Nainen, olisitko konservatiivin ystävä?

Lapsuudenystävän kanssa on helppo jatkaa ystävyyttä vaikka elämä olisi kiepauttanut molemmat ihan eri paikkoihin ja sitä kautta olisivat molemmat muokkautuneet eri suuntiin. Tällöin se vanha ystävyys on kuitenkin se yhdistävä tekijä.

Uusien tuttavuuksien kautta sitä kuitenkin hakee niitä yhdistäviä tekijöitä. Jos on kovin erilainen ihminen kaikin puolin niin kyllähän erilaiset arvot voisivat haastaa. Kannattaisi ehkä mielummin etsiä niitä yhdistäviä juttuja kuin erottavia. Ei se haittaa, että asioista ollaan eri mieltä, mutta olisi ärsyttävää jos jokainen keskustelu menisi kinaamiseksi.

Keskusteletko omista mielipiteistäsi ”neutraalisti”, faktapohjalta ja kykenet näkemään myös toisen näkökannan? Vai hyökkäätkö toisen päälle ja et tule ollenkaan vastaan? Erityisesti sen eri mieltä olevan kannattaa tätä miettiä ja joskus valitettavasti olla vain hiljaa. Tunne yleisösi ja juttele sen mukaan.

En olisi arvomaailmaltaan omani kanssa merkittävästi eroavan henkilön ystävä. Tämä ei johdu siitä, etteikö minulle olisi ihan ok, etteivät kaikki ihmiset ole kanssani samaa mieltä joka asiasta. Arki on vain niin hektistä, omalle rauhalle sekä ystäville ei tunnu riittävän nytkään aikaa tarpeeksi. Tämän takia joudun rajaamaan ystäväpiiriäni, joten en lähtökohtaisesti koe tarvetta kaveerata kovin erilaisten ihmisten kanssa.

Kiitos vastauksista!

Tuntuu, että näin aikuisena ystävien löytymisessä on vähän sama meininki kuin deittimaailmassa. Kun on jo hektistä, niin aika kovalla kädellä rankataan jatkoon menijät. Se on toisaalta ihan ymmärrettävää.

En tuo näkemyksiäni millään tavalla hyökkäävästi esille. Päin vastoin yritän olla jopa ylivarovainen ja tuoda esille myös sen, että ymmärrän kyllä eri mieltä olevia, haluan kuulla toisen näkemystä ja oppia uutta. En kuitenkaan aio valehdella. Ehkä olen myös törmännyt poikkeuksellisen poliittisiin ihmisiin, joille arvot ovat todella sydämen asia ja iso osa persoonaa. Pitäisi löytää varmaan sellaisia "taviksia", jotka eivät elä ja hengitä yhteiskunnallisia asioita. On tämä vaikeaa tämä aikuisena ystävien löytäminen.

En. Olen itse seksuaalivähemmistöön kuuluva, enkä halua olla sellaisen ystävä, joka ei hyväksy meitä tällaisina kuin olemme. En tuo suuntautumistani esille, mutta en kokisi minulla olevan mitään yhteistä sellaisen kanssa, joka vastustaa oikeuksiamme tai paheksuu ja halveksii selän takana. En voisi olla sellaisessa suhteessa koskaan oma itseni.

Eri poliittinen kanta ei haittaa, mutta minulla ei olisi luultavasti mitään yhteistä rajat kiinni -henkisten tyyppien tai homofoobikoiden kanssa. Eri uskonto tai maailmankatsomus ei haittaa. En puhu itsekään politiikasta, mutta oikein konservatiivinen kanta on suora halveksunta minua ja läheisiäni kohtaan.

Kyllä mä voisin ihan hyvin olla enemmänkin tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joilla ei ole yhteneväiset mielopiteet mun kanssa. Ainut vain, että toisenkin pitäisi hyväksyä mun näkökanta ja politiikasta/maailmasta voisi keskustella neutraalisti. Eli henkilön tulisi kuitenkin olla sellainen, jolla ei joka käänteessä tunteet kuumene liikaa.

Olen aika vasemmalla itse, mutta olen huomannut, että vassareissa on pahimmat tuomitsija ja toisinaan heidän takiaan hävettää olla vassari. En halua leimautua.

Totta kai olisin, koska olen itsekin enempi konservatiivi kuin liberaali.

N43

Itse olen hyvin suvaitsevainen ja toisten ihmisten ihmisarvoa kunnioittava. En voisi kuvitellakaan olevani sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, joka ei jaa näitä arvoja.

Toki olisin, koska olen arvomaailmaltani hyvin konservatiivi itsekin.

En, en ja en.

Mikäli sillä konservatiivisuudella tarkoitetaan jonkun ihmisryhmän väheksymistä tai kieltämistä, tai yleensäkin ihmisoikeuksien rikkomista, en voisi olla sellaisen ystävä.

Mieluummin konservatiivin kuin jokaiseen somevouhotukseen osallistuvan ja muita ihmisiä avoimesti halveksivan vassarin kaveri.

En missään nimessä voisi olla kenenkään ystävä, joka olisi kovin ahdasmielinen. Minä uskon siihen, että antaa kaikkien olla sellaisia kun on, koska ei se minua liikuta. Kaikenlaiset ihmiset ansaitsevat oikeudet ja onnen. En voi suoraan sanoen ymmärtää, kuinka julma ja tyhmä täytyy olla, että ajattelee toisin. Mutta tämähän on taas vain minun mielipide.:)

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hyvin suvaitsevainen ja toisten ihmisten ihmisarvoa kunnioittava. En voisi kuvitellakaan olevani sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, joka ei jaa näitä arvoja.

Mitä mieltä olet lasten käyttämisestä lääketieteellisinä koekaniineina transideologian ja itseidentifikaatiouskon vuoksi?

Jahas. Joku hullu fanaattinen vasemmistolainen taas poistelee kommentteja. 

Vasemmisto on niin genderuskovaista porukkaa nykyään, että ei heidän kanssaan voikaan keskustella. Et menetä mitään. 

Järkevät ihmiset, jotka välittävät lasten oikeuksista, naisten oikeuksista ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, eivät kannata translakiuudistusta. Eli kaikki ihmiset, jotka eivät usko genderideologiaan vaan fyysiseen todellisuuteen, eivät kannata tuota lakiuudistusta. 

Tottakai olen. He eivät tuputa ajatuksiaan minulle, minä en heille. Asioista voi puhua asiallisesti ja niistä voi olla eri mieltä. Ymmärrän myös vastakkaisia näkemyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystävän kanssa on helppo jatkaa ystävyyttä vaikka elämä olisi kiepauttanut molemmat ihan eri paikkoihin ja sitä kautta olisivat molemmat muokkautuneet eri suuntiin. Tällöin se vanha ystävyys on kuitenkin se yhdistävä tekijä.

Uusien tuttavuuksien kautta sitä kuitenkin hakee niitä yhdistäviä tekijöitä. Jos on kovin erilainen ihminen kaikin puolin niin kyllähän erilaiset arvot voisivat haastaa. Kannattaisi ehkä mielummin etsiä niitä yhdistäviä juttuja kuin erottavia. Ei se haittaa, että asioista ollaan eri mieltä, mutta olisi ärsyttävää jos jokainen keskustelu menisi kinaamiseksi.

Keskusteletko omista mielipiteistäsi ”neutraalisti”, faktapohjalta ja kykenet näkemään myös toisen näkökannan? Vai hyökkäätkö toisen päälle ja et tule ollenkaan vastaan? Erityisesti sen eri mieltä olevan kannattaa tätä miettiä ja joskus valitettavasti olla vain hiljaa. Tunne yleisösi ja juttele sen mukaan.

Juurihan hän sanoi, että nämä muut yrittävät aina puhua hänet muuttamaan mieltään, joten miksi olettaa että juuri konservatiivi olisi se joka hyökkää?

Aika moni konservatiivi joutuu pysymään hiljaa, ellei halua joukkoteurastutetuksi.

Onhan niitä konservatiivisia naisiakin. Kuten esim. Trumpin ihana ja sanavalmis sihteeri Kayleigh McEnany.

Minulla on pari vasemmistokaveria. Mutta emme puhu juurikaan politiikasta. Tiedän heidän olevan sateenkaariporukkaa, itse en kannata samaa sukupuolta olevien avioliittoa.

He eivät varmasti tiedä täysin mielipiteitäni, mutta uskon että aavistavat, koska eivät nosta näitä aiheita esille kanssani.

Minä en halua loukata heitä ihmisinä, enkä varmaan haluaisi keskustella heidän kanssaan, koska he todennäköisesti loukkaantuisivat näkemyksestäni.

Politiikkaa miettiessäni on pakko yleistää ja miettiä asioita yhetiskunnan kannalta, ei yksilön.  Silloin kun olen kasvotusten ihmisen kanssa ajattelen häntä yksilönä.

On kuitenkin helpompi jos on muutama konservatiivinen kaveri, voit olla rennommin kun et joudu miettimään loukkaako mielipiteesi.