Voisinpa haastaa ala-asteaikaiset luokkatoverini seksuaalisesta ahdistelusta
Liekö ollut samanmoista menoa 80-luvun puolivälissä muualla päin Suomea, mutta omassa kotikäpykylässäni ns. "suosittu tyttö" sai tuntea pelkoa ja ahdistusta kuukausikaupalla - ellei jopa vuosia, kun poikalauma kilvan ajoi takaa sekä koulun käytävillä että pyörillä koulumatkoilla, kouri kiinni saatuaan sieltä ja täältä ja pahimmillaan tyttö löysi itsensä lattialta päällään poikajoukko, jotka kaikki laumahurmiossa yrittivät kopeloida minkä ehtivät.
Aikanaan miesopettaja totesi vain, että "pojat ovat poikia". Tyttöjen ahdistusta ei ymmärretty pätkän vertaa. Kun vertaa tilannetta nykypäivään tuntuu ihan järkyttävältä, että on pitänyt kärsiä tuollaista esiteini-iässä ja kukaan ei ole puuttunut asiaan.
Miettivätköhän nämä "sankaripojat" koskaan itse omia tekojaan ja traumoja, jotka he mahdollisesti ovat tytöille aiheuttaneet?
Kommentit (54)
Ja jotkut vielä haikailevat sinne iloiselle 80-luvulle.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai noista menneistä voi haastaa oikeuteen. Onneksi näistä pidetään nykyään meteliä.
Ja ketä haastaisit oikeuteen? Ja mistä? 80-luvulla nuo eivät olleet rikoksia ja tänäpäivänäkään alakoululaiset eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa.
Siis missä tuollaista on tapahtunut? Itse kävin kouluni 90-luvulla Jyväskylässä, eikä tuollainen kuulosta yhtään tutulta.
Oli tätä vielä ysärillä myös Helsingissä. En viitsi kertoa tarkempaa paikkaa. Ja kaiken lisäksi poikien liikunnanopettaja yritti iskeä yhtenä vappuna. En vieläkään tajua mitä nelikymppinen ukko teki teinien vappubileissä. Onneksi olin lähes selvinpäin ja pääsin pois tilanteesta. Oltiin kyllä aivan vapaata riistaa kelle vaan, vähän kuin jossain pohjoisen saamelaiskylässä. Aivan karmea kulttuuri, eikä siitä saisi edes puhua! Kaikki tietää silti...
Wau. Olenkin näköjään ollut onnekas kun en ollut suosittu tyttö. Sain olla enimmäkseen ihan rauhassa. Kerran rintoja kourittiin takaapäin, se on ainut mitä mulle tehtiin. Ala-asteella oli sitä perus tukasta vetämistä joskus, senkin ratkaisin leikkaamalla hiukset lyhyiksi. Mulla onkin hieno pottatukka luokkakuvassa.
En ollut edes mikään suosittu tyttö poikien keskuudessa, mutta koin silti häirintää ja kiusaamista. Se oli tosi ilkeää alistamista. Olen kateellinen niille, joiden luokalla on ollut tavallisia lapsekkaita ja ehkä tyttöjä pienempiä poikia.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti näin, mutta vanhemmat eivät poikien touhuista mitään tienneet, koska 80-luvulla ei ollut Vilmaa eikä vastaavaa ja ajan hengessä asia kuitattiin vain villaisella. Tyttöjen kitinöitä ei pidetty minään, koska "pojat ovat poikia". Ottaa vieläkin päähän tuo miespuolisen luokanopettajan asenne. Hän pelkäsi enemmän oman "mukavan miehen" maineensa menetystä kuin että olisi puuttunut poikien käytökseen. Tytöt saivat selvitä turvattomuuden tunteensa kanssa miten parhaiten taisivat.
Meilläpäin opet kyllä huusivat vielä 80-luvun puolivälissä ihan kurkku suorana jopa nimitellen noita häirikkötyyppe, mutta eihän meno miksikään muuttunut.
Ylipäänsä tuntuu että kyllä moni 40-50v on kasvanut vielä hyvin sovinististen asenteiden keskellä. Ihan puistattaa muistella 80lukua tästä kulmasta. Nyt ollaan joo seksihulluja mutta naisilla/tytöillä on enemmäm liikkumatilaa eikä äänettömäksi hiireksi kannusteta. Ja kyllä se prno tuolloinkin pikkupoikien asenteita muokkasi jo alaasteelta lähtien. Sivustakatsojuus järkytti minua ainakin niin että se oli osasyynä myöhempään syömishäiriöön. Poikien halveksunta tyttöjä kohtaan oli jotain kammottavaa kun toisaalta olin vielä ihastunutkin muutamaan poikaan. Pysyttelin sitten niin näkymättömänä kuin pystyin.
Yliopistoaikoina 80-luvulla naisten kouriminen bileissä oli kyllä yleistä. Toisaalta nykyään osa naisista on sen näköisiä tai oloisia, että harva tuskin edes ajattelee kourimista.
Muistan että 12v pojat lallattivat jotain Kissin lick it uppia ja tekivät ihan mitä lystäsivät aikuisten katseen välttäessä. Surullista että ainakin mulla viattomuus ryskyi ennen yläastetta jo ihan tuusanuuskaksi enkä kyennyt luottamaan poikiin pätkän vertaa.
Sitä vasten tuntuu että onko mikään mennyt eteenpäin 40 vuodessa, kun naisen kehon esineellistämimen on kuuminta shittiä edelleen. Kehitys joo tosiaan kehittyy.
Taivas sentään, kuulostaa järkyttävältä! Otan sydämestäni osaa puolestanne. Kyllä tuntuu tohon verrattuna oma kouluaika (-75-84) pienellä paikkakunnalla sisä-Suomessa varsinaiselta idylliltä, ei mitään tollaista koskaan tapahtunut. Ja 17-vuotiaana lähdin Hesaan ammattikouluun ("sisäoppilaitos") pariksi vuodeksi, ei sielläkään mitään muuta ongelmaa, kuin ehkä jotain "rasvaisia juttuja" ja ulkonäköarvostelua...
Muistan 90-luvun alusta, että todella vakavillekin teoille saatettiin naureskella. Eräs rinnakkaisluokkalainen tyttö, jolla oli jo ennestään kyseenalainen maine, oli seiskaluokalla (!) joukkoraiskattu kotibileissä. Tapahtuneesta syyllistettiin tätä tyttöä, mitäs on niin helppo ja antaahan se muutenkin kaikille. Häveten tunnustan, että osallistuin naureskeluun ja rumien juttujen levittelyyn itsekin. Kaikissa yhteisöissä oli joku, joka syystä tai toisesta sai "kyläpyörän" maineen ja oli tämän jälkeen vapaata riistaa. Näin jälkikäteen ymmärrän, miten sairasta tuollainen on. Ne teinitytöt, joita kierrätettiin mieheltä toiselle, ovat hakeneet hyväksyntää ja tätä on sitten käytetty törkeästi hyväksi. Ei kukaan nuori tyttö hakeudu satunnaisiin seksisuhteisiin minkään kyltymättömän himon vuoksi, vaan kyse on jostain traumasta tai rajojen asettamisen vaikeudesta.
Missä eläintarhassa te oikein olette kasvaneet? Ei meillä ole ikinä ollut mitään tuollaista enkä ennen kuullutkaan ja paljon tunnen ihmisiä. Vm.85 Porvoo
Samoja kokemuksia kasarilla ylä-asteella Hämeessä. Pojat hyökkäsivät takaa päin ja työnsivät käden haaroihin. Ennen opettajan tuloa käytävään astuessa kourivat joukolla rintoja ja alapäätä. Yksi tyttö oli jäänyt koulun jälkeen koululle ja poikajoukko ahdisti kellarirappuun ja repivät puseron ja liivit rikki, kourivat rintoja ja alapäätä, häpäisivät ja lähestulkoon r*iskasivat. Häpeän sai kantaa tyttö yksin. Opettajat eivät koskaan puuttuneet mitenkään. Hu*rittelu yms. häirintä ja ahdistelu sanoin ja rivoin elein oli päivittäistä.
Nyt on jollain mielikuvitukselliset fantasiat käynnissä
Tuttua menoa oli Pmäelläkin 80-luvulla. Traumoja jäi.
Harmi edes sanoa, että lapsiahan ne häirinneet pojatkin olivat silloin. Vielä vähemmän kehittyneitä, kun tytöillä alkaa se hormonaalinen kasvu aiemmin.. Sen takiahan ne kiusallisempia tilanteita olikin. Pojat mitään tajua ja tytöille se oli jo oikeata häirintää.
Aikuisiahan tuossa olisi pitänyt olla paikalla, mutta noihan kuitattiin sillä terveella kiinnostuksella ja lääkärileikkien kiinnostuksella.
Aikuiset silloin käänsivät päätään paljon muutenkin sivuun. Esim jos toiset aikuiset häiritsivät kasvavia lapsia vaikkapa sukujuhlissa. "onko se tiina jo iso, että tissitkin kasvaa?" < eipä tuokaan ole järkevää puhetta. Yleensähän siihen saivat vastaukseksi hiljaista hyväksyntää tai kikatusta "joo on se, saa jo sulhaskokelaita potkia pois ovenraosta..." Eipä noitakaan oikeuden eteen saa.
Ollaan me fiksumpia vanhempia ja kasvatetaan lapsista järkevämpiä. Ei niin seksuaalisviritteistä arkea, vaikka sitä tunkuaa kaikkialta muualta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on jollain mielikuvitukselliset fantasiat käynnissä
Miksi pitää yrittää vaientaa ja mitätöidä toisten kokemus? Oletkos sinä yksi näistä ahdistelijoista? Hullumpaakin tapahtunut, ja kyllä tämä oli ihan arkipäivää omalla, huonomaineisen alueen koululla. Nyt on jo korkea aika puhua nämä traumat auki.
47 vuotta sittten meillä perhepäivähoidossa ollut tyttö pussasi minua, pari vuotta vanhempaa poikaa. Kyllä siitä jäi vakava trauma joka on vakavoitunut vuosien mittaan niin paljon, että on tullut mieleen ihan rahallisten korvausten hankkiminen.
Kyllä on samoja kokemuksia minullakin kuin aloittajalla. Alaluokilla ja vielä pahempana yläluokilla. Koulu oli todella pelottava paikka. Aivan kauheaa oli ja apua ei saanut mistään.
Onneksi ajat ovat muuttuneet ja noihin puututaan.