Voisinpa haastaa ala-asteaikaiset luokkatoverini seksuaalisesta ahdistelusta

kempele?

Vierailija kirjoitti:

kempele?

Kertokaa ihmeessä, jos olette muuallakin kokenut tälläistä. Aloituksessa kyseessä ei ole Kempele.

Up

Aika järkkyä. Tuollainen ei tulisi kuuloonkaan tänä päivänä :o(.

Kasvatusta nuo nulikat olisivat tarvinneet. Tuin ikäiset ovat itsekin lapsia.

Olisin halunnut käydä peruskoulun rauhassa ja mieluiten tyttöluokalla ilman poikien kiusaamista ja seksuaalista häirintää, johon kukaan ei puuttunut.

Itse muistan vaan pusuhipat jostain eskarin-ekojen luokkien ajalta ja silloin oli pojat alakynnessä ja itku silmässä.

Mulla on traumat siitä kun peruskoulussa pojat kiusasivat, häiritsivät seksuaalisesti, kävivät käsiksi ja kertoivat sanallisesti kuinka arvoton ja ruma olen. Vasta myöhemmin ymmärsin olevani kaunis. Silti nuo kokemukset ovat jättäneet jälkensä.

Traumat on mutta en silti haastaisi oikeuteen.

Ei kai noista menneistä voi haastaa oikeuteen. Onneksi näistä pidetään nykyään meteliä.

Kyllä!

Pahin tapaus näin jälkikäteen ajateltuna oli se, kun poikajoukko painoi minut luokan lattialle, kaikki kourivat minkä ehtivät, mutta yksi sankari päätti tunkea kätensä ihan ronskisti pikkuhousuihin ja siellä ne sormet vaelteli ala-asteikäisen tavarassa. Lopuksi ladeltin uhkauksia, jos kerron kenellekään. En tuolloin osannut ajatella, että jouduin rikoksen kohteeksi, mutta aikuisena olen asiaa kyllä miettinyt ja olen varma, että tuolla tapauksella on ollut tekemistä kaikkien henkisten ongelmien kanssa, joita olen joutunut elämässäni kohtaamaan. 

Olen elänyt siinä uskossa, ettei tämmöinen ollut mitenkään yleistä edes kasarilla, vaan muualla oli vain miedompaa pyllylle läpsäisyjä ja rinnan kouraisua ohi juostessa, jotka siis eivät tokikaan ole missään nimessä myöskään hyväksyttyäviä tekoja. 

Tuo kuvaamasi tilanne oli siis aivan kuin minulle tapahtunut ja melkein jo mietin, olitko siis itsekin uhrina, vai näitkö vierestä tapahtuman. Eli ollaanko koettu sama kohtalo, vai tunnetaanko jopa toisemme.

Mulla on täsmälleen samat kokemukset, mutta ajankohta on huomattavasti myöhempi. Pelkäsin kuollakseni kouluunmenoa, valvoin yöt, karkailin ja inhosin itseäni. Kukaan ei poikien puuhasteluun puuttunut. Myöhemmin sairastuin anoreksiaan, koska vihasin vartaloani yli kaiken. Olin pieni ja hoikka, enkä tajua ollenkaan, miksi valikoiduin uhriksi. Joskus mietin, muistelevatko kyseiset pojat noita aikoja. Entä mitä mieltä he olisivat, jos oma tytär joutuisi kokemaan saman.

En muista, että joukkoahdisteluja olisi ollut. Mutta yksi poika oli vähän pihalla näistä jutuista. Neljännellä se alkoi piinaamaan mua ja toista tyttöä luokaltamme.

Se halaili tuon tuosta. Kosketteli sopimattomasti. Klähmi. Muutamia kertoja pyysi istumaan syliin outo ilme naamallaan. Ja välillä hinkkasi sitä pikkutappiaan mua vasten.

Sitten tuli seinä vastaan ja ärähdin, että nyt loppu. Noin sä et saa tehdä kellekään! Ei ole kivaa! Siihen ne koskettelut sitten loppui. Lähetteli se sitten hetken aikaa "rakkauskirjeitä" ja sopimattomia piirustuksia tai ihan kuvia pornolehdistä. Siihenkin piti sanoa, että ei! ni sitten nekin loppui.

Tuo tapahtui kasarilla. Kyllähän siihen kylillä törmää toisinaan. Samassa pöydässä on istuttu baarissa jne. Jutut on rasvaset ja muutenkin vähän off tavoiltaan. Saman naisen kanssa ollut pitkään. Se mimmi on ihan normaali, emäntä sorttia, topakka. Lapsia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä!

Pahin tapaus näin jälkikäteen ajateltuna oli se, kun poikajoukko painoi minut luokan lattialle, kaikki kourivat minkä ehtivät, mutta yksi sankari päätti tunkea kätensä ihan ronskisti pikkuhousuihin ja siellä ne sormet vaelteli ala-asteikäisen tavarassa. Lopuksi ladeltin uhkauksia, jos kerron kenellekään. En tuolloin osannut ajatella, että jouduin rikoksen kohteeksi, mutta aikuisena olen asiaa kyllä miettinyt ja olen varma, että tuolla tapauksella on ollut tekemistä kaikkien henkisten ongelmien kanssa, joita olen joutunut elämässäni kohtaamaan. 

Olen elänyt siinä uskossa, ettei tämmöinen ollut mitenkään yleistä edes kasarilla, vaan muualla oli vain miedompaa pyllylle läpsäisyjä ja rinnan kouraisua ohi juostessa, jotka siis eivät tokikaan ole missään nimessä myöskään hyväksyttyäviä tekoja. 

Tuo kuvaamasi tilanne oli siis aivan kuin minulle tapahtunut ja melkein jo mietin, olitko siis itsekin uhrina, vai näitkö vierestä tapahtuman. Eli ollaanko koettu sama kohtalo, vai tunnetaanko jopa toisemme.

Otan osaa kokemuksesti johdosta. Olen myös itse ollut uhrina eli se ns. "suosittu" tyttö, johon kaikki luokan pojat olivat "ihastuneita". Ei juuri imarrellut, kun sai henkihieverissä ja sydän kurkussa ja pulssi tapissa polkea pyörällä minkä kintuistaan pääsi koulusta kotiin. En edes muista pääsinkö pyörävaraston kautta vai jätinkö fillarin ja juoksin etuoven kautta suoraan kotiin. Tosi ahdistavia muistoja. Ja nuo kourimiset myös. Alushousuihin asti ei kukaan päässyt, mutta yhtä lailla törkeää joukkoahdistelua oli poikien taholta. Eikä juurikaan ikinä yksittäisten poikien (eivät olisi uskaltaneet) vaan aina monta porukassa.

Näistä ihan takuulla poikii (osuva ilmaus) jotain traumoja ja estoja myöhempään kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa - tasolla tai toisella. Toivoisin tosiaan, että nuo silloiset aivottomat pojannulikat - nykyisin jo keski-ikäiset - toivottavasti viisastuneet - äijänkäppänät myös pysähtyisivät edes hetkeksi tykönään miettimään mitä tuli tehtyä.

Varmasti näin, mutta vanhemmat eivät poikien touhuista mitään tienneet, koska 80-luvulla ei ollut Vilmaa eikä vastaavaa ja ajan hengessä asia kuitattiin vain villaisella. Tyttöjen kitinöitä ei pidetty minään, koska "pojat ovat poikia". Ottaa vieläkin päähän tuo miespuolisen luokanopettajan asenne. Hän pelkäsi enemmän oman "mukavan miehen" maineensa menetystä kuin että olisi puuttunut poikien käytökseen. Tytöt saivat selvitä turvattomuuden tunteensa kanssa miten parhaiten taisivat.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti näin, mutta vanhemmat eivät poikien touhuista mitään tienneet, koska 80-luvulla ei ollut Vilmaa eikä vastaavaa ja ajan hengessä asia kuitattiin vain villaisella. Tyttöjen kitinöitä ei pidetty minään, koska "pojat ovat poikia". Ottaa vieläkin päähän tuo miespuolisen luokanopettajan asenne. Hän pelkäsi enemmän oman "mukavan miehen" maineensa menetystä kuin että olisi puuttunut poikien käytökseen. Tytöt saivat selvitä turvattomuuden tunteensa kanssa miten parhaiten taisivat.

Tämä siis vastauksena kommenttiin nro 5 :o)

Ne on niitä "kilttejä poikia" jotka nyt täälläkin vonkuu ku tytöt ei tykänny.

Samat kokemukset minullakin vuosia kestäneestä jokapäiväisestä joukkoahdistelusta. Tapahtunut on vaikuttanut elämääni niin, etten pysty kanssakäymiseen miesten kanssa. Olen jo nelikymppinen, en ole koskaan suudellut, seurustellut tai harrastanut seksiä.

Meidän kylässä oli 90 luvun puolivälissä ihan erilaista. Ei pojat sekaantunut tyttöihin eikä tytöt poikiin. Meillä pojat ja tytöt vietti aikansa enimmäkseen erillään.

Pojat hyppäs kyllä joukolla jonkun päälle, mutta se joku oli poika. Eikä päälle hypätty käpälöintimielessä vaan hakkausmielessä. Kunnon jengillä joukkohakattiin luokan ressukkapoika.

Tytöt eivät hakanneet toisiaan. Tytöt jengiyty joukolla kiusaamaan luokan ressukkatyttöä. Siis paljon kehittyneempää ja monipuolisempaa väkivaltaa kuin hakkaaminen. Henkistä väkivaltaa vuosikausien ajan.

Useimmat kiusaajat eivät ymmärrä tekojensa seurauksia. Useimmat sanovat "niin niin, kyllähän me silloin aikoinaan kiusattiin paljon, mutta siitä on jo aikaa, elämä jatkuu, lakkaa ruikuttamasta ja elä elämääsi". He eivät kertakaikkiaan kykene ymmärtämään että ei, elämä ei enää ikinä jatku sen jälkeen kun on lapsena vuosia satutettu.

Miesopettaja seisoi sielläkin vieressä kalu puolijäykkänä ja niinhän se on että pojat on poikia.