun annoin periksi ja putosin vakavaan masennukseen ja aloin ymmärtää että työ aamusta iltaan ja pitkälle yöhön ei tuo onnellisuutta elämääni yhtään enempää kuin autot, talot ja muu materia.
Myin torppani, ostin tilalle rintamamiestalon pilkkahintaan, auton tonnilla, motskarin muutamalla tuhannella ja aloitin uuden elämän.
En enää stressaa autosta, en pese sitä koskaan, enkä huolla muutakuin katsomalla harvakseltaan että koneessa on öljyä.
Vanhassa talossa asumisen mukavin puoli on, ettei sille tarvitse tehdä mitään muuta kuin huolehtia ettei vesi sada suoraan sisään. Talo saa rapistua yhtäaikaa kanssani :-)
Mitä enemmän omaisuutta on, sitä enemmän siitä huolehtiminen aiheuttaa stressiä ja huolta.
Muistelen vieläkin sitä onnellista aikaa kun kaikki maallinen omaisuuteni mahtui selkäreppuun kun lähdin aikoinaan opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle.
Raha ei tee ihmistä onnelliseksi.
Mulla on nykyään sama suhtautuminen autoon ja ah kun se on henkisesti vapauttavaa, ei tarvitse kiroilla jos kaupan parkkipaikalla joku naarmuttaa autoa tai miettiä, kuinka auton alustaan pitää tehdä ruostesuojaus ja viedä viikottain auto pestäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut ainakin tekisi. Siis nimenomaan se, että asuisin isommassa kartanossa palvelijan kera. Miksi?
Koska rakastan kauneutta ja siistiä pintoja, sitä, että paikat ovat järjestyksessä jne. mutta inhoan siivoamista, eikä minulla ole töissäkäynnin takia aikaa pitää kotia järjestyksessä (eikä siivottunakaan).
Niin totta kai olisin heti onnellisempi, kun mulla ois kaunis, mahtava koti ja vielä rahalla! Eli ei niin, että olisin itse joku orjiin tai työläisiin verrattava hahmo. Auto onkin turha kaupungissa, mutta kartanolta ei pääse pyörällä hikoilematta mihinkään, joten siksi se.
Merkkilaukut eivät ole asiana mulle sinänsä tärkeitä, mutta olisi kivaa, jos olisi varaa siisteihin uusiin vaatekertoihin ja hyvännäköisiin laukkuihin, siis itselle kelpaa jo ihan joku 300-500 Michael Kors. Toki silloin olisi varaa mihin vaan, niin kelpaisi nekin. Ehkä mulla ois muutama erilainen laukku erilaisiin tilanteisiin, olisi kivaa, että ne olisivat hyviä ja kestäviä.
Mä haluaisin myös puutarhurin samasta syystä kuin kodinhoitajan ja joku vois laitella ruokaakin. Niin itse ehtisin tehdä VAIN sellaisia asioita, mistä mä pidän. Pidän jnkv puutarhassa olemisesta, niin että puutarhuri voisi tehdä isoimmat hommat, mä sitten voisin vähän kuokkia kukkapenkkejä ja laittaa pieniä vihannesviljelmiä.
Ois kyllä ihanaa.
Sain äskettäin konkreettista tuntumaa rahan lisäämään onnellisuuteen elämässä, kun sain ison perinnön ja no, sitä rahaa sais olla ihan h*lvetisti, että selkeästi lisäisi sitä onnea.
Myin esim. yhden asunnon, josta tavallaan näin, että se voisi lisätä onnea toimimalla airbnb-asuntona, jota itsekin voisin ja perheen kanssa tarpeen tullen käytellä. Se ois ollut ihanaa! Mutta ikävä kyllä olisin köyhtynyt siitä liikaa (ois vaatinut 110 000e saada kuntoon ja velattomaksi), joten möin sen. Ja se ilo jäi saamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus ahdistaa minua jollain tasolla. Omistan kalliin pyörän, ja en uskalla jättää sitä lukkoon kadulle kun joku vatipää vie sen sieltä. Kalliissa esineissä joka kolhu ja naarmu harmittaa, kun mielellään pitäisi ne hyvänä. Koruja ei voi jättää jumppakassiin tai nakata taskuun kun menee suihkuun, tulee naarmuja tai timanttikorvis pyörii ritilään hukkaan.
Ja asunnot ja autot. Asunnon hinta saattaa laskea, tulee taloudellisia tappioita. Putki sanoo poks ja asunto pilalla. Tai risteyksessä joku ajaa kylkeen, auto on pilalla. Uusien autojen arvo laskee muutenkin tuhansilla kun ajaa liikkeestä ulos.
Paras on mielestäni mielekäs rahankäyttö, ettei kalliiden esineiden ja asioiden suojelusta tule elämän pääasia.
Jos kalliiden asioiden omistaminen aiheuttaa huolta ja tuskaa niin se on osoitus siitä, ettei sinulla ole oikeasti varaa niihin. Kaikista luettelemistasi asioista selviää rahalla. Korjattu
Näinpä. Itse en sinänsä mitään superluksusta kaipaa, mutta rahassa on se kiva puoli, että jos se peruspyörä varastettaisiin, niin kävelisin pikkuisen sadatellen pyöräkauppaan ja ostaisin uuden.
Itselle varallisuus on just tätä. Ei mitään superluksusta, mutta toisaalta ei tarvitse huolehtia siitä, voiko elintason säilyttää. Jos jotain oikeasti tarvitsee, tai vaikka ei ehkä edes ihan tarvisisi, niin sen voi ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän huulluutta, kun moni ihannoi materiaa ja ostaa kalliit asunnot, veneet, mökit ja raataa niskalimassa töitä, saadakseen ostettua lisää tai maksettua entistä, mutta se tärkein puuttuu eli aika, ei ole vapas-aikaa nauttia ostamistaan tavaroista.
Moni panee puoli milliä taloon, ollakseen siellä vain viikonloput ja nukkuakseen yöt, muu aika raadetaan töitä. Ja suurimmalla osalla ei edes ole mieleistä ja haluttua työtä, vaan on toisten käskytettävänä.
Ja sitten jossakin vaiheessa huomataan elämän olevan ohi.
Tässä ei olekaan tilanne, jossa raha tekee onnelliseksi, koska sitä ei saada vaan se vie asioita. On myös tapoja vain saada rahaa, ja se tekee onnelliseksi. Lähinnä perintö, onnistuneet bisnekset, lottovoitto tai naiminen rikkaaseen sukuun ja se oletus, että saat osasi varoista nauttimisessa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän huulluutta, kun moni ihannoi materiaa ja ostaa kalliit asunnot, veneet, mökit ja raataa niskalimassa töitä, saadakseen ostettua lisää tai maksettua entistä, mutta se tärkein puuttuu eli aika, ei ole vapas-aikaa nauttia ostamistaan tavaroista.
Moni panee puoli milliä taloon, ollakseen siellä vain viikonloput ja nukkuakseen yöt, muu aika raadetaan töitä. Ja suurimmalla osalla ei edes ole mieleistä ja haluttua työtä, vaan on toisten käskytettävänä.
Ja sitten jossakin vaiheessa huomataan elämän olevan ohi.
Niin, toisaalta moni huhkii elämänsä saamatta mitään.
Toki itsekin olen vähentänyt jo ponnisteluista, kun kaikki oleellinen on saavutettu. Mutta toisaalta muistan ne ajat, kun rimpuilin yt- prosessista toiseen ja huolena oli, voidaanko pitää se kämppä, joka oli kodiksi ostettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus ahdistaa minua jollain tasolla. Omistan kalliin pyörän, ja en uskalla jättää sitä lukkoon kadulle kun joku vatipää vie sen sieltä. Kalliissa esineissä joka kolhu ja naarmu harmittaa, kun mielellään pitäisi ne hyvänä. Koruja ei voi jättää jumppakassiin tai nakata taskuun kun menee suihkuun, tulee naarmuja tai timanttikorvis pyörii ritilään hukkaan.
Ja asunnot ja autot. Asunnon hinta saattaa laskea, tulee taloudellisia tappioita. Putki sanoo poks ja asunto pilalla. Tai risteyksessä joku ajaa kylkeen, auto on pilalla. Uusien autojen arvo laskee muutenkin tuhansilla kun ajaa liikkeestä ulos.
Paras on mielestäni mielekäs rahankäyttö, ettei kalliiden esineiden ja asioiden suojelusta tule elämän pääasia.
Jos kaaliden adioiden omistaminen aiheuttaa huolta ja tuskaa niin se on osoitus siitä, ettei sinulla ole oikeasti varaa niihin. Kaikista luettelemistasi adioista selviää rahalla.
Ei todella selviä rahalla. Vapauden- ja turvallisuudentunnetta ei voi ostaa rahalla. Koti voi muuttua vankilaksi, jos kaikkialla turvajärjestelyjä ja jokainen liike tallentuu.
Kyllähän se turvajärjestelmä luo turvaa omistajalleen. Jos liikkeiden tallentuminen ahdistaa niin kannattaa pistää se foliohattu tiukemmin päöhän ja muuttaa kauas sivilisaatiosta metsään asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kiva et on rahaa. Olen myös köyhää elämää elänyt. Tiedän mitä se on. Mut on se kiva matkustella, olla mökillä aina ku mahdollista, kotona arkisin mennä poreisiin ja asua ylipäätään just sellaisessa asunnossa minkä haluaa. Kaikki tosi kaunista. Kiva ajaa autolla millä kehtaa ajaa. Kiva tehdä työtä mistä tykkää.
En voi käsittää et raha ei tekis onnelliseksi. Jos haluan niin lähden vaikka matkalle minne haluan. Kyllä se siitä onnellisemmaksi muuttuu. Tiesän myös et elämä voi kääntyä päälaelleen mut täytyy nauttia niin kauan kuin voi.
jatkan vielä... On mahtavaa ostaa marjoja koko perheelle. Hakea 5kg mansikkalaatikko, pistää pöytään ja sanoa lapsille et nyt saa syödä niin paljon ku jaksaa. Ja siis ylipäätään ostaa kaupasta mitä haluaa. Se tunne on mahtava sen jälkeen ku on laskenut viidne sentin tarkkuudella senttejä.
Joo, mutta rahan merkitys korostuu tiettyyn tulotasoon asti eli rahaa on sen verran, että pystyy maksamaan perusjutut tai jos lapsi sairastuu, niin saa lääkkeet.
En usko varakkaiden olevan sen onnellisumpia, kuin pienituloiset, joilla perusturva turvattu.